Pyykkietikka toimii

17.10.2017

Kettukarkki SHOPilla kävi toissakesänä asiakas, joka kyseli pyykkietikoiden perään ja kehui niitä maasta taivaisiin, eikä minulla ollut pienintäkään haisua mistä on kysymys. Alkoi selvitystyö – ja nyt kaupallani on niitä iso valikoima (Le Pere Pelletier -pyykkietikat) ja itseni lisäksi muut asiakkaat ovat niihin täysin koukuttuneita. Puuttuvia tuoksuja käydään ovelta kysäisemässä joka päivä. Moni on löytänyt jo ne omat suosikkinsa, ja innolla odotetaan uusia kokeiltavaksi.

Pyykkietikkaa siis käytetään huuhteluaineen tavoin, eli sinne huuhteluainelokeroon kaadetaan 2-4 korkillista, hyvin pieni määrä siis. Pyykkietikalla on tosin huuhteluainetta enemmän hyviä vaikutuksia, kuten se, ettei se jätä jäämiä tekstiileihin sekä samalla puhdistaa pesukonetta. Etikka poistaa kellastumia, sähköisyyttä, hajuja sekä on täysin ekologinen vaihtoehto.

Tuoksuvaihtoehtoja on useita, meillä tällä hetkellä valikoimissa 10 kpl. Omat suosikkini ovat Coton (puuvilla), Cocoon (miedosti parfyyminen), Feuille de The (teenlehdet). Kaksi ensimmäistä ovat kaupalta ison kysynnän vuoksi jatkuvasti loppu, ja viimeisin on juuri saapunut uutuustuoksu. Tosin nyt saimme Cotonia ison erän lisää.

Vaihtelen tuoksuja aina fiiliksen mukaan, ja mikä parasta, treenivaatteet myös raikastuvat etikan ansiosta. Huuhteluainettahan ei voi edes käyttää elastaania sisältäviin vaatteisiin, mutta pyykkietikkaa voi. Etikka poistaa tekstiileistä hajuja (savu, rasvankäry jne.).

Tuoksu näissä ei tosiaankaan muistuta pyykinpesuaineiden tuoksuja, vaan enemmänkin eteerisen öljyn aitoja tuoksuja. Kun pyykkietikalla pestyä pyykkiä ripustaa kuivumaan, ihana tuoksu valtaa koko huoneen. Ehkä siksi näistä tulee niin hyvä fiilis, tuoksut vaan on niin miellyttäviä.

”Levittäkääs jalkoja”

13.10.2017


Eilisenä tyttöjen päivänä mieleen tullutta. Juttelin tästä aiheesta Facebookissa, mutta itse asiassa sen verran alkoi aihe ja vanhat muistot kiehuttaa, että halusin tuoda ne myös tänne julkisesti esille. Kuitenkin tämä aihe koskettaa meistä niin montaa. Valitettavasti.

Näitä asioita on ehkä itse yrittänyt unohtaa, mutta väkisin tulevat mieleen nyt kun oma lapsi on 13, eli saman ikäinen kuin minä tuolloin.

Koin eniten miesten ahdistelua alaikäisenä – eli lapsena – ja ihan Jämsässä, siinä keskustassa. Saatoin olla kävellen menossa ala-asteelta pianotunnille, kun joku mies pysäytti ja tarjosi rahaa mukaan lähtemisestä, ne setelit siinä kädessään. Muistan vielä, että aurinko paistoi, oli lunta, ja mulla oli päällä vihreä lempitoppatakki, tädin ompelema. Ja jaloissa nelosluokkalaisen kokoa olevat toppakengät. Sanoinko miehelle mitään? En. Kerroinko kenellekään? En. Oliko mua varoitettu tällaisista tilanteista? Ei. Ja ei varmaan, koska olin vielä lapsi, siis LAPSI!

Hyi saatana.

Tai istuin keskustassa portaanpielessä kavereiden kanssa, kun joku aikuinen mies tuli pyytämään että levitettäisiin jalkoja leveämmälle. Sanoinko miehelle että painu helvettiin? En. Ei kohtelias 13-vuotias osaa toimia tuollaisessa tilanteessa. Odotti vaan, että mies jatkaa matkaa ja jättää meidät rauhaan. Kerroinko vanhemmille? En.

Tässä vain kaksi esimerkkiä tapahtuneista.
Nyt aikuisena olen erittäin valppaana bussissa, kadulla ja joka paikassa jos tällaiseen tilanteeseen ulkopuolisena törmään. Tulen meinaan puuttumaan, ja kovalla äänellä.

Äidit varmasti näistä asioista juttelee lapsilleen, mutta jutelkaa te isätkin. Mun lasta aina ahdistaa, kun otan näitä puheeksi, mutta en keksi muutakaan kuin käydä tällaisia tilanteita läpi ja neuvoa miten niissä toimitaan jos kohdalle sattuu. Tai jos näkee, että joku muu joutuu tällaista ahdistelua kokemaan. Että osaa auttaa, ja uskaltaa puuttua. Että ei saa vaan hiljaisena hyväksyä ja kuunnella kun aikuinen mies puhuu mitä haluaa.

(Kuva on helmikuiselta Australian-reissulta.)

Sähköhommia vanhan talon tyyliin

05.10.2017

Kaupallisessa yhteistyössä: Domus Classica

Meillä tehdään nyt ensimmäisten remonttikuukausien aikana sellaisia päätöksiä, joiden kanssa eletään useampi vuosi – tai vuosikymmen. Sähköt tullaan uusimaan koko talosta, kaikista kolmesta kerroksesta, sillä vanhimmat käytössä olleet piuhat ovat 1920-luvulta. Turvallisuus ennen kaikkea.

Eilisen sähkötyöpäivän jäljiltä saimme sähköt sekä kodinhoitohuoneeseen, että kylpyhuoneeseen. Näissä tiloissa ollaankin pari kuukautta häärätty otsalamppujen, kynttilöiden ja roikkavalojen avulla. Nyt jopa näkee ihan meikata, ihmeellistä! Uusia sähkövetoja asennettiin jo kesällä talon rakenteiden (lattialautojen alle ja seinän vieriin) sisälle, ja nyt niitä kytketään uusin pistorasioin päälle aina kun ehditään.

Sähkömiehellä on näin vanhassa talossa aika paljon mietittävää ja etsittävää, sillä vanhojen sähkövetojen reitit täytyy löytää ennen uusien miettimistä. Pintavetoja yritämme ulkonäkösyistä välttää, mutta niitä on pakko välillä tehdä.

Uusien pistorasioiden ja valokatkaisijoiden ulkonäkö halutaan ehdottomasti pitää talon rakennusajalle uskollisena. Domus Classicasta löytyi täydellisen kaunis posliininen sarja, josta pystyy eri osia yhdistelemällä tekemään niin yksittäisiä pistorasioita kuin monen sarjoja vierekkäin. Meille kaikkiin näkyvimpiin kohtiin talossa tulee nämä posliiniset, muualle Renovat. Tyyristä on, mutta näitä kestää kyllä katsella.

Domus Classicalla oli myös muita vanhojen talon tyyliin sopivia sähkökytkin- ja pistorasiasarjoja (myös mustana!).

Tässä yläkuvassa näkyy keittiön seinään asennettu tuplapistorasia. Sähköveto on tässä vedetty työtason päälle roilottamalla reitti seinään. Työtason päällä on nyt pitkän tason leveydeltä kolme tällaista samanalaista pistorasiasettiä keittiön pienkoneita varten.

Tyylikäs paikka polttopuille

30.09.2017

Kaupallisessa yhteistyössä: Stala

Oikeastaan meidän koko piha on takapihaa, ja myös sisäänkäynti on takapihan puolella eikä kadun puolella edessä. Me mietittiin sopivaa paikkaa polttopuille niin, että niitä olisi kätevä viedä sekä sisään, että ulos nuotiopaikalle. Tosin se takka meiltä kyllä vielä puuttuu. Tultiin järkiimme, eikä alettu sitä tähän samaan syssyyn puuhaamaan. Mutta pakko se on vielä saada.

Rakennusmateriaalin ylijäämäpaloja ja talosta purettuja puurakenteita tuli yllin kyllin, ja niitä parhaillaan aina iltapuhteiksi pilkotaan moottorisahalla klapeiksi.

Kotimaisen Stalan Wood Rack -polttopuutelineisiin törmäsin ensimmäisen kerran ystävälläni Piialla (Pieni talo Helsingissä), ja ihastuin kovin. Wood Rack on valmistettu tukevasta metallista, ja sen voi laittaa melkein minne vaan.
Keksimme, että kaksi Wood Rackia tekisin kivan aidan meidän ja naapuritontin väliin siihen kohtaan, josta puuttui kasvillisuutta. Nyt ei tarvinnut rakentaa erillistä aitarakennelmaa, vaan polttopuuteline rajaa kivasti kaksi pihaa toisistaan. Kuvista huomaan, että toisen telineen alla maa on hieman pehmeä, joten edessä on vielä alustan tukeminen esimerkiksi tiiliskivillä.

Wood Rack vetää 360 litraa puita, ja sen voi kasata sekä sisälle että ulos. Teline saapui litteässä pahvilaatikossa, ja se oli todella helppo koota. On myös mahdollista ostaa telineen päälle huppu, joka suojaa puita sateelta ja lumelta. Meilläkin huput löytyvät, ja ne viritetään varmasti vielä päälle jossain vaiheessa.




Meillä nautitaan pihatulen ääressä oleilusta.