Kotimainen kiva postilaatikko

20.02.2018

Kaupallisessa yhteistyössä: Stala

On kiva tulla kotiin, jos postilaatikko ilmoittaa oranssilla lätkällä että ”you’ve got mail!”. Vielä  kivempaa on, jos siellä on joku ihana sisustuslehti. Kun syksyllä muutettiin, yksi tärkeä virstanpylväs oli oman postilaatikon laitto pihaan. Se tuntui yllättävän tärkeältä jutulta. Vähän niinkuin reviirin merkitseminen, että Me ollaan nyt täällä. Nykäisin meidän paikallista postinjakajaa kerran hihasta, ja yhdessä mietittiin laatikolle paras paikka. Maahan pultattu teräspalkki, johon laatikko kiinnitettiin, on myös Stalalta. Sen saa ostettua erikseen.

Tapio Anttila suunnitteli suomalaiselle Stalalle freesin postilaatikkomallin PL-2, josta on saatavilla tämä tummanharmaa ja sitten valkoinen vaihtoehto. Postilaatikossa on muutama kiva toiminto, joista tykkään oikein paljon. Oranssin ponnahduslätkä ilmoittaa postin saapuneen, ja lätkän voi sitten työntää pois näkyvistä jälleen. Osoitetarra tulee kaupan päälle, ja sen saa tilata Stalan lähettämällä tilauskoodilla omannäköiseksi. Tuossa meidän kyltissä on kyllä oikeasti kadunnumerokin, mutta photaroin sen nyt pois.

Ei mainoksia, kiitos -magneettilätkän saa helposti kiinnitettyä laatikon sisälle talteen piiloon, jos vaikka haluaakin saada ilmaispostia. Me testattiin tässä välillä lätkän poistamista, mutta alueen paperimainoset oli sellaista huttua, että laitoin äkkiä kieltolätkän paikoilleen. Ehkä joskus voisi taas kokeilla, kivojen paikallislehtien toivossa.

Oletteko muuten joutuneet viime vuonna siirtämään postilaatikkoa? Meillä vanhassa kodissa, Paloheinässä, oli varsinainen postilaatikko-gate, kun naapurusten kanssa piti Postin ohjeistuksen mukaan ryhmitellä laatikot uudestaan kadunvarteen jouhevampaa postinjakelua ajatellen. Laatikkorivivirityksiä näki sitten jos jonkinlaista, ja oli mielenkiintoista seurata Postin (oikeasti erittäin loistavaa) tiedotusta ja joidenkin asukkaiden ihmetystä asiasta. Itse asiassa tämmöinen pieni yhteistyö teki tosi hyvää, kun naapurien kesken pääsi ihan asiakseen vähän suunnitteluhommiin.

Seitsemän minuutin kävelymatka

09.02.2018

Nautin suunnattomasti siitä, ettei päivästä mene yhtään hukkaan työmatkoihin. (Paitsi että kyllä sitä saa aika paljon suhata kaupungissa työasioissakin. Huomasin eilen, että bussikorttiin kolme päivää sitten lataamastani 30 eurosta oli kulunut kahdessa päivässä 15 euroa. Auts!)

Yleensä kuitenkin hipsin töihin Kettukarkki SHOPille Puu-Käpylän läpi jalkaisin. Vanhat talot pihapiireineen antavat aina uutta katseltavaa, aina huomaa uusia yksityiskohtia, ikkunakoristeita, värisävyjä. Kun kävelee oikein läheltä jotain taloa, niin että voisi kädellä koskettaa, tuntuu ihan että se hehkuisi hyvää mieltä. Sellaista onnellistuttavaa tunnetta, joka alkaa hymyilyttää. Katselen myös puita, ylös asti. Pohjolankadun lehmusrivistö on vaikuttava.

Lunta pihassa, lakaisuhommissa tulee mukavan lämmin. Onneksi on oma kauppa, onneksi on lunta, onneksi saan tehdä lumitöitä. Sisällä laitan takkatulet päälle.

Talon mystinen väri

07.02.2018

Hassu juttu sinänsä. Koko ajan olen pitänyt tätä meidän talon väriä harmaana. Asutaan siinä ”harmaassa puutalossa” katujen kulmassa, kun joku kysyy. Sittemmin en ole enää niin varma.

Yksi ystävä oli kuvaillut toiselle ystävälle, että me asutaan vaaleanpunaisessa talossa. Toinen sanoi, että me taidetaan pitää valkoisista taloista, koska edellinenkin talo oli valkoinen kuten tämä. Tänään yksi käpyläläinen tuttava kysyi asummeko siinä vaaleansinisessä talossa katujen kulmassa (kyllä, vastasin). Eli en oikeastaan enää tiedä minkä värisessä talossa me asutaan. Kai se täytyy joskus maalaushommien tullessa ajankohtaiseksi vähän tarkemmin sitten määrittää. Tai päättää.

Tämä äsken otettu kuva näyttää ehkä harmaalta, tai naavanvihreältä? Alemmassa kesällä otetussa kuvassa väri on taas lähes vaaleankeltainen. Ei tästä kyllä ota selkoa.

Myös eri säätilalla näyttäisi olevan vaikutusta siihen, miten talon värin kokee. Ilta-auringossa se kyllä kieltämättä näyttää vähän vaaleanpunaiselta.

Tässä kuva syksyltä. Huomatkaa salaperäinen sissi katolla. Tämä liittyy projektiin ”kattoikkunan mallaus”. Meillä alkaa yläkerrassa massiivinen projekti, jota on tässä koko ajan suunniteltu ja piirretty samaan aikaan syksystä asti. Siitäpä remontista tulossa paljonkin lisää, sillä elämme jännittäviä hetkiä parhaillaan. Meidän talon arkkitehtuurista ei muuten mitenkään pysty kadulle päättelemään, että tässä on myös yläkerta – ja vieläpä ihan pätevän korkuinen. Ikkunakoristeet hämäävät, sekä aumakaton muoto.

Jos joku miettii, että miks blogin kuvat on tavallista surkeempaa crap-tasoa, niin osittain se johtuu Olympuksen laturin katoamisesta. Kännykän varassa ollaan jee.

Työmatkalla Norjassa

04.02.2018

Kaveri heitti loistavan idean – lähdetään Oslo Design Messuille. Ja näin tehtiin! Norja on meikämandoliiniltä kokonaan pimennossa, en ole siellä koskaan aiemmin käynyt. Reilun vuorokauden reissussa tuli nähtyä paljon uutta ja tutustuttua vähän kulttuuriin.

Lennettiin Norwegianilla aamulla Osloon ja lentokentältä suoraan junalla Lillestrømiin messuille. Oli muuten oikein kätevä. Kerron messujen kivoimmista löydöksistä vielä erikseen, mutta tässä vähän makupaloja Oslosta näin ensiksi. Vaikka meidän matkasää oli suhteellisen loskainen, oli Oslovuonon rannalla satamassa tosi kaunista – harmaudesta huolimatta. (Ihastuin näihin maisemiin heti ihan hirveästi, ja parhaillaan suunnitellaankin uutta reissua Norjaan. Vuonomaisemia on pakko nähdä lisää!)

Huomioita kaupungilta: autojen vauhti tosi leppoisa, kaikki päästävät tien yli, kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Palvelu superystävällistä, kaikki vaikuttavat vaan tosi mukavilta tyypeiltä. Junissa ja metroissa näki paljon nuoria tyyppejä hiihtovermeissä sukset kainalossa – kuulemma Holmenkolleniin menevät sivakoimaan, ja perheet Oslossa muutenkin harrastavat enimmäkseen hiihtämistä ja retkeilyä viikonloppuisin. Oltiin yökylässä kaverin siskon luona, joten kuulin mielenkiintoisia juttuja oslolaisten perusarjesta. Jotenkin mua kiinnostaa vaan ihan eniten esimerkiksi se, että mitä perheet kokkaa arkisin ja mitä ruokakaupasta ostetaan. Kalapullat ja muutenkin kala (lohi ja turska) ovat kuulemma ruokapöydässä ne jutut. Leivän päälle laitetaan tummanruskeaa makeaa juustoa Brunostia. Maistui mielenkiintoiselta, ensi kerralla lisää tätä.

Satamassa setä möi vastapyydettyjä rapuja suoraan veneestä. Oli kova kuhina laiturilla, ravut teki kauppansa!

Keskustassa ei oikeastaan shoppailtu, vaan käveltiin kivoja katuja ristiin rastiin ja kurkittiin vähän kauppoihin. Jos olisi ollut enemmän aikaa, kivoja paikkoja oli kyllä yllin kyllin tarjottimella.

Sataman kupeessa oli Nobel-museo, jossa piipahdettiin sisällä. Kirkkaanpunainen museokauppa oli aika erikoinen kokemus. En ole varmaan koskaan aiemmin ollut näin punaisessa tilassa. Väkisinkin mietti, miten väri vaikuttaa työntekijöihin – itse ehkä kokisin jonkinlaista ahdistusta (ei ole oma suosikkiväri) pidemmän päälle …redrum.

Nobelin rauhanpalkinto jaetaan Norjassa, eikä kukaan tarkalleen tiedä että miksi (tätä wikipediasta ihmeteltiin). Ostin kotiin seinälle kolme korttia, joissa oli rauhanpalkinnon voittaneita naisia. Tytöille vähän esimerkkiä.