Kylppäri alkaa näyttää kylppäriltä

07.08.2017

Kaaoksen keskellä on yksi kaunis keidas, ja sehän riittää. Kun alkaa paffilaatikot hiertään, voi sulkea oven takana ja tulla tänne pitämään pienen zen-hetken.

Perjantaina saimme sen odotetun pöntön (halleluja!), enkä muista milloin olisin ollut näin onnellinen vessanpöntön läsnäolosta. Perustan siihen varmaan jonkun alttarin kohta.

Nyt me ollaan vihdoin muutettu sisään, eli tämä on nyt oikea koti. Tai koti ja remppatyömaa. Tiivistettynä sanoisin, että ihanaa olla täällä! Käpylä saa mut hymyilemään.

Hanoja meillä ei vielä ole, mutta putkifirma ehdotti että he vetäisivät putket kellarin (15 vuotta käyttämättä olleeseen) kylppärin suihkuun, mikä oli loistava ehdotus. Me vähän niinkuin löydettiin sieltä käyttökelpoinen saunakin. 60-70-luvulla tehty näyttää lähes käyttämättömältä, ja eiköhän se pääse testiin viikonloppuna. Ei tietoa tuleeko kiukaaseen sähköä esim., mutta testataan. Täällä on nääs myös massiivinen sähköremontti menossa ja koko talossa on vain yksi pistorasiakohta, jonka kanssa kikkaillaan lukuisten jatkoroikkien kanssa – ei käy elämä tylsäks ei.

Laatat Pukkilan valikoimasta. Kaupallinen yhteistyö.

Laatoitushommia

04.08.2017

Kaupallisessa yhteistyössä: Pukkila

Vesipiste ihan mihin vaan ja vessanpönttö haaveissain. Kohti tätä kiintopistettä mennään nyt vauhdilla, vaikka laattojen osalta tuli pientä takapakkia.

Laattavalinta oli täydellinen. Tilasimme Bernini Stone -malliston Calacatta Oro -mosaiikkilaatan pelkän kuvaston perusteella, ja näin livenä nähtynä se näyttää vieläkin ihanammalta. Olen erittäin tyytyväinen valintaan, tyyli on juuri sitä mitä hain. Laatan sävy on kaunis, ja muutenkin hexagon-malli sopii vanhaan taloon mainiosti.

Laattatehtaan lähettämästä määrästä puuttui kuvan verran laattoja, vaikka tilattiin Pukkilan kanssa oikeat määrät. Toimitusaika tehtaalta oli parisen kuukautta, ja odotimme laivakontissa saapuvia laattoja into piukeena, jotta päästäisiin laatoitushommiin.

Meinasi iskeä paniikki, mutta saimme nopeasti apua Pukkilalta ja puuttuvat laatat kiidätettiin Portugalista meille dhl:llä parissa päivässä. Pulssi laski tässä vaiheessa normaalille tasolle ja laatoitus pääsi jatkumaan.

Tässä saumattiin kiireen vilkkaa pöntön ympäriltä, jotta saadaan tänään sellainen asennettua. Johan jännittää.

Pähkäilyn paikka, ei mahu ovesta ei

03.08.2017

Tilanne: jääkaappikylmiö saapui pihaan, ja olikin melkoinen järkäle sitten se. Kaapin ulottuvuudet on korkeutta 206 cm, leveyttä 120 cm ja painoa vaivaiset 182 kg. Kantaminen ovesta sisään täysi mahdottomuus. Kaksi ovea karmeineen olisi pitänyt purkaa, ja lisäksi jyrsäistä vähän hirttä mukaan. No way.

Kaappi saapui tiistaina ja muuttokuorma oli tulossa perjantaina. Sovin jo etukäteen muuttofirman kanssa, että Los Järkäle hinataan ensin sisään – ikkunan kautta. Makkarin n. 2 x 2 m kokoinen oli ainut järkevä reitti kaapille.

Ikkuna pönkättiin valmiiksi auki (kuvassa), ja varmuuden vuoksi naapureita nakitettiin parkkeeraamaan auto jääkaapin eteen mahdollisten (182-kiloisia kodinkoneita pöllivien) varkaiden tielle.

(Kuvassa Mr. Remppa-Tomppa ja Aavee, kaksi savolaista, pähkäilyhommissa.)

Muuttofirmapa sanoi että ehei, ei onnistu, ei nouse kaappi.

Minä siitä soittelemaan läpi pianon- ja flyygelinkuljetusfirmat, ja kaikki kieltäytyivät kunniasta. Kun ei ole piano. Nirsoa jengiä.

Kylmiöpakastimen valmistaja Festivo osasikin heti suositella kuljetusfirmaa ja avot! Kaappi oli nostettu oikeille sijoilleen alta aikayksikön seuraavana maanantaina. Kaapille oli tuupattu alkuvauhdit kuljetusauton nostolavalla, ja ihmisvoimin hilattu lopun matkaa.

Tässä se nyt on, meikäläisen rakas uusi ystävä. Kotona.

Sitten odottelemaan keittiön saapumista muutaman viikon päästä!

Kamat Käpylässä, huoh

31.07.2017

Perjantaiko se oli? Tässä menee ihan päivät sekaisin, sen verran työntäyteistä elämää tällä hetkellä. Muuttopäivä koski siis tavaroita – vaan ei ihan vielä meitä. Kodissa oli sen verran vielä kesken, että tarvittiin noin viikko lisäaikaa kylppärin tekoon.

Tässä kuitenkaan missään hädässä enää olla, kaveriperhe Käpylästä lainasi meille ihanaa omakotitaloaan viikoksi. Tämä se on luksusta – olla viikko kauniissa paikassa, jossa ei remonttia eikä muuttolaatikoita. Lapsille varsinkin tuntuu tekevän hyvää, pihalla kirmaamisesta päätellen.

Muutosta sananen – on se vaan veemäistä ja selän rikkovaa hommaa (muuttofirman ottamisesta huolimatta). Revin kellarissa tavaroita pakatessani hiuksis päästä, kun vastaan tuli MONTA laatikkoa ja nyssäkkää joiden sisällöt oli tyyliin: omia laukkuja 90-luvulta jotka luulin heittäneeni pois jo viitisen muuttoa sitten, keskeneräisiä vauvanvaateprojekteja esikoisen vauva-ajalta (13 v. hillottuja!), tyhjiä kenkälaatikoita ns. upeilta merkeiltä, ”klassikkovaatteita” eli jotain virttyneitä low budget -kirppislöytöjä opiskeluajalta. Ai että miten ahisti. Ja mikä parasta, meidän pihan roskis oli ääriään myöten täynnä, joten mun piti jälleen roudata tää roina uudestaan mukanani.

Vaan tarinapa tulee päättymään hyvin. Nyt yhteen huoneeseen on perustettu sorttauskeskus, tavaraa tulee meinaan lähtemään.


Meillä oli mielenkiintoinen episodi omalla pihalla. Siihen liittyy 182-kiloinen kylmiöpakastin, liian pieni oviaukko ja kylmäketjun katkeaminen kahdeksi vuorokaudeksi. Vaan siitäpä lisää toisen kerran. Nyt nukkumaan, muuttolaatikkotetristä on nääs pelattu tänään.