Monthly Archives

kesäkuu 2011

Munankuoren valkoista

20.06.2011

Mikrosta eroon – apua! Tämä kohta keittiöstä on ollut koskematta muutosta asti. Kaikki kamat törkättiin niille sijoilleen reilut puoli vuotta sitten, ja samoilla paikoillaan ovat pysyneet. Muutama viime viikon sadepäivä aiheutti miehessä maalausvimman, ja en hirveästi estellyt (lähinnä tuuletin ja hypin tasajalkaa että yes, mun ei tartte ite maalata!). Maalattiin siis nuo ylälokerot, kaapinovet ja vetolaatikoiden etusarjat (kevyen hiomisen jälkeen) munankuoren valkoisiksi. Alun perin suunnitelmissa oli vaihtaa tuo 50-luvun kulahtanut työtaso johonkin massiivipuiseen, mutta onneksi tuli se sadepäivä ja idea, että tason voisi vain nopsasti maalata. Vetimet ollaan vaihdettu jo aikaisemmin (olivat ennen aika järkyt, mäntyiset kasarimallit).

Hyvä kun maali oli edes kuivunut, kun olin jo mallaamassa purnukoita paikoilleen. Mikron tuoma tyhjä tila suorastaan huutaa kaikkea ihanaa siihen tilalle, mutta nyt täytyy pysyä tiukkana, siitä ei saa tulla samanlaista roinanurkkaa. En siis uskalla laittaa siihen nyt hetkeen yhtään mitään… Mikrosta päätettiin luopua kokonaan, sillä keittiöstä ei sille mitään luontevaa paikkaa löydy. Kyseinen laite jätettiin tahallaan kokonaan keittiösuunnittelun ulkopuolelle, sillä kaikki mahdollinen tila haluttiin hyödyntää astiasäilytykseen, ei sillä rumalla mikrolla niin väliä… No, nyt yritetään opetella elämään ilman.

This part of the kitchen has stayed untouched since we moved here about 6 months ago. The few rainy days last week caused a painting inspiration in my spouse and the 50’s cupboards and the table top got a new egg shell coloured paint on them. We said goodbye to the micro, since there’s no other suitable place for it in the kitchen – which we decided when making the kitchen renovation earlier. But we’re gladlier completely without it than looking at the ugly piece of machine. Let’s see how we can actually live without it…

 

 

Sporttinostalgiaa saunakammarissa

18.06.2011

Oli onni, että mummo aikoinaan säästi mökin autotalliin kaiken mahdollisen, kuten laatikollisen Dunlopin vanhoja käytettyjä tennispalloja ja rikkinäisiä tennismailoja. Vanhoissa kaitafilmeissä mummo ottaa hiekkarannalla aurinkoa tyylikkäissä bikineissä, kun muu perhe suhahtaa ohi puisella moottoriveneellä vesisukset perässä. Kun kymmenisen vuotta sitten sisustimme saunakammaria, nämä sporttikamat poimittiin autotallin uumenista jälleen näkyviin. Nyt kun kammarin sisustus on jälleen ajankohtainen, sinne tulee mm. uudet nukkumapaikat ja tekstiilit, esille keskusteluissa nousee myös seinien maalaaminen. Mutta luulen, että ne ovat oikein hyvät juuri näin. Sporttikamat ainakin jäävät.

Luckily my grandma saved almost everything possible in the garage of the summer cottage. For example a cardboard box of used Dunlop tennis balls and the broken rackets. In old films grandma is bathing in the sun, wearing a stylish bikini, while the rest of the family was driving by and waving from a wooden motor boat, water skis behind. When we decorated this room ”saunakammari” next to the sauna about then years ago, all the sport stuff was picked from the garage. Now when its time to redesign the room again (there will be some extra beds and textiles) the topic of the day is painting of the walls – or not. Well, I think they’re fine just like this. At least the sport stuff will stay as they are.

Keltainen etiketti

17.06.2011

Oliviiöljystä se lähti. Siinä oli keltaista. Miehen mukana ruokakaupasta kotiin tuli tällainen itselleni uusi oliiviöljypullo, jonka etiketti inspiroi kokoamaan tällaisen asetelman keittiöön. Luulen, että tämä öljypullo majailee meillä pitkään, sillä moni kakku päältä kaunis…

The yellow olive oil label inspired me to make this composition. The label is great, the taste….not so.

Nahkaveskat

16.06.2011

Suurempaan laukkuun iskin silmäni vähän aikaa sitten Kumpulan kyläkirppiksellä, näin sen jo kaukaa. Laukku oli niin ihana, että pelkäsin koko ajan jonkun toisen nappaavan sen ennen kuin ehdin tarrata siitä kiinni. Tiedättehän sen pienen jännitysmomentin, kun on jo ehtinyt rakastua ja sitten tulee se paikka kun täytyy kysyä hintaa? Tässä tapauksessa hinta (6 e) ei saanut rakkautta hiipumaan. Pienemmän Piecesin nahkaisen olkalaukun (39 e) ostin eilen kaupungilta. Olkahihna on tosin liian pitkä ja siitä puuttuu reikiä, äh.

The bigger leather bag is from a local street flea market (6 euros) and the smaller one from Pieces (39 euros).