Monthly Archives

elokuu 2011

Leipomissessiot kahdestaan

13.08.2011

Kun ollaan tipun kanssa kahdestaan kotona, silloin monesti leivotaan. Sotketaan keittiö ja essut jauhoihin ihan rauhassa, kun kukaan ei mukamas ole vahtimassa. Vaikka leipominen itsessään on jo kivaa, vielä hauskempaa on katsella sivusta innokkaan apurin touhuja. Logiikka on mielenkiintoista kun 7-v. apuri mittaa jauhoista 3 ja 1/4 desiä ja yrittää etsiä desinmitasta niitä viivoja. Eikä tämä apuri ole siitä turhantarkimmasta päästä, kunhan sieltä joku viiva löytyy, ei sen niin väliä mikä! Juustosarvien kaulitun taikinan leikkaamiseen annoin ohjeet vähän kauempaa, kun oma käsi oli kiinni jo toisessa taikinassa, hieman hymyilytti tuo lopputulos. Apuri myös onnistui yllättämään. Kävin välillä poissa keittiöstä ja sillä välin oli toinen satsi kaulittu, leikattu, kieritetty sarviksi leivinpaperille ja vielä voideltu kananmunalla. Apuri puhkui ylpeyttä – ja äiti kyllä kans. (Oli muuten tosi hyvää kypsähkö cheddar-juusto sarvien sisällä, kannattaa kokeilla!)

When we’re alone home with my daughter, we often bake together. We make a mess in the kitchen and no one is watching. The baking itself is fun, but even funnier it is to spy what the little helper makes. The logic is interesting when she’s measuring flours and trying to figure the right amount. She also surprised me. When I went out of the kitchen for a while, the second set of cheese croissants was already on the baking paper and waiting to get into the oven.

 

Leijona irti

09.08.2011

Tästä keittiöpyyhkeestä kuuluu siis tosiaankin leikata leijona irti. Kun pyyhe on kulahtanut ja käytetty, siitä voi tehdä (jos raaskii) leijonatyynyn. No hirveästi tuo ei tule käytössä kulumaan tuossa seinällä, mutta kuten tipu jo totesi: ”Äiti sit kun toi pyyhe alkaa näyttään rumalta tossa keittiön seinällä, niin leikataan se sitten!” Pyyhe löytyi Kööpenhaminan reissulla Kaiku-kaupasta, josta kerroin aiemmin. Näemmä näitä saa myös Mibon omasta nettikaupasta, jossa on kaikenlaista muutakin kivaa. Kannattaa kurkata.

You can actually cut out the lion from this kithcen towel when it’s old (if you have the heart) and make a pillow of it. I found this from Copenhagen’s Kaiku shop where we visited earlier this summer.

Hanskapakkomielle

06.08.2011

Se vatsaa pyöräyttävä tunne iski tässä joskus, kun näin kuvan tuosta ruudullisesta patahanskasta, se oli pakko saada meidän keittiöön (tai kuolen). Marimekko vaihtaa valikoimaansa yhtä useasti kuin minä sukkia, joten tiesin että jos odottaisin vielä hetkenkin, hanska olisi pian jo ihan lääst siison. Kävin tällä viikolla Marikulmassa pöyrähtämässä ja helpotuksen huokaus, ruutuhanskoja oli vinot pinot. Ostin vähän muutakin vinot pinot…mut omana nimpparinahan saa ostaa itselleen mm. uudet pussilakanat ja muuta kivaa, eikös vaan? Tuo vastustamaton Lappuliisa-patalappu tarttui myös mukaan. (Jos luet tätä, sinä asiakas joka jäit tivaamaan myyjältä miksei voinut antaa sinulle ilmatteeksi sattumalta kassin sisällä ollutta kankaista somistuspussukkaa, voisit ens kerralla odottaa ihan kiltisti omaa vuoroas siinä jonossa etkä kiilata toisten ohi. Ja turha väittää ettet muka nähny ettei mulla olis ollu kädet täynnä ostoksia – sillä niitä meinaan siinä oli! Onneks et saanu sitä pussukkaa.)

Lappuliisan halusin kiinnittää suoraan keittiön seinään mahdollisimman näkymättömällä ripustuksella, siitäkin syystä että voip olla että jo parin päivän päästä tähänkin viritykseen kyllästyy. Maalasin pienen taulukoukun kynsilakalla mustaksi ja napautin seinään. Hyvä tuli.

I just had to have this colorful oven mitten when I saw a picture of it (or I would die). Marimekko renews it’s collections as often as I change socks, so I knew I had to hurry. Luckily I got one, and at that time I bought a lot of other stuff too. I also couldn’t resist this round Lappuliisa oven mitten. I wanted to place Lappuliisa on the wall with a hook as invisible as possible. I chose a small plastic hook (intended for hanging paintings) and painted it black with nail polish. It worked out well.

Racletteherkut

04.08.2011

Tässä yksi päivä mietittiin pikkusiskon ja poikaystävänsä kanssa jotain kivaa kesäretkeä kaupungissa, mutta laiskuus ja nälkä iskivät ja tulivat meille kylään raclettegrilli kainalossa. Ilta parvekkeella racleten, vieraiden, kuoharin ja auringon kanssa oli ihana. Masiina jäi meille säilöön, sillä siskon palovaroitin ei pidä kärystä. Onneksemme heillä ei ole parveketta – vielä – ja saamme nauttia racletesta koko syksyn, jiihuu!

Paistoimme paprikaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa, sipulia, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, broilerifileen ja lehtipihvin siivuja. Lisäksi juuston kanssa söimme valmiiksi keitettyjä perunoita. Lähikaupassa ei sattunut olemaan Raclette-juustoa, joten maistelimme kolmea erilaista, vanhaa Goudaa, Port Salutia (paras) ja Oltermannia.

One day we were planning a small city trip with my little sister and her boyfriend, but we got lazy and they came to visit us with a raclette grill. The evening on the balcony with raclette, guests, sparkling wine and the sun was just lovely. My sister’s fire alarm doesn’t like the smoke…and for our luck they don’t have a balcony – yet – and the grill stays at our place for a while.

We fried pepper, eggplant, zucchini, onion, mushrooms, cherry tomatoes, chicken and beef. With the cheese there was also potatoes. There wasn’t any Raclette cheese at the market nearby, so we tried three different cheeses, some old gouda, Port Salut (it was the best) and Oltermanni.