Hylätyt siniset

Arvasin sen. Kun vie vintille muutamaksi vuodeksi astiat, joihin on pahasti kyllästynyt, niitä rupeaa taas kummasti kaipaamaan. Sinisen himo on hiipinyt pitkin syksyä ja olen miettinyt, josko nyt olisi aika. Toimistolla myös tarvitaan teepannua ja tiesin että sekin oli pakattu tuohon samaan ”Siniset astiat” -lapulla merkattuun pahvilaatikkoon. Tyhjensin niitä varten yhden hyllyn olkkarin astiakaapista ja saman verran pakkasin vintille pois vietäväksi. Haaveilenkin sellaisesta vintillä olevasta selkeästä hyllykköjärjestelmästä, jossa voisi säilyttää kaikkia ylijäämäastioita. Se olisi sellainen oma, ilmainen kotikirppis. Astioita on siellä meinaan laatikko jos toinenkin, en edes tiedä tarkkaa määrää.

Näihin sinisiin liittyy paljon muistoja ja ovat mulle rakkaita. Kiltat (pienet kahvikupit, kermakannu, kakkulautaset, teekannu) on 50-luvulla olleet isovanhempien keittiössä. Salmiakkikuvioidut valkoiset vadit on opiskeluaikojen edullinen kirppislöytö. Valkoiset Timo Sarpanevan suunnittelemat Rosenthalin Suomi-sarjan kermakon ja sokerikon löysin muutama vuosi sitten pienen paikkakunnan antiikkiliikkeestä yhteensä 20 eurolla.

*****

I knew it. If you take some dishes you are bored with to the attick for a couple of years, you start to miss them again. I’ve been graving blue for a while so I thought now would be the time. I fetched the blues back and placed them in the living room cabinet. The same amount of dishes I packed back to the attick. It’s been a dream for some time, to organize a private and free ”flea market” to the attick. You know, there is a box or two full of dishes.

The blue Kilta dishes are from 50’s and been at my grandparent’s kitchen. They are very dear to me. The white creamer and sugar cup from Rosenthal, design Timo Sarpaneva, I found from a small town antique store with 20 euros. It was a very good bargain, since the original price is much more higher.