Rakas markan tuoli löysi tiensä taas meille takaisin. Se seikkaili hetken siskolla, jossain, mökillä — kunnes sille jälleen löytyi meiltä tila ja tarkoitus. Tuolin tarina omassa elämässäni alkoi n. vuonna -97, kuopiolaisen koulun pihalla. Joku muu opiskelija oli pysäyttänyt miehen, joka lastasi autoonsa rekkalastillisen punaisia nojatuoleja kaatopaikalle, ja ylipuhunut tämän tuomaan tuolit Muotoiluakatemian pihalle myytäväksi hintaan 1 mk / kpl. Osuin pihalle ja tuolimeren keskelle juuri sopivasti, tarrasin tiukasti kiinni omastani ja maksoin miehelle markan. Tuoleista tuli pieni legenda noina vuosina, ja moni yritti metsästää omalleen kaveria. Tuolithan katosivat tietenkin nopeasti pihalta opiskelijaluukkuihin. En enää muista mistä tuolit ovat peräisin, jonkin sortin virasto se oli. Olisi niin hauskaa jos joku muistaisi. Joka tapauksessa, tuoli on yksi parhaista löydöistäni.
The chair that cost only 1 mark back at the 90´s, found it’s way back to our home. I bought it when a truck load of red chairs were sold at our school yard. The chairs became sort of a legend and many tried to buy a friend to their only piece later. One of my best finds, I must say.
