Rakas markan tuoli löysi tiensä taas meille takaisin. Se seikkaili hetken siskolla, jossain, mökillä — kunnes sille jälleen löytyi meiltä tila ja tarkoitus. Tuolin tarina omassa elämässäni alkoi n. vuonna -97, kuopiolaisen koulun pihalla. Joku muu opiskelija oli pysäyttänyt miehen, joka lastasi autoonsa rekkalastillisen punaisia nojatuoleja kaatopaikalle, ja ylipuhunut tämän tuomaan tuolit Muotoiluakatemian pihalle myytäväksi hintaan 1 mk / kpl. Osuin pihalle ja tuolimeren keskelle juuri sopivasti, tarrasin tiukasti kiinni omastani ja maksoin miehelle markan. Tuoleista tuli pieni legenda noina vuosina, ja moni yritti metsästää omalleen kaveria. Tuolithan katosivat tietenkin nopeasti pihalta opiskelijaluukkuihin. En enää muista mistä tuolit ovat peräisin, jonkin sortin virasto se oli. Olisi niin hauskaa jos joku muistaisi. Joka tapauksessa, tuoli on yksi parhaista löydöistäni.
The chair that cost only 1 mark back at the 90´s, found it’s way back to our home. I bought it when a truck load of red chairs were sold at our school yard. The chairs became sort of a legend and many tried to buy a friend to their only piece later. One of my best finds, I must say.
14 Comments
Makee! Kiva muisto tekee siitä vielä hauskemman!
Vitsi mikä löytö, ja vielä markalla! Hieno on.
Ihana!
Suorastaan koskettava tarina! ja niin hieno tuoli :o)
Söpö tuoli! Nykyään tehdään harvemmin näin siroja nojatuoleja.
Mikä löytö ja pelastus! Hyväkuntoinen ja nätin värinen. Nuo puuosat ovat niin ikään kauniita. Hienoa että sillä on noin kiva pelastustarina takanaan :)
markan! oi ihana tuo kupponen mistä se mahtaa olla peräisin? :)
Vau, mahtava löytö tosiaan!
Karoliina: Eikös! Tuolin löytötapa oli kyllä hieman erikoinen, ja jäi kyllä itselle hauskaksi muistoksi mieleen.
Elsa: Kiitos :)
Kati: Mustakin, edelleen :)
Eliisa: Ihme kyllä tuoli viehättää edelleen, ja tämä on varmasti yksi niistä tavaroista joista en luovu.
Johanna: Totta, sirous on kyllä tälle plussaa. Tuolia voi käyttää työtuolina, ruokapöydän tuolina, nojatuolina – eli hyvin monessa tarkoituksessa. Istumakorkeuskin on sopivan passeli, ei liian ”lysy”.
Hietzu: Samoin, tykkään noista puuosista.
Jennifer: Kupponen on Arabian KoKo-sarjan Kuppi M:
http://store.iittala.com/epages/iittala.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/iittala/Products/A012008
Satu: Kiitti!
Tykkään tuolin muodosta, väristä ja tarinasta.
Tykkään myös tyynystä ja Aaltopallista siinä vierellä, mukava kokonaisuus.
Ihana tuoli, mulla on tuosta samasta Marimekon kankaasta myös koristetyynyt :)
Aivan ihana löytö! Mikähän tuon kankaan nimi mahtaa olla?
Moikka! Kankaan nimi on Elsa :)
Kiitos! Jäi himotus sekä tuoliin että kankaaseen, mutta tuota kangasta lienee ehkä hivenen helpompi löytää kuin noita tuoleja. (Vaikka metsästykseksi se taitaa mennä kuitenkin. :D)