Näitä sinisiä Unikkoja on hillottu kaapissa edellisen innostukseni hiivuttua ysikytluvun lopulla. Viime syksynä huomasin yllättäen, että kuosi alkoi taas herätellä lämpimiä tunteita. Unikko täyttää tänä vuonna 50 vuotta, ja odotinkin mielenkiinnolla juhlavuoden kokoelmaa. Olin täysin valmis antamaan Unikolle uuden tsäänssin ja vastaanottamaan siitä kehitellyt freesit versiot, mutta valikoimasta löytyikin aika vähän omaan makuun. Tämä juhlavuoden mallistoon kuuluva suurikokoinen musta-valko-oranssi printti on kyllä kiva. Ei ole liian retro. Sortsitkin vähäsen viehättävät.
Mutta mitä tapahtuu vanhoille sinisille Unikoilleni? Pakastani löytyy kaksi täyspitkää verhoa, jotka olivat mökillä lapsuuden kesien vaatehuoneen oviverhoina. Niiden takana vaihdettiin pikapikaa uikkarit ja sitten juostiin hiekkarannalle. Verhojen lisäksi kaapistani löytyy nelisen metriä käyttämätöntä kangasta. Ehkä täällä kotona sisällä en niitä näkisi, mutta kuosi kuuluu kesäisiin visioihini tuosta puutarhasta, ja puutarhakeinusta. Näen jo tytöt loikoilemassa Unikkotyynyjen keskellä mehumukit kädessään. Kuis te, ootteko valmiita seuraavalle kierrokselle?
Unikko fabric turns 50 this year. After my last Unikko-period, in the late 90’s, I was starting to have warm feelings towards it and waited for the birthday collection. Quite basic, I’d say. My vintage dark blue pieces wait for the summer. I so see them in the garden swing and my two girls resting and drinking juice there.
Pictures 2 and 3: Marimekko