Jos mielikuva helsinkiläisistä sattuu olemaan napattu Stockan kellon tienoilta, on ehkä vaikea kuvitella ihan tavallista helsinkiläisperhettä kirmaamassa kukkakedolla ihan tavallisen illan auringossa. Se perhe oli fillareilla matkalla kotiin iltaretkeltä läheiseltä maatilalta, jossa ajeltiin hevoskyydillä joen yli Vantaan puolelle ja syötiin talon terassiravintolan grillissä paistetut tuhdit hampurilaiset. Kotimatkalla sattui olemaan kumpuileva kukkaniitty täynnänsä kansalaisten poimittaviksi kasvatettuja kedon kukkasia. Ja näistä kukkakedoista, hernepelloista ja kasvamassa olevista auringonkukista ilmoitetaan asukeille ihan radiossa, ettei kukaan vaan vahingossa missaa.
If your opinion of people in Helsinki has formed around the busy spot of Stockmann doors, try to imagine an ordinary Helsinki family hopping on a field of flowers in the sunlight of an ordinary evening.
4 Comments
Nuo samaiset kukkaniityt ja maatilat on niitä asioita joita tulen kaipaamaan kun me jätetään aikanaan Helsinki taaksemme. Nyt ne on niin kivasti olleet tuossa ihan lähellä, niin on tullyt käytyä jo vuosikausia säännöllisesti :-)
Minäkin aion ottaa tästä kans ihan tavan, nyt ei saa missata auringonkukkiakaan. Teidänkin täytyy tulla sitten käymään aina kukka-aikana :)
Minulla jäi silmät kiinni tuohon kakkos kuvaan – ihastuttava olohuoneen nurkkaus.
Tuosta jalkalampusta/taskulampusta olet joskus kirjoitellutkin.
Muistuttaisitko taas kenen suunnittelema se oli ja mistä olet hankkinut.
Kiitos – kiva että tykkäät :)
Jalkalamppu on Harri Koskisen 2003 Olucelle suunnittelema ”Lamppu”. Ostin sen aikoinaan kun keräsin enemmänkin Koskisen tuotantoa. Näitä lamppuja oli tosi vähän saatavilla, ja onnistuin sitten sattuman kaupalla sellaisen itselleni löytämään.