Nukuttamisesta ja illan makeanhimosta / Sleeping time candy

16.01.2015

peltipurkki

Onko muilla vanhemmilla sellaista ongelmaa tapaa, että välittömästi illalla kun lapsille hyvät yöt on sanottu ja pusut poskille annettu, tulee aivan pakonomainen tarve suorastaan juosta suklaa- ja karkkikätköille? Me ollaan huomattu tää, siis sekä minä että Aavee molemmat, että makeanhimo iskee tasan silloin. Ja monesti siellä yläkerrassa joutuu vielä käymään (vakuuttamassa että lamppu ei ole pelottava, eikä ovikaan, eikä verho), ja ai että oot ongelmissa jos on just joku hyväntuoksuinen karkki suussa.

Eikä tää makeanmussutus mua niin häiritse, kun muuten syödään tosi terveellisesti, mutta ilmiönä se on jännä. Mitenköhän psykologia tän selittäis, tai joku antropologia? Itse mietiskelen aina paljon kaikkia ihmisen toimia ja toimintoja siltä kantilta, että mitkä on lajityypillisiä asioita ja mitkä opittuja. Esim. onko seesteisen hetken karkinsyönti yhteydessä esim. siihen, että kivikaudella kun tuli rauhallinen ja turvallinen hetki, lauma turvassa, ilman että piti pelätä villieläimen hyökkäystä (vrt. lapsi lahkeessa) tai hoitaa heimon elintärkeitä askareita leirissä tai luolassa (vrt. astiapesukoneen tyhjennys), keskityttiin ravinnon eli energian tankkaamiseen. Who knows – taidan keskittyä suklaasta nauttimiseen enkä mieti turhia.

Every evening when the kids are put in bed, we both run to the chocolate and candy stashes. I don’t really mind the sweet eating moment, since we eat quite healthy every day, but as a phenomenon it is interesting. How would a psychologist or an anthropologist explane this behaviour?

 

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply AnKa 16.01.2015 at 5:21 pm

    :D Tää kolahti kyllä nyt ihan täpöllä. Iltatee ja parit namut. Enemmän mulla, kun miespuolisella. Mulla tää on ihan selkeesti joku palkitsemisjuttu, päivän työt hoidettu ja myös se nautinto, kun on hetki itselle ja voi tehä niin ku lystää. Ah…iltaa odotellessa.

    • Reply Maire / Kettukarkki 17.01.2015 at 3:05 pm

      Totta AnKa, ehkä tässä myös vähän palkitsee itseään. Kiva kuulla että muillakin on samoja ”oireita” :D

  • Reply Sanna 16.01.2015 at 8:27 pm

    No kyllä! Tässä juurikin aukes juuri jätskipaketti…En oikein tiedä mistä johtuu, ehkä se on jotain palkitsemista. Ja kun ei lapsen seurassa syödä herkkuja, niin tässä on tavallaan jotain vähä paheellista, kun äiti ja isi syö salassa herkkuja ;)

    • Reply Maire / Kettukarkki 19.01.2015 at 12:33 pm

      Ja onhan se tärkeä hetki ihan itselle, kun saa kerrankin ”määrätä” mitä suuhunsa laittaa, pieni kangastus jostain kauas jääneestä omasta elämästä :)
      Muuten kuitenkin vanhemmat on aika 100% lapsia ja heidän tarpeitaan varten, aamusta iltaan. Ja kyllä tähän herkkuhetkeen liittyy muutakin kivaa: kahdestaan juttelua, lukemista tai sohvalla leffan katsomista iltahämyssä ja kynttilänvalossa.

  • Reply Leena 17.01.2015 at 12:02 pm

    Niin hyvä juttu! Ai herkku ku tuttu tilanne toi ”karkki suussa ja lapset huutelee käymään”-tilanne. Tai et ihan päivällä on omassa huoneessa käymässä ja löytää vahingossa oman kätkön (noloo) ja ottaa yhden. On sit jo syöny ja joku tulee huoneeseen: nuuh nuuh mikä täällä haisee. nuuh. Tää haisee ihan karkille…. Mitä siihen sitten. Ei saa herkutella. hah

    • Reply Maire / Kettukarkki 19.01.2015 at 12:28 pm

      Musta tuntuu että lapset haistaa karkin parin kilometrin päähän :D

  • Reply Jenni 18.01.2015 at 5:19 pm

    Hmm… toisaalta tuo kuullostaa myös addiktin käytökseltä – sellaisen addiktin, joka haluaa salata addiktionsa lapsilta. Ja sokerihan on erittäin addiktoivaa…

    Mun äiti meni yhteen aikaan aina ulos salaa sauhuille, kun olin nukahtanut. No, enhän aina ollut vielä saanut unta ja haistoin tupakan ja itkin (se oli jostain syystä tosi pelottavaa, aiemmin kun äiti ei ollut ”lopettanut” ja poltti ihan minun nähden se oli ihan normaalia eikä ollenkaan pelottavaa).

    Toiset kipittää karkkipussille ja pitää salakarkkijemmoja, toiset avaa korkin ja naukkailee kätköstään.

    • Reply Maire / Kettukarkki 18.01.2015 at 7:33 pm

      Ehkä tässä jotain samaa on, mutta lapsilta ne namut piilotetaan sen vuoksi koska alkaisivat muuten kinuamaan niitä itse, ja paha mielihän toisen karkinsyönnistä lapselle tulee. Ei tämä mitenkään hävetä, jota ehkä ajoit takaa tupakanpolttoon verraten. Mulle kyllä makeanhimo tulee pelkästään iltaisin, ehkä se on vaan tapa.

      • Reply Jenni 19.01.2015 at 5:40 pm

        En häpeää ajatellut ollenkaan vaan lähinnä, että suojelee lapsia liialta sokerilta. Jos alkaisi hillitömästi tehdä mieli porkkanoita, niin niitähän voisi tarjota lapsillekin. Ja jos ei olisi addiktiota, ei tarvitsisi heti hiipata karkkikätkölle, kun reitti on selvä :)

        Ymmärsin oman sokeriaddiktioni, kun terveyden takia (sokeri ylläpitää tulehduksia) lopetin kokeeksi sokerin käytön niin kokonaan kuin mahdollista (siis välttämällä esim ketsuppia tai leipää, jossa on sokeria jne. ihan sokerin ja karkin lisäksi). Siinä tuli ensin kuivia kausia ja sitten pieni repsahdus kauppareissulla ja taas oli menoa. Alkuun näitä repsahduksia tuli useampia ja kauppareissuilla sai välillä taistella, ettei sorru ja tuli aika paljon ostettua ensin korvaavaa herkuttelua eli suolaisia naposteltavia. Tämäkin on ihan tuttu kaava toipuvalla alkoholistilla tai tupakan lopettajalla – usein kahvin kulutus nousee…

        Mietin joskus, että jos sokeri olisi yhtä vainottua yhteiskunnassa kuin huumeet niin mun olisi ehkä tarvinnut mennä anonyymien sokeriholistien kokoukseen. Tänäänkin kun kävin Punnitse ja säästässä, niin mietin että siellä olisi niitä ihania luomumatokarkkeja, mutta ei tarvinnut kuin miettiä sokeriäklöoloa, niin oli helppo suuntata ihan vaan pähkinähyllylle. Ehkä sokeriholisti on aina sokeriholisti :)

  • Reply SannaI 21.01.2015 at 12:52 pm

    Maire, mun mielestä tää on – niin kuin moni (ja sinä jo sanoitkin) – itsen palkitsemista. Mä sanoisin että aika harmitonta sellaista, en usko että me ollaan riippuvuuksista ja ”pahoista tavoista” ikinä kokonaan vapaita. Mä luulen että makeanhimossa on nimenomaan kyse ”välittömästä tarpeiden tyydytyksestä”, mitä on joutunut koko päivän tekemään (antavana osalpuolena) lasten kanssa (ja tietysti olemaan varsin aikuinen, rationaalinen ja ei-välitöntä-tyydytystä hakeva) muissa rooleissaan. Kuten sanoit, jos muu elämä on reilassa, niin tämä on varmaan hauskaa enemmän kuin ”huolestuttava sokeririippuvuus” (voisiko sanoa, regressiota egon palveluksessa eli ihan luvallista ”taantumista”, jotta jaksaa seuraavana päivänä olla taas aikuinen :))

    • Reply Maire / Kettukarkki 22.01.2015 at 2:42 pm

      Hienosti analysoitu, Sannal! Tuo ”taantuminen” kuvaa asiaa kyllä loistavasti :)

    • Reply Jenni 02.02.2015 at 8:19 pm

      Siis minusta riippuvuus sinänsä on ihan neutraali asia, ei mikään ”huolestuttava sokeririippuvuus”, muttta se vaan osin selittää käyttäytymistä. Tunnistan ja tunnustan täysin, että mulla jonkin asteinen kofeiiniriippuvuus. Ei siinä välttämättä mitään pahaa ole, mutta riippuvuus se on. Erityisesti huonona ja päänsärkyisenä aamuna sen huomaa hyvin, jos kahvi onkin kaapista loppu… :)

      Sokeririippuvuuden katkaisun myötä vasta huomasi, kuinka vahva se riippuvuus-aspekti makean syönnissä olikaan. Kun ei syö sokeria, ei yleensä suurimpana osana päivistä (ja yhä harvemmin, ehkä noin kerran kuussa nykyisin) ei tule mitään makeanhimoa, joka on välttömästi saatava tyydytettyä. Varsinkaan, jos on syönyt kunnolla. Tummat suklaat on kaapissa koskemattomina, kun ei tee mieli. Mutta ei minua sokerin käytössä se riippuvuus haitannut vaan havaittavat vaikutukset terveyteen.

    Leave a Reply