Monthly Archives

tammikuu 2015

Katedraaleja ja leipomoita / Cathedrals and bakeries

22.01.2015

 

Terkut leipomoiden luvatusta maasta! Työmatka Saksan lempparikaupunkiini Kölniin oli varsin kiireinen, mutta ehdin pikapikaa nauttimaan palasia Rheinin jokivarsimaisemista ja joka nurkalla olevien Bäckereiden herkuista. Köln on niin kaunis hyytävän synkällä talvisäälläkin, ja kaupungin keskellä seisovaa Kölnin katedraalia (Kölner Dom) ei voi pysähtymättä ihailla – se on hengästyttävän valtava, ja upea. Katedraali on remontissa ties kuinka monetta vuotta, ja tuossa yhdessä kuvassa näkyykin sellaisen vallihaudan toisella puolelle pikku parvekkeella näkyviä remonttimateriaaleja ja jotain puuta kuivumassa. Tuo pytinki on siis niin iso, etten voi käsittää miten sen restaurointia pystytään saamaan ikinä valmiiksi.

Koeln_munster koeln_muster_darkkatedraali_remontissa koeln_rhein

Vaikka kaupungissa oli hyytävän kylmä (n. +1), se ei aamuisin estänyt leipomoiden tiskien avautumista ulos kadulle päin. Tämä on yksi Saksan parhaista jutuista: elävä, runsas, arkinen leipomokulttuuri. Kaupungilla kävellessäni pysähdyin ihan vaan katselemaan leivonnaisia ja suolaisia take away -leipiä, joita leipomoiden kadulle työntyvät tiskit ovat pullollaan. Oli myös meditatiivista katsella, kun kaupantäti asetteli munkkeja siisteihin riveihin ja pinoihin (okei okei, tein tällä reissulla ihan töitäkin). Myös hinnat ovat kohtuullisia, esimerkiksi täytetty leipä tuossa alemman kuvan kojussa oli vain 2,45 euroa. Suomessa olisi varmasti sama maksanut vähintään tuplat.

Matkani määränpää ei ollut kuitenkaan munkkikoju, vaan Kölnin huonekalumessut (imm Cologne), joiden parhaista paloista lisää omassa postauksessaan. Kirjoitan myös vähän matkustusvinkkejä Kölnin-reissua tai messumatkaa suunnittelevalle. Myös kotiin tuli napattua shoppailulöytöjä Mujista, niistä myös lisää myöhemmin.leipomo_street_food zum_mitnehmen_backerei

Greetings from the promised land of bakeries! I just wish we could have something like this – a bakery in every corner and even despite of the damn cold weather they keep the kiosks open to the street. Also the prices are really traveller-friendly, a filled sandwich can be only 2.45 euros. In Finland it would be at least double. While enjoying all the Bäckereis and Cathedral watching I actually did some work, too, so more about that and imm Cologne furniture fair in next posts.

 

Kirppikseltä UPM-jakkara / Flea market stool

19.01.2015

UPM_jakkara_sininen UPM_jakkara

Tämä söpö ja sirojalkainen jakkara löytyi useasta 50-lukulaisesta kodista Jämsästä ja Jämsänkoskelta, joissa sijaitsee UPM:n paperitehtaat. Näitä jakkaroita tehtiin paperitehtaalla käsin, ja malli pysyi samana vuodesta toiseen. Tehtaalla työskenteli puuseppiä, joiden verstailla jakkaroita veistettiin ilmeisesti tehtaan työntekijöille lahjoiksi. Jakkaran kuppimaisen istuimen muoto on itsellenikin tuttu lapsuudesta saakka, sillä isoisänikin sai aikoinaan yhden toimiessaan tehtaalla poliisina, ja tuo jakkara on nyt vanhempieni mökillä, hyvässä tallessa.

Koska rintamamiestalo, (entinen) jämsäläinen ja UPM-jakkara kuuluvat saumattomasti yhteen, piti tähänkin yhtälöön jakkara hankkia kun sellaiseen törmäsin jämsäläisellä kirpputorilla. Muutaman kympin hinta kauniin siniseksi maalatusta yksilöstä oli ok, ja paikalla ollut myyjä kertoi jopa mistä rintamamiestalosta jakkara on kotoisin. Mahtavaa!

Jakkaralla ei varmasti koskaan ole mitään virallista nimeä ollut, paitsi nykyään paikallisten kesken UPM-jakkarana tunnetaan. Eikä niitä varmaan vuosikymmeniin juuri arvostetukaan, mutta nyt palaselle historiaa osaa varmasti moni jo antaa arvoa.

Jakkara on valmistettu melko simppelillä tavalla; ovaaliksi sahattuun liimapuulevyyn on sorvattu istuinkuppi, ja istuimeen on ”tökätty” neljä jalkaa kiinni. Olisi kiva tietää onko tämä jakkara vain paikallista designia, vai onko malli liikkunut muuallekin Suomeen. Kuulen mielelläni jakkaroista tarinoita! Oletko nähnyt tällaista tai kuuluuko ehkä perheellesi tällainen? Tunnetko historiaa?

The traditional wooden stool manufactured by carpenters working in paper factories in Jämsä and Jämsänkoski was found from flea market in dark blue. Many of the local families who worked at the factories have one, and I didn’t mind finding one, too.

Olen naulaihminen / I’m a nail person

18.01.2015

naulaboksi seinalokerikkoAjatuskin seinään reiän tekemisestä poralla ihan itse puistattaa, se kova ääni, ja sotku. Olemme viimeiset 13 vuotta asuneet vanhoissa kivitaloissa, joiden paksuihin kiviseiniin yhdenkin reiän poraaminen oli valtava operaatio – tai siltä se ainakin tuntui. Mitä painavampaa kamaa yritti seinälle ripustaa, sitä stydimmät proput ja ruuvit piti ensin ostaa ja asentaa. Tuli inspiraatio, jonka toteutus aina tyssähti siihen että joko poraaja (mies) ei ollut kotona tai poraaja muuten ei ollut sillä tuulella. Ahdistavaa!

Vaan nytpä nautimme puutalon seinistä, joihin voi ihan huoletta myös nauloja iskeä meikäläisen tarpeisiin. Saan justiinsa tällaiset kivat, kevyet esineet itse seinään hälyyttämättä poramiestä apuun. Kyllä täällä poraakin käytetään, jos täytyy jotain raskaampaa ripustaa (ja asianmukaisia gyprocille tarkoitettuja ankkureita, näitä miesten juttua mitä lie). Mies toi minulle tällaisen naularasian lahjaksi, jotta voin itsekseni naulailla pikku lokerikkoja sun muita seinään, ja minähän naputtelen menemään sydämen kyllyydestä. Saan paljon enemmän aikaiseksi kun voin tehdä ihan omalla tyylillä.

Me and a drill just don’t fit together. I’m more of a silent nail & hammer person. Enjoying of the small things in home decorators life.

Nukuttamisesta ja illan makeanhimosta / Sleeping time candy

16.01.2015

peltipurkki

Onko muilla vanhemmilla sellaista ongelmaa tapaa, että välittömästi illalla kun lapsille hyvät yöt on sanottu ja pusut poskille annettu, tulee aivan pakonomainen tarve suorastaan juosta suklaa- ja karkkikätköille? Me ollaan huomattu tää, siis sekä minä että Aavee molemmat, että makeanhimo iskee tasan silloin. Ja monesti siellä yläkerrassa joutuu vielä käymään (vakuuttamassa että lamppu ei ole pelottava, eikä ovikaan, eikä verho), ja ai että oot ongelmissa jos on just joku hyväntuoksuinen karkki suussa.

Eikä tää makeanmussutus mua niin häiritse, kun muuten syödään tosi terveellisesti, mutta ilmiönä se on jännä. Mitenköhän psykologia tän selittäis, tai joku antropologia? Itse mietiskelen aina paljon kaikkia ihmisen toimia ja toimintoja siltä kantilta, että mitkä on lajityypillisiä asioita ja mitkä opittuja. Esim. onko seesteisen hetken karkinsyönti yhteydessä esim. siihen, että kivikaudella kun tuli rauhallinen ja turvallinen hetki, lauma turvassa, ilman että piti pelätä villieläimen hyökkäystä (vrt. lapsi lahkeessa) tai hoitaa heimon elintärkeitä askareita leirissä tai luolassa (vrt. astiapesukoneen tyhjennys), keskityttiin ravinnon eli energian tankkaamiseen. Who knows – taidan keskittyä suklaasta nauttimiseen enkä mieti turhia.

Every evening when the kids are put in bed, we both run to the chocolate and candy stashes. I don’t really mind the sweet eating moment, since we eat quite healthy every day, but as a phenomenon it is interesting. How would a psychologist or an anthropologist explane this behaviour?