toukokuu 2015

Olen pitkään haaveksinut sinivalkoisesta, huojuvaisesta eriparisinisestä ruokalautaspinosta. Pieniä lautasia ja syviä lautasia on näkynyt kyllä, mutta tuollaisia 23 – 26 cm ruokalautasia ei oikeastaan ollenkaan – kunnes nyt. Löysin kertaheitolla kirppikseltä vanhoja Arabian eriparilautasia tarpeeksi yhdelle kattaukselle. Tässä joukossa on yksi jo aiemmin keittiön hyllyltä löytynyt Arabian 140-vuotisjuhlalautanen Ulla. Päätin jo aiemmin, että koska nämä hajanaiset yksilöt tulevat ihan arkikäyttöön, niiden kappalehinnankin pitäisi olla pieni. Maksimissaan 5 euroa / kpl näistä maksoin.

Tätä herkkäkuvioista Arabian lautasta löytyi seitsemän kappaleen pino, ja ensin yhden poimittuani kävin hakemassa muutkin mukaani. Nämähän ovat ihan mielettömän kauniit kesälautaset meille! Ja koriste lasitteen alla – huoletta voi laittaa tiskikoneeseenkin.

Valikoiman outolintu on tämä yksinäinen ilmeisesti venäläinen 1800-luvun lopun lautanen, nämä muut kaikki ovat siis Arabian. Ihana lapsille näyttää että näin vanha esine voi olla vielä ihan käytössäkin – ja historian opiskelua vaivihkaa.

A pile of blue printed plates finally found their way into my kitchen. They’re Finnish Arabia production except the last one, it’s propably a Russian plate from the end of 19th century.

Tein vallan mainioita kirppislöytöjä kerralla, ja tässä yksi ruokalautanen joka on ihan uutena nyt meidän ruokapöydässämme. Se kuuluu yhteen isompaan kokonaisuuteen, mutta kerron siitä seuraavassa postauksessa lisää (yksi haave toteutui). Tykkään yhdistellä kaikenlaisia eriparijuttuja sekä kattauksessa että sisustamisessa yleensä – ehkä se onkin se punainen lanka tässä tyylissäni muutenkin. Kaikki tavallaan sopivat toisiinsa, vaikka ikäeroa esineillä saattaa olla vaikkapa 70 vuotta. Kuten tässä kattauksessa.

Aterimet ovat Sorsakosken ne perinteiset ja pikkulusikka Hackmanin. Ruokalautasen takana lukee Arabia Diamant NN12 286 (mikähän ikä?). Pikkulautanen on Arabian Pastoraali-sarjaa (koriste Esteri Tomula), sininen kermakannu ja kahvikuppi Kiltaa, pieni lasikulho Konstantin Grcicin Iittalalle suunnittelemasta lasisarjasta joka kuului 1990-luvun loppupuolella lanseerattuun Relations-kokoelmaan.

I love mixing, and actually my interior style is about mixing stuff from different decades.

Kirppispöydän vaatekasassa lymyili tällainen mustaksi tummunut suurikokoinen liemikauha, jonka nappasin mukaani muutamalla eurolla. Malli oli ihan tuttu, ja nimikin selvisi sitten kotona Pöytähopeat kaapin kätköissä -kirjasta. Muslahan se. Kotona heti kiilloitushommiin hopeankiillotusaineella, ja meni kyllä jokunen hetki ennen kuin sain tämän tähän kuntoon. Leimoista selvisi, että hopeaa tämä ei ole (P-ma U.H. = priima uushopea, eli alpakka), mutta olisi kiva tietää onko pinta hopeoitu vai ei. Sellainen syherömerkki oli vielä näiden leimojen edessä, ehkä se kertoisi hopeoinnista? Joka tapauksessa, soppaa tällä tullaan täällä kauhomaan.

After polishing this traditional Finnish ”Musla” flea market spoon became quite pretty.