Sieltä pilkotti murikoita, isoja ja pieniä, puski kortta ja vartta jos jonkinlaista läpi. Etupihalla, oikein aurinkoisella ja näkyvällä paikalla oli epämääräinen kumpu, joka oli tämän kesän isoin puutarhaprojektini. Jos piha on perustettu vuonna 1949, voisi ounastella että tässä on joskus ollut joku kivillä höystetty kukkaistutus tai sitten se on vaan ollut kivienkeräyspaikkana jonne nakataan isot ja pienet maankaivuusta löytyneet murikat. Ken tietää.
Aseina rautakanki ja rautalapio kävin tämän kimppuun jo alkukesästä. Kaivoin tiukkapaakkuista rikkaruoho- ja heinäjuurakkoa ja pahimmat laitoin ihan jätesäkkeihin ja sekajätteeksi, jotteivat päätyisi kompostimullan mukana takaisin puutarhaan yllättämään läsnäolollaan. Haba paukkui ja välillä piti pyytää Aaveeta apuun suurempien kivien nostamiseen. Olivat uponneet syvälle maahan, teimme niistä tuollaisen vapaamuotoisen soikion, jonka sisältä kaivoin vielä parisenkymmentä senttiä vanhaa maata pois. Kasasta löytyneitä pieniä nyrkinkokoisia kiviä roudasin toiseen paikkaan n. 4 kottikärryllistä.
Kun kivet olivat paikoillaan, laitoin pohjalle suodatinkankaan ja päälle puhdasta puutarhamultaa n. 20 säkillistä. Sekaan heitin pari kottikärryllistä omaa kompostimultaa.
Varapaikassa olleen kaverilta saadun helminukkajäkkärän siirsin tähän uuteen paikkaan (katsotaan ensi vuonna lopullista sijaintia) ja puolikkaaseen, puhtaaseen penkkiin istutin haaveilemiani harjaneilikan siemeniä. Niitä meillä oli vanhalla mökillämme (jota siis ei enää ole) saunan edustalla, ja tykkäsin niistä todella paljon.
Tällaisista pihahommista tulee vaan niin hyvä mieli. Onneks me ostettiin tämä talo!
Ps. Valkoinen aine reunoilla tuossa yhdessä kuvassa on ”rikkaruohojen kitkemistä luonnonmukaisin menetelmin”. Siitä lisää myöhemmin, jos aihe kiinnostaa.
The pile of stones under the grass in the front yard needes some re-design. In the spring I dag up all the heavy stones and formed a roundish area for flowers. Let’s see it next year in full bloom!
