Karjalanpiirakat

19.10.2015

karjalanpiirakatMinun täydellisessä maailmassani pakastimesta löytyisi aina karjalanpiirakoita. Ja nytkin löytyy. En muista, että meillä olisi lapsena koskaan tehty karjalanpiirakoita – ensimmäiset muistikuvat ”rypyttämisestä” ovat seiskaluokan kotsantunnilta Jämsän yläasteelta (tunnustan: se olin muuten minä, joka käski Samulia laittamaan ne Arctica-lautaset tiskikoneen yläosaan – kuten meillä kotona tehtiin – ja kun niitä ei sitten sieltä kauhean ehjänä saatu pois, niin ope oli toooodella vihainen. Ja me kaikki oltiin vaan ihan hiljaa.)

Ai että niiltä tunneilta on hyviä(kin) muistoja, kuten se että Mikki, Mikko ja Atte – joiden kanssa olin samassa neljän hengen ryhmässä joka ikinen kotsantunti – NUOLAISIVAT etukäteen niitä valmiita sapuskoita merkatakseen omansa, ja olin ihan raivona joka ikinen viikko. Noni, teidät on paljastettu! Mutta meidän ryhmä oli ihan paras ryhmä, tais naurattaa aika usein. Mut olisko näin, että kahdesta on tullut peräti kokki, joten ei mennyt oppi ojaan – toivotaan ettei nuolaisutekniikka ole enää tänä päivänä käytössä…

Tämä ohje on suosikkikeittokirjastani (se, joka on eniten meillä käytössä): Kotona keittiössä by Joonas Hämäläinen. Kannattaa laittaa ohje talteen, jos haluat sen täydellisen karjalanpiirakkareseptin, jota jaetaan jälkipolville ja narrataan että se on vanha sukuresepti.

KARJALANPIIRAKAT

Puuro
2,5 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
1 tl suolaa
50 g voita
Keitä puuro kypsäksi, lisää voi ja jäähdytä.

Kuori
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehjänjauhoja
1 dl vettä
1 dl täysmaitoa
1 tl suolaa
3 rkl öljyä

Sekoita kulhossa aineksia, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Jaa taikina kahtia ja muotoile tangoiksi. Tee yhdestä tangosta 18 osaa. Pyörittele palat palloiksi ja kaulitse pulikalla litteiksi pyöreiksi levyiksi – käytä runsaasti ruisjauhoa. Lusikoi puuroa päälle, levitä ohueksi kerrokseksi ja jätä sentti reunoilta tyhjäksi. Rypytä omalla tyylillä (ja lapset asialle niin tulee uniikkeja yksilöitä).

Paista 250 asteessa n. 8 minuuttia. Voitele paistamisen jälkeen voisulalla (savolainen sivustaseurannut besserwisser väitti, että ne kuuluu dipata kokonaan voisulaan, mutta dipatkoon sitten kun tekee itse omat piirakkansa.)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Titta K 19.10.2015 at 7:39 pm

    Oi, yläasteen köksän tunnit. Aivan legendaarisia! Olin meidän köksän tunneilla ainoa tyttö (koska olin valkannut puukäsityön ja sillä samalla ryhmällä mentiin sit köksän tunnitkin) ja meno oli aika hulvatonta. Opettaja kuvitteli kait, että mulla olis rauhoittava vaikutus, mutta tiedä häntä. Jäätiin me kiinni kaappiin piilotetuista kiljupullo-laboratorioista jne.

    Karjalainen kun olen, niin mun mielestä karjalanpiirakoiden kuoritaikinaan tulee pelkästään vettä, ruisjauhoja ja suolaa. Ohjetta mulla ei ole antaa, kästuntumalla sen tietää millo jauhot on ok.

    • Reply Maire / Kettukarkki 22.10.2015 at 11:03 am

      Kiljulabra! :D :D :D
      En ois kyllä seiskaluokalla tiennyt edes mitä se on. Nää tunnit oli kyllä ihan parhaita – esim. saattoi päästä kauppaan keskellä päivää ostaan lihatiskiltä jauhelihaa (karkkia).

  • Reply Johanna 21.10.2015 at 10:07 am

    :D Nuolaisutekniikka kuulostaa ihan mun pikkuveljeltä, edelleen…

    • Reply Maire / Kettukarkki 22.10.2015 at 11:04 am

      Hyvä tietää jos osuu samoihin kemuihin pikkuveljes kanssa… omat eväät mukaan :)

    Leave a Reply