Olen juuri se palstailija, joka innokkaasti käy kastelemassa plantaasit – juuri ennen kaatosadetta. Tässä yksi tällainen kerta olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, varsinkin kun ohi kävelevät vanhemmat palsta-ammattilaiset päivittelivät jälleen rikkaruohojen määrää meikäläisen tontilla. Ja samalla visiitillä huomasin parin karviaispensaan täystuhon (vika kuva).
Mutta totuus on, että palstalla kuopsuttelu, maankääntäminen, istutus ja kastelu on niin rentouttavaa hommaa, että nautin aivan täysillä vaikka aikaa kerrallaan olisikin kymmenen minuuttia (se yleisin tilanne). Vaikka ohi lipuvien päivittelevien mummojen kommentit vähän suivaannuttavat, ne samalla kummasti tuovat adrenaliinia lapionvarteen.
En haluaisi ensikertalaisena verrata omaa plantaasia naapureiden tontteihin (vehreisiin, runsaana kukkiviin ja vihertäviin paratiisipuutarhoihin), mutta minkäs teet – konkareilla on sipulit viivottimensuorissa riveissä ja kohta syömisvalmiina, kun minä vasta työntelen siemensipuleita maahan. Rikkaruohojen repimisen lomassa.
Vähän reilu puolet 80 m2 palstasta on nyt kesytetty, ja ihan ylpeänä voin kertoa, että tulossa on mm. purjoa, järkyttävä määrä mansikkaa, lehtikaalia, mustaajuurta, härkäpapuja, salkopapua, polkkapunajuurta (raidallinen), pinaattia ja raparperiä. Karviaismarjat on vedetty tästä listasta yli.
Näissä kuvissa härkäpapuja. Naapureilla tietenkin kolmisen kertaa korkeammat jo.
Ihan itse siemenistä kasvatin. Koulittuja lehtikaaleja vein emalikulhoissa paikalle, ja istutin harson alle turvaan.
Kukkiakin pukkaa. Ja niitä haluaisin vielä lisää.
Edellisen palstan omistajan jäljiltä on todella muhkeat mansikkamaat, jotka rönsyävät käytäville niin, että pelkästään näistä ylimääräisistä näyttäisi tulevan satakunta mansikkaa. Veinkin näitä jo mansikassa olevia käytävärönsyjä juhannukseksi äidille tuliaisiksi. Kuvan ottamisen jälkeen peitin nämä penkit harsolla, ja tilkitsin hyvin (sillä ainakin orava on niin fiksu, että osaa käydä tuulessa repsottavan harson alta mansikkavarkaissa).
Namnam, salottisipuli vihertää. Käytän kesäruoanlaitossa todella paljon sipulinvarsia, joten näitä odotellaan.
Bye bye karviaiset. Siinä on aika täydellisesti kalutut oksat, täytyy sanoa.
Sanokaa nyt joku, että kyllä se siitä!
