Metässä

18.08.2016

Tässä mietittiin yks päivä iltakävelyllä – minä, Aavee ja 3-vuotias rattaissa – että mitenköhän meidän lapset muistaa lapsuutensa Helsingin? Meidän asuinalue on vehreä ja rauhallinen, ja tehdään paljon retkiä lähialueiden maisemiin, esimerkiksi kävellen Haltialan ja Tuomarinkylän kartanon maalaismaisemiin, hevostalleille, peltojen keskelle ja ihan vaan metsäkävelyteille. Jotenkin on sellainen tunne, että monella on Helsingistä sellainen Stockan ympäristön muodostama kuva. Mutta kaupunki on paljon muutakin.

Sunnuntaina tuli sienihimo, ja keskuspuistohan on kuulemma apajapaikkoja täynnä. Itse yleensä sienestän vain Keski-Suomessa äidin kanssa (tietää parhaat mestat), mutta nyt on tullut halu tutustua vähän näihin kotikaupunginkin metsiin sienimielessä. Nappasin mukaan aina-valmiina-sienestämään-ja-marjastamaan-teinin, joka onkin aivan loistavaa seuraa tarkkoine silmineen. Löysi myös lemmikin itselleen.

Metsän tärkeydestä omaan hyvinvointiin olen jutellut paljon Jonnan kanssa, johon tutustuminen tässä vuoden aikana on avannut itsellekin uusia näkökulmia pysähtymiseen. Haluankin omistaa tämän postauksen Jonnalle, jonka ansiosta itsekin metsässä pysähtelen vähän useammin ihan vaan hengittelemään, hymyilemään ja tutkiskelemaan luonnon kauniita tekosia.
haarukkasieni_web kivipuro_web runko_web sammakko_web sammalpeitto_web siimeksessa_web sola_web suppilovahverot_web

…ja se sienirisotto oli taivaallista! :)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply