Kesän lempparipaikkani kissankellojen keskellä

26.10.2016

Huomaan ottavani puutarhaa – tai siellä viipyilemistä – haltuun joka vuosi vähän eri kohdasta. Kesän 2016 lempparipaikka oli ehdottomasti tämä pihamme ”metsäisin” paikka valtavan vaahteran alla. Tonttimme kulmalla on pieni palanen ihan oikeaa metsänpohjaa ja onneksi se on annettu olla pitkään hyvinkin luonnontilassa – en tykkää liiaksi puunatuista pihoista muutenkaan. Jotain villiä täytyy olla ympärillä, luonnon epäsäntillisyys rauhoittaa.

Vaahterassa on sopivan suuri oksa, johon kiinnitin riipputuolin. Huomasin hipsiväni tuoliin varsinkin iltaisin, sinne on helppo hyppiä takapihan terassin kautta sukkasillaankin. Vaahteran oksista muodostui niin tiheä lehtikatto, että pienellä sateellakin tässä pystyi olemaan.

Tänä kesänä huomasin kissankellot. En tiedä onko niitä näkynyt aiemmin, en ainakaan muista. Riipputuolista on kiva tutkailla kasveja. Siinä on myös mukava istua lapsi sylissä, ja kertoilla tarinaa eräästä 4-vuotiaasta tytöstä, ja erään kiven takana asuvasta eräästä tontusta. Ja huomata lapsen tosissaan miettivän kenestä tytöstä ja mistä kivestä tarina kertoo.

Nyt on vihreys takanapäin, riipputuoli viety varastoon ja punatulkut puun oksalla. Näillä muistoilla pusketaan tän talven läpi vaikka väkisin! (Tsemppiä kaikille talvirenkaiden kanssa… !)


iso_kivi_takapihalla riippukeinu_musta siniset_kellot_takapihalla

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply