Kiitollinen

04.11.2017

Hana: Hansgrohe Axor Montreux / Kaupallinen yhteistyö

Haluaisin kertoa kiitollisuudesta. Se tunne on pinnalla joka hetki, ja ei siitä hirveän isoa numeroa tule koskaan tehtyä, vaikka mielessä onkin. Olen joka päivä hirveän kiitollinen monesta ihan arkisesta käytännön asiasta. Kuten esimerkiksi käsistä ja siitä, että juuri minulla on kädet. Ja siitä, että hanasta tulee vettä. Myös siitä, että herään aamulla terveenä. Mutta eipä siitä koskaan tule ääneen mitään mainittua, oman pään sisällä ainoastaan riemusta kiljun.

Kädet.
Miten kätevää, että on kädet! Evoluutio on todellakin ihmislajin kohdalla mennyt aivan nappiin tässä asiassa. Joillakin on kädet, mutta niitä ei pysty liikuttamaan, tai ne eivät toimi kunnolla. Tai pahimmassa tapauksessa käsiä ei syystä tai toisesta ole ollenkaan. Tällöin tietysti jalat ottavat käsien roolia arjessa, mutta olen kiitollinen siitä, että minun kehostani nuo kaksi viisisormista pötkylää löytyvät! Kuinka kätevät ne onkaan – saan puettua vaatteet päälle, tehtyä ruokaa, kietoa ne lapsen ympärille, niitä voi pestä hyväntuoksuisilla saippuoilla ja herranjesta kaikenlaisia ruuveja vääntää ja poimia lattialta tosi pieniäkin esineitä. Jos esimerkiksi sormia ei olisi, olisi hirveän paljon hitaampaa esimerkiksi kirjoittaa tätä. Otankin siis kaiken irti elämästä siihen asti kun minulla on kädet. Hyödynnän niitä ihan joka asiaan!

Vesi.
Hanasta tulee vettä, tuosta noin vaan vipua kääntämällä. Ja että minun omassa kodissa on sellainen hana! Sieltä tulee puhdasta nestettä, joka sattuu olemaan lempijuomani. Uskomatonta, lempijuomaa saa ilmaiseksi, raanasta – kotona! Ja vielä eri lämpötiloissa. Koska sitä saa myös lämpöisenä, siinä voi sen ilman sen kummempia toimenpiteitä peseytyä. Ja vesi ohjautuu viemäreitä pitkin pois omia uomiaan, kuinka kätevää ja luksusta.

Aamut.
Herään aamulla, en siis ole kuollut yön aikana! On kokonainen päivä edessä, ja perhekin näyttää heränneen (ja kaikki elossa). Kuinka mahtavaa! Ja kaikki lapsetkin vielä kotona asuvat, tänä aamuna toinen on viisi, toinen kolmetoista. Saan nousta ylös sängystä, koska olen terve. Minulla ei ole liikuntarajoitteita eikä sairauksia, eikä huolia. Ihan kohta saan aamukahvia omassa keittiössä, miten luksusta! Toivottavasti muistan tämän aamun sitten kun en ehkä enää asu kotona enkä ehkä pysty nousemaan sängystä ylös. Sinä aamuna olen varmasti kiitollinen muista asioista, mutta tänään tästä.

Mistä sinä olet kiitollinen?

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sari 04.11.2017 at 9:57 am

    Itse kirjoittelin juuri eilen pohdiskelevan postauksen kiitollisuudesta. Tärkeä aihe. <3
    http://www.kotokunnas.fi/2017/11/kiitos-kuinka-yksi-sana-muuttaa-tavan.html

    • Reply Maire / Kettukarkki 05.11.2017 at 12:30 pm

      Hyvä teksti! Juuri näin – onni piilee arkisissa asioissa. Ja siitä on hyvä itseään muistuttaa.

  • Reply Tuija 04.11.2017 at 8:12 pm

    Kiitän sinua siitä, että muistutit! Ihan samoista asioista olen kiitollinen ja lukemattomista muista. Mieli vaan kiertyy niin kovin helposti siihen mikä – olevinaan – puuttuu tai ei juuri nyt ole mieluista. Mutta ei anneta periksi, ihminen voi opettaa itseään, mieltä voi kouluttaa. Ikuinen mutta tärkeä läksy.

  • Reply Sarp 04.11.2017 at 9:17 pm

    Kiitollinen perheestä, vuodenaikojen vaihtumisesta luonnossa ja musiikista.

  • Leave a Reply