Monthly Archives

helmikuu 2018

Keittiön tarina lehdessä

27.02.2018

Ai hitsi, olen ihan unohtanut kertoa! Meidän keittiö on nyt perinpohjaisessa esittelyssä helmikuun Koti ja keittiö -lehdessä. Viisi sivua, jossa kaikki jutut kaapistoista, mitoituksesta, ihanasta kaasuhellasta sekä tähän uuteen keittiöön hiipineistä antiikkikalusteista.

Kiitos Mari Lahti loistavista kuvista! Päätoimittaja halusi, että tästä keittiöstä tehdään kansikuva, joten me valmistauduttiin siihen myös. Kameran takana oli kiitettävä määrä porukkaa: minä, työharjoittelijani Oona, kuvaaja Mari, toimittaja Mia sekä AD Tarja. Minä stailasin, ja Tarja mietti mihin kohtiin asettuvat kansitekstit. Vaikka kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat ihan meidän omia arkitavaroita, niiden sijainti on tämän kansikuvan kannalta mietitty millilleen.

Huom! Tämä numero on kauppojen lehtihyllyillä enää pari päivää, äkkiä hakemaan mikäli juttu kiinnostaa!

Kuinka hyvää voi tee olla?

26.02.2018

Istuin ystäväni kanssa pöytään, olimme juuri saaneet lasikannulliset höyryävää ayurvedistä teetä eteemme. Kaadoimme laseihin ja molemmat sanoimme lähes yhtä aikaa: Parasta teetä mitä olen koskaan juonut!

Yleensä tee ei minussa herätä sen kummempia tunteita (paitsi viimeksi kyllä mathca), sillä olen enempi kahvi-ihmisiä. Lakritsijuuren maku pohjalla oli kuitenkin taivaallinen, vähän makea. Myös teen pakkaus oli todella kaunis, ja teesekoituksia oli moneen mielialaan ja tilanteeseen. Niitä on mm. Detox, Sleep, Youth, Recover, Digest. Olen muutenkin lähiaikoina törmännyt ayurvedaan, ja se kiinnostaa todella paljon. Pakko opiskella lisää, siinä on jotain kovin järkeenkäypää (olen koukussa mm. eteerisiin tuoksuöljyihin).

Onneksi satuimme olemaan messuilla, ja nämä teet nautittiin Teministerietin omalla messuosastolla Norjassa. Selvitin oitis agentin Suomessa, tein tilauksen suurella hartaudella ja juuri äsken sain kaupalleni tämän odotetun kuorman! Kyllä voi pahvilaatikosta nainen liikuttua.

(Ystävät hyvät, olette varmaan olleet jo ihan kypsiä, kun olen kohkannut muutaman viikon maailman parhaan teen saapumisesta, mutta odottakaas kun pääsette maistamaan.)

Olen parhaillaan kotona töitä tekemässä, ja seuranani on flunssainen 5-vuotias. Valitsin siksi ensimmäiseksi maistettavaksi teelaaduksi piparminttua sisältävän Breathin, jota tässä parhaillaan jo toista kuppia nautiskelen. Ja kyllä, muistin oikein, tämä on mielettömän hyvää.

Kaupassani (Kettukarkki SHOP) on nyt myös näitä käteviä teenvalmistuskannuja myynnissä. Irtotee annostellaan kannun pohjalle, päälle kaadetaan kiehuva vesi (tämän teen kanssa teen pitää olla kiehuvaa, jotta lakritsijuurten ja muiden ainesten aromit irtoavat kunnolla) ja päälle laitetaan filtterikansi. Odotetaan 10 minuttia ja kaadetaan filtterikannen läpi. Superhelppo.

Mujin lasikupit sopivat mainiosti teenjuontiin. Juoma ei jäähdy näissä kovin helposti, ja herranjesta miten kauniit.

Mikä on sinun oma lemppariteesi, ja missä tilanteessa tykkäät juoda teetä?

Kotimainen kiva postilaatikko

20.02.2018

Kaupallisessa yhteistyössä: Stala

On kiva tulla kotiin, jos postilaatikko ilmoittaa oranssilla lätkällä että ”you’ve got mail!”. Vielä  kivempaa on, jos siellä on joku ihana sisustuslehti. Kun syksyllä muutettiin, yksi tärkeä virstanpylväs oli oman postilaatikon laitto pihaan. Se tuntui yllättävän tärkeältä jutulta. Vähän niinkuin reviirin merkitseminen, että Me ollaan nyt täällä. Nykäisin meidän paikallista postinjakajaa kerran hihasta, ja yhdessä mietittiin laatikolle paras paikka. Maahan pultattu teräspalkki, johon laatikko kiinnitettiin, on myös Stalalta. Sen saa ostettua erikseen.

Tapio Anttila suunnitteli suomalaiselle Stalalle freesin postilaatikkomallin PL-2, josta on saatavilla tämä tummanharmaa ja sitten valkoinen vaihtoehto. Postilaatikossa on muutama kiva toiminto, joista tykkään oikein paljon. Oranssin ponnahduslätkä ilmoittaa postin saapuneen, ja lätkän voi sitten työntää pois näkyvistä jälleen. Osoitetarra tulee kaupan päälle, ja sen saa tilata Stalan lähettämällä tilauskoodilla omannäköiseksi. Tuossa meidän kyltissä on kyllä oikeasti kadunnumerokin, mutta photaroin sen nyt pois.

Ei mainoksia, kiitos -magneettilätkän saa helposti kiinnitettyä laatikon sisälle talteen piiloon, jos vaikka haluaakin saada ilmaispostia. Me testattiin tässä välillä lätkän poistamista, mutta alueen paperimainoset oli sellaista huttua, että laitoin äkkiä kieltolätkän paikoilleen. Ehkä joskus voisi taas kokeilla, kivojen paikallislehtien toivossa.

Oletteko muuten joutuneet viime vuonna siirtämään postilaatikkoa? Meillä vanhassa kodissa, Paloheinässä, oli varsinainen postilaatikko-gate, kun naapurusten kanssa piti Postin ohjeistuksen mukaan ryhmitellä laatikot uudestaan kadunvarteen jouhevampaa postinjakelua ajatellen. Laatikkorivivirityksiä näki sitten jos jonkinlaista, ja oli mielenkiintoista seurata Postin (oikeasti erittäin loistavaa) tiedotusta ja joidenkin asukkaiden ihmetystä asiasta. Itse asiassa tämmöinen pieni yhteistyö teki tosi hyvää, kun naapurien kesken pääsi ihan asiakseen vähän suunnitteluhommiin.

Seitsemän minuutin kävelymatka

09.02.2018

Nautin suunnattomasti siitä, ettei päivästä mene yhtään hukkaan työmatkoihin. (Paitsi että kyllä sitä saa aika paljon suhata kaupungissa työasioissakin. Huomasin eilen, että bussikorttiin kolme päivää sitten lataamastani 30 eurosta oli kulunut kahdessa päivässä 15 euroa. Auts!)

Yleensä kuitenkin hipsin töihin Kettukarkki SHOPille Puu-Käpylän läpi jalkaisin. Vanhat talot pihapiireineen antavat aina uutta katseltavaa, aina huomaa uusia yksityiskohtia, ikkunakoristeita, värisävyjä. Kun kävelee oikein läheltä jotain taloa, niin että voisi kädellä koskettaa, tuntuu ihan että se hehkuisi hyvää mieltä. Sellaista onnellistuttavaa tunnetta, joka alkaa hymyilyttää. Katselen myös puita, ylös asti. Pohjolankadun lehmusrivistö on vaikuttava.

Lunta pihassa, lakaisuhommissa tulee mukavan lämmin. Onneksi on oma kauppa, onneksi on lunta, onneksi saan tehdä lumitöitä. Sisällä laitan takkatulet päälle.