Monthly Archives

huhtikuu 2018

Ruokaralli Rovaniemellä – herkkusuille vinkkejä paikallisiin ravintoloihin

23.04.2018

Näitä kuvia on vaikea katsoa jälkeenpäin tuntematta keskisuurta haikeutta ja isoa ikävää näitä maisteltuja herkkuja ja kauniita herkutteluympäristöjä kohtaan.

Tutustuin viikonlopun mittaisella reissulla viikko sitten sisustustoimittajana paikallisiin ruokapaikkoihin (kaikki ruoat tarjottiin meille osana Rovaniemen matkailun edistämistä). Yhteenvetona niistä voisin sanoa, että jos matkailijan vaativa maku saa aikaiseksi tällaisia lautasia, niin kyllä on paikallisia ravintolassakäyjiä myös lykästänyt! Rovaniemen matkailu kasvaa huimaa vauhtia, mikä on tuonut uutta kivaa tuulta myös hotelli- ja ravintoalyrittäjille. Kaikilla pyyhkii kivasti, ja asenne yrittäjyyteen on ihanan rentoa.

Kontrasti on melkoinen. Rovaniemi on tooosi hiljaisen tuntuinen kaupunki, mutta siellä tiedetään jutut. Kadulla saattaa madella yksi auto, ja pari tyyppiä kadulla väistelee loskalammikoita, mutta sisällä ravintoloissa on paikoista pulaa – kuuluu ystävien puheensorinaa, laseihin kaadetaan vimpan päälle hipsteridrinkit, kattauksen upeat astiat mietitty huolella, keittiössä häärätään isolla sydämellä ja hymyillään.

Esittelen neljä paikkaa, joista kaikista jäi ihana mieli ja joihin kaipaan uudestaan. Tätä tekstiä on siis todella vaikea kirjoittaa, koko ajan vaan tulee nälkä.

Meksikolaista street foodia – Taqueria Yuca

Kun maistoin Taqueria Yucan meksikolaista churroa, laitoin silmät kiinni, ja surin jo etukäteen tätä välimatkaani Helsingistä näiden makujen äärelle. Sanokaa te Yucassa käyneet – mistä Helsingistä saa samanlaista (siis yhtä hyvää) meksikolaista street foodia? Ja rapsakan kippuraisia, kanelisia ja sokerisia churroja tuhdissa suklaakastikkeessa?

Kaikki mitä maistoin, oli vaan parasta ikinä. Puolessa välissä ei enää ollut edes nälkä, mutta silti söin kun oli niin hyvää. Kaiken.


Yucan menun suunnittelivat kaksi meksikolaista tekijää, jotka pyydettiin kuudeksi viikoksi keittiöön laittamaan homma käyntiin. Molemmille matka ulkomaille oli ensimmäinen koskaan! Kaikki lämmin ruoka paistetaan aidossa puuhiiligrillissä, josta tuli mukava savuinen maku kaikkiin ruokiin.

Tässä paahdetut maissit, joissa ranskankermaa, fetaa, sitruunaa, korianteria ja chiliöljyä. Itsetehtyjä maissilastuja ja guacamolea.

Tacoja (itsetehtyjä maissitortilloja) maistettiin kolmella eri täyttellä, kuvassa kanaa. Takana näkyy metsäsienitäyte. Tästä muuten tykkäsi kovasti myös yksi seurueen maistajistamme, joka yleensä kiertää sienet kaukaa.Ja ne churrot. Ai että.

Arktiset maut aasialaisittain – Nova Skyland -hotelli

Kiinalaisomisteinen hotelli Nova Skyland on perustettu palvelemaan erityisesti aasiasta matkaavia turisteja. Ruoka (alimmassa kuvassa maistiaisemme) oli ihan mielettömän hyvää, mutta visuaalisuus tässä paikassa ei ollut yhtä korkeatasoista kuin ruoka. Täällä haluaisin ehdottomasti käydä brunssilla tai lounaalla. Jostain syystä ravintolatilan sisustus tuntui hieman kolkolta ja vähän jopa laitosmaiselta, mutta ehkä hiihtokeskustyyli sopii lumikinosten keskelle itse asiassa ihan hyvinkin.

Tykkäsin paljon myös raikkaista juomista, joita saimme maistaa. Niissä maistuivat puolukka sekä inkivääri. Keittiömestari näytti meille myös vakuumipakattua karhunkäpälää, jota erityisesti kiinalaiset tykkäävät tilata lautaselleen. Tuntuu, että aasialaisen Suomi on ihan erilainen kuin meidän suomalaisten Suomi. Melekosta.

Burgeria ja napolilaista pitsaa – Kauppayhtiö & Pure pizza

En oikein edes tajunnut millaiseen paikkaan tupsahdettiin tässä vaiheessa meidän ruokarallia. Aivan ihanan tunnelmallinen ja kivasti sisustettu aivan uusi napolilainen pizzeria Pure pizza (maut aivan loistavat!), jonka alakerrassa oli tämä retromesta Kauppayhtiö. Alakerrassa siis hampurilaisia, yläkerrassa pitsaa. Rovaniemellä kuulemma kaikki tämän paikan tietävät, ja asiakkaat ovat vauvasta vaariin. Ymmärrän hyvin.

Yrittäjä Antti Kuha istahti meidän kanssa pöytään ja kertoi vähän sisustuksen tarinaa. Kaikki kalusteet ovat vanhoja, ja pitsapaikan kalusteet on pelastettu Rovaniemen ensimmäisen pizzerian jäämistöistä. Tunnelma on tosi freesi, mutta samalla sellainen nuhjuisen retro, mutta hyvällä tavalla. Kuvaa ei nyt olekaan (keskityin vissiin syömiseen), mutta käykääpäs itse kokemassa ja katsomassa!

Suomen paras hotelliaamupala – Arctic Light Hotel

Nyt kun on jo kaksi kertaa tämän aamiaisen maistanut – viimeksi viime vuonna, voin perustellusti nostaa tämän aamiaisen oman ranking-listani ykköseksi Suomen aamiaisista. Aamiaisen suunnitellut Sara la Fountain oli meidän seurassamme ja esitteli uudistetun aamiaisen, joka oli paitsi visuaalista silmänruokaa, myös terveellistä ja erityisruokavaliot huomioivaa.

Arctic Light Hotelli valittiin tänä vuonna jo toistamiseen Suomen parhaaksi hotelliksi. Nyt kun tulin tänne toista kertaa, tuntui että olisi tullut kotiin. Edelleen täytyy sanoa, että runsas sisustus ei ollut ihan ominta makuani, mutta tykkäsin kaiken laadukkuudesta ja sellaisesta huolella mietitystä luksuksesta. Huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen (kuten pukeutumistila, tohvelit, kylpytakki, kahvinkeitin jne.), ja minulla sellainen olo, että hotellissa halutaan minua hemmotella. Henkilökunta oli myös todella ystävällistä. Voin lämpimästi suositella. Tämä hotelli myös sijaitsee keskustassa, josta on kivan lyhyet kävelymatkat näihin useimpiin ruokapaikkoihin.

Sara la Fountainin aamiaisesta nostaisin seuraavat herkut mielelläni esiin. Tosin valikoima oli niin laaja, etten pystynyt maistamaan kaikkea. Ja söin todella paljon. Tässä omat suosikit: avocadoleipä, gluteenittomat amerikkalaiset pannarit marjoilla ja vaahterasiirapilla, tuorepuurot, runsas valikoima tuoreita hedelmiä ja juustot.

Aamiaiselle pääsee myös, vaikkei ole hotellin vieras. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 24 €/hlö. Mutta pöytävaraus kannattaa ottaa, muuten saattaa jäädä vaille paikkaa. Ymmärrän suosion – käykää täällä ihmeessä!

Lomafiiliksiä ihanan rauhalliselta Lanzarotelta

10.04.2018

Huomasin muutama viikko sitten kalenterista, että nyt jos koskaan on mahis pitää hetki vapaata ja lähteä perheen kanssa lomalle. Tästä eteenpäin nimittäin alkaa semmoiset työhommat, jotka vaativat tosi paljon poissaoloa kotoa, ja kesälomakin näyttäisin kutistuneen pariin viikkoon. Yleensä en kesästä halua luopua – siis lomasta – mutta nyt tuli älyttömän kiva duunijuttu eteen, että menköön tällä kertaa.

Meikäläisen lomatavoitteet (perheen kanssa reissatessa) on aina hyvin perus-kamaa. Kun on rima alhaalla, se on helppo ylittää!

Loma on pilalla, jos nämä eivät toteudu:
– Hyvän kirjan lukeminen (nyt oli mukana Scott Kelly, Kiertoradalla vuosi avaruudessa. Siis aivan huippukirja, johon uppouduin niin etten ole varma lomailinko aurinkotuolissa altaalla vai ISS-avaruusasemalla.)
– Auringossa pötköttely bikineissä (check). Tosin en uinut.
– Juoksulenkkejä paikallisessa maastossa (tulivuoren ympäri lenkkeilty).
– Lasi tai pari viiniä kun lapset on menneet nukkumaan (done, tosin kevytuntuvatakki päällä parvekkeella. Mutta halpa skumppa is best!).
– Pienet shoppailut (löysin yhdestä ekokaupasta vaaleanpunaisen palmukuvioisen clutchin, 11 e).
– Varvastossuissa (tai varvassläbäreissä, kuten 5-vuotias niitä kutsuu) hipsuttelu.
– Molempien lasten kanssa erikseen laatuaikaa.
– Laatuaikaa puolison kanssa kahdestaan (kerran käytiin rannan supermarketissa ihan kahdestaan, eli check).
– Kulttuuriannos (edesmenneen taiteilija Cecar Manriquen koti/museo tsekattu. Koti oli rakennettu laavakupliin. Niin magee.)

Lanzarote oli meille paikkana uusi ja tykättiin kyllä. On tosi rauhallinen paikka, ja kivan pieni saari. Meidän majapaikkamme sijaitsi saaren lounaisosassa Playa Blancassa (Flamingo beach), ja juuri sopivan hiljainen ja turvallisen tuntuinen meikäläisen makuun. Löydettiin omat lemppariravintolat ja ruoka oli ihanaa. Kun on edullista, on kiva syödä joka päivä ravintolassa.
Autoiltiin katsomaan, miltä laavan muodostama luola näyttää. La Cueva de los Verdes on 7 km pitkä luola, jonne pääsee oppaan kanssa 50 minuutin kierrokselle. Tämä oli ihan mahtava kokemus meille kaikille. Klaustrofobiselle ei ehkä mikään lempipaikka… Mutta jäi todellakin mieleen, harvoin sitä tuollaiseen paikkaan pääsee ihmettelemään. Luolassa oli myös yksi yllätys, joka oli todella hauska elämys, mutta en voi paljastaa sitä etukäteen jos joku menee sinne…

Tässä pikku lenkillä lähellä olleen tulivuoren kraaterilla. Hotellilta tänne oli matkaa ehkä 2 km, ja kraaterin ympäri ehkä 1,5 – 2 km matka. Erittäin sopiva 1,5 tunnin retki ihan itsekseen, sai heittää ärrinmurrit ihan rauhassa tuonne kivikkoon ja palata seesteisenä (ja hikisenä ja pölyisenä) takaisin.