Monthly Archives

toukokuu 2018

Moccamaster-gate

11.05.2018

Tiedättekö sen tunteen, kun joutuu esimerkiksi sellaiseen hotellihuoneeseen, jossa on joku tosi pahasti vialla. Kuten että sängyssä on iso kuoppa (kuten kerran Turussa), tai siellä haisee joku outo pistävä haju (kerran Roomassa). On vaikea saada unta, ja koko ajan vähän harmittaa. Mutta kuitenkin tietää, että tämä nyt on vain yksi yö, sitten voin unohtaa koko jutun. I will survive.

Mutta entäs. Jos omassa kodissa onkin joku asia tai tavara, joka ei vaan sinne kuulu, ja jonka läsnäolo ärsyttää joka päivä ja vaikeuttaa elämää.

Meiltä hajosi suodatinkahvikeitin. Vanha Braun oli helppo tiskata, kivan mallinen, vaikka ikää sillä siskon vanhalla keittimellä oli jo varmaan yli 15 vuotta. Päätettiin siis ostaa uusi, yhdessä se valittaisiin. Alusta asti oltiin päätetty, että Moccamaster se ei ainakaan ole. (Tiedän, että teille Moccamasterin omistajille, joita Suomessa on ehkä se puoli miljoonaa, tämä tuntuu ihan tyhmältä jutulta.)

Suhteeni Moccamastereihin on ollut aina h.u.o.n.o. Ensiksikin niiden ulkonäkö on jotain ihan käsittämätöntä (muotoilija ei ymmärrä). Sellainen osiensa summa: kasa eri muotoisia palikoita, jotka istuvat toisiinsa huonosti. Kun tiskaat, et ole koskaan varma jäikö joku tötterö likaiseksi vai ei. Ja kun kasaat laitosta (suom. keität kahvia), et ole koskaan varma puuttuuko kompositiosta joku muovinpala, minkä ansiosta juuri keittämäsi kahvit lainehtivat pitkin pöytiä. Olen siis näihin koneisiin tutustunut (isällä ja äidillä, siskoilla ja veljellä, ystävillä), mutta tapaamistemme aikana olen joutunut lähinnä keskittymään hengittämiseen, ja selviytynyt joten kuten ilman että otsasuoni katkeaa.

Kysyin Facessa tutuilta neuvoa uuden suodatinkahvinkeittimen hankintaan, ja keskustelu vaihtui todellisesta ongelmastani Moccamasterin ylistämiseen. Get a room!

Ajalla, kun se kahvinkeitin oli rikki, kokeilimme tietysti uusia rutiineja aamukahvinkeittoon. Ekana aamuna hätäpäissämme jopa murukahvia. Sitten esimerkiksi espressokonettamme. Sillä saa toki oikein kelvollisen cafe lungon keitettyä, joka vastaa sellaista tummapaahtoista suodatinkahvia, jota juuri aamuisin kaipaan. Mutta ison koneen pitää antaa lämmetä 15 minuuttia ja jokaisen kupin joutuu tekemään erikseen (aamulla kun niitä menee monta per nuppi). Hidasta, kun vielä silmätkin on kiinni. Ja kun pitää keittää kahvia pannullinen esim. vieraille, ei kukaan jaksa kökkiä myllyn ja espressokoneen ääressä baristana.

Toiveikkaana eräänä lauantaina lähdimme kahvinkeittimen ostoon. Odotukset korkealla, toiveissa uusi keitin. Helppo nakki – meillähän on melko samanlainen maku näissä asioissa. Vaan kuinkas kävi. Ei päästy yhteisymmärrykseen. Ne mitä minä ehdotin, eivät sopineet avopuolisolle. Ja toisinpäin. Palasimme kotiin tyhjin käsin. Me oltiin just se nyrpeä pariskunta, joka käveli Gigantin ja ties minkä kodinkonehelvetin parkkipaikalla viiden metrin hajuraolla peräkkäin.

Parin viikon jälkeen mies tuli kotii pahvilaatikon kanssa. Siellä oli Moccamaster.

Sanoin, etten tule koneella koskaan kahvia keittämään, enkä tiskaamaan. Ja tästä on nyt about kuukausi. Kun Mouccamaster keittää sillä aamukahvit, juon sitä kyllä. Mutta kyllä muuten ****ttaa, kun olen ottamassa sitä toista kuppia, on laite jo mennyt itsekseen pois päältä ja kahvi on haaleaa. Siis mitä ihmettä! Laite haluaa päättää puolestani, milloin kahvi on juotava.

Se hyvä puoli tässä aamiaiskaapissa on, että siellä olevat kamat saa piilotettua ovien taakse.

Kahvinkeittoon olen kehittänyt omia konstejani. Tällä japanilaisella suodatinsysteemillä saa toistaiseksi parhaat kahvit. Ystävä toi tämän tuliaisiksi Tokiosta (eikö olekin upea!). Vielä täytyy metsästää vähän pienempiä suodatinpusseja, niin tästä tulee ihan täydellinen tapa.

Tällaista siis kuuluu meidän arkeen. Juuri eilen kävi ystävä kylässä, ja kertoi että heillä on kotona vastaavanlainen tapaus, vedenkeitin-gate. Ystävä ei ole suostunut käyttämään kertaakaan miehen omin päin ostamaa vedenkeitintä.

Miten teillä muilla sujuu, onko säilynyt sopu perheessä kodin tavaroiden kanssa?

Kylpyhuone henkii 20-lukua & marmoria

09.05.2018

Kaupallisessa yhteistyössä: Pukkila, Diapol, Temal

Olemme nauttineet seesteisestä ja vaaleasta kylpyhuoneesta täysin siemauksin. Halusin tilaan kivaa ajatonta tunnelmaa, joka veisi ajatukset 20-luvulle, mutta olisi kuitenkin tätä päivää eikä vanhahtava.

Kävimme Pukkilan Petikon myymälässä Vantaalla etsimässä ajatuksiin sopivia laattoja, ja jotenkin meillä molemmilla sydän sykki tämän Bernini Stone -laattasarjan kohdalla. Erityisesti lattian hexagon-lattia oli se ensimmäinen, joka päätettiin, ja sen ympärille aloimme miettiä ratkaisua seiniin. Sarjasta löytyi tyyliin sopivat lattialistalaatat, jotka ehdottomasti halusin ottaa meille. Samasta sarjasta olisi löytynyt vaikka mitä kivoja vaihtoehtoja, joten valinta oli tavallaan helppoa: oikeita vaihtoehtoja oli useita.

Allaskaapin speksit olivat seuraavat: pitää saada säilytystilaa piiloon purkeille ja purnukoille, tarpeeksi laskutilaa päälle päivittäiskosmetiikalle ja kaikille ihanuuksille sekä tasomateriaalin pitää olla helppohoitoinen ja huoleton.

Temalin kalusteen valitsimme useastakin syystä. Pieneen tilaan saa mitoituksen 5 cm:n välein (!) ja ovimallista klassinen kehysovi sopi sisustussuunnitelmaan parhaiten. Saimme siis kaapista juuri sen levyisen ja syvyisen kuin tilaan mahtui – kompromisseja ei tehty.

Tasomateriaali on Diapolin ohennettua kvartsikomposiittia (eli kiveä). Erittäin kaunis paikassaan, ja täysin huoleton käytössä, sillä se ei ime mitään värejä tai tahroja pintaansa. Puhtaanvalkoinen sävy pysyy samanlaisena aina. Voin todellakin suositella. Samaa matskua meillä on sekä kodinhoitohuoneessa että keittiössä. Aivan ihana.

Myös kauniit luonnonväriset nahkavetimet ovat Temalin omaa mallistoa, ja tässä kylppärin allaskaapissa ne päätettiin kiinnittää rennoiksi lenksuiksi.

Myös suihku on valittu tyyliin sopivaksi. Hana on Hansgrohen Axor-malliston Montreux.

Valaisimet meidän oli myös helppo valita. Domus Classicasta saa posliinikantaisia klassisen tyylisiä märkään tilaan sopivia valaisimia. Valoteho on kaiken lisäksi juuri hyvä meikkaamiseen, ja kattovalo toimii kivana tunnelmavalaisimena jos haluaa viettää pienen spa-hetken ilman kirkkaita valoja.

Temal & Partnersin suunnittelija Kylpyhuonekeskuksella oli meille tässä isona apuna, ja saimme ihan sentilleen suunniteltua kylpyhuoneen ennen materiaalien tilaamista. Lopputulos oli hyvin selkeä jo suunnitteluvaiheessa – kiitos hyvän palvelun. Mikäli oman kylpyhuoneen suunnitteluun tarvitsee apuja, käykääpä fiilistelemässä ja kysymässä apuja Kampin Runeberginkadun Kylpyhuonekeskuksesta. Siellä on näytillä useita tiloja, ja kaikki materiaalit hanoja, viemäreitä ja vetimiä myöten saa samasta paikasta erittäin kätevästi. Itse inhoan juosta useassa paikassa, mieluummin säästän aikaa juuri tällaisessa. Ihan superkätevää!

Ja tuttuun tapaan ennen-kuva samasta kylpyhuoneesta. Olkaapas hyvät! Huomatkaas muuten, että vanhakin allas on ollut Temalin mallistosta. Ympyrä sulkeutuu, kun uusi Loop-allas on samalta kotimaiselta firmalta.

Kylpyhuoneen materiaalit

Laatat: Pukkila / Bernini Stone
Allaskaappi: Temal
Allaskaapin taso: Diapol, Temal & Partners / Kvartsikomposiitti Blanco Zeus Extreme 12 mm
Hana: Hansgrohe Axor / Montreux

Vetimet: Temal & Partners
Liukuovi: Sanka
Allas: Temal / Loop
Valaisimet: Domus Classica