Monthly Archives

heinäkuu 2018

Hellepäivien varjopaikka takapihalla

20.07.2018

Vaikka aina vähän dissaan meidän pihaa, kun siitä tulee puhetta, löytyy sieltä jotain ihanaakin. Ehkä tuleva työnmäärä pihan uudistamisessa lähivuosina tuntuu sellaiselta möykyltä, ettei ihan joka hetki osaa nauttia siitä mitä siellä jo on.

Huomaan, että nyt helteellä helposti hakeudutaan tähän portaikon eteen istumaan ja huilimaan. Kun ilta-aurinko siivilöityy tammenlehtien läpi, on tunnelma täydellinen. Pöytä on jo monessa kodissa mukana raahattu parvekepöytä, ja tuolit vanhat rieskat. Uusia puutarhakalusteita en halua missään nimessä hankkia, ennen kuin on olemassa oikea patio ja piha alkaa muotoutua oleskelupaikkoineen.

Etualla ruukussa näkyvät krassit on istutettu äidin antamista siemenistä. Siinä muuten helpot kesäkukat puutarhurille! Multaa ruukkuun, siemenet multaan, odota pari viikkoa ja siinä ne on.

Pihaa ylä- ja alapihaksi jakava kalliopenger tekee kivan varjon ja kunttamaisen paikan juurelleen. Tykkään nyt jo tästä vähän varjoisasta ja metsäisen näköisestä kohdasta, ja ajatuksissa on jatkaa tätä fiilistä istuttamalla jossain vaiheessa vielä lisää saniaisia ja haaveilemiani kieloja (mistä niitä saa?).

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy tuoli paremmin. Meillä on ollut useampi tällainen Ikeasta ostettu puutarhatuoli, jotka on saaneet uuden elämän Av:n käsittelyssä. Kun tuolista on mennyt parin kesän jälkeen puuosat rikki (todella heikkoa tekoa), on Av jatkanut tuolien elämää tekemällä itse jätelaudoista uudet puuosat. Itse näin pelkät rungot pelkkänä metallijätteenä, mutta onneksi puolisolta löytyi intoa kunnostamiseen. Trash design kunniaan!

Vakava keskustelu

18.07.2018

Hypättiin aamupäivällä ykköseen, ja tajuttiin – me urpot – vasta nyt, että sillähän pääsee ihan suoraan Hernesaaren nurkalle. Ihan hävettää, ettei olla käyty siellä sitten Löylyn ilmestymisen. Oli ihana jutella niitä näitä kahdestaan, nauttia merituulesta 30 asteen helteessä mekko lepattaen.

Rakastan muuten ihmisten pukeutumisen tarkkailua helteellä.  Hellepukeutuminen on taitolaji – kuten myös 30 asteen pakkasessakin pukeutuminenkin. Kun sääolosuhteet on äärimmäiset, alkaa helposti tyyli rakoilla. On houkutus vetää päälle ihan mitä sattuu, kunhan on viileää, kainalot pysyy kuivina ja pää ei poksahda helteestä. Ja talvella tietysti niin päin, että kunhan vaan tarkenee. Mitkä tahansa toppahousut ja kaulurit kehiin vaan. Ja Suomessa jotenkin onkin coolia ja ok vetää ”missä sattuu” -mökkivetimissä ees taas (tykkään siitäkin). Mutta ne kaikki ihanat mekko/kenkä -yhdistelmät ja muut ajatellut kokonaisuudet, kiitos niistä – ilo silmälle. Nautin kovasti.

Oltiin juuri Löylyn terassilta kaupungin varjoihin takaisin sukeltamassa, kun kaksi viiniä nautiskelevaa herrasmiestä pyysivät meitä ottamaan heistä kuvaa lasillistensa ääressä merimaisemissa. Ja mehän otettiin. Vastapalvelukseksi tarjosivat meille nokkelasti samaa palvelusta, saisimme jopa kuvausrekvisiitaksi käyttää heidän viinilasejaan (hörpyistä olisi kuulemma jo ihan veloitus). Tartuttiin tilaisuuteen, tietysti!

Käveltiin siinä Punavuoren katuja pikkuputiikkeihin piipahdellen, kun Av sanoi mietteliäänä, että ”meidän täytyy käydä vakava keskustelu.”

Mietin, että nyt on muuten esityslistalla joku iso aihe, sillä yleensä ei käydä Av:n aloitteesta ”vakavia keskusteluja”.

”Meidän täytyy keskustella meidän kodin sisustuksesta. Olen tässä vähän huomannut, että sun tyyli on lähiaikoina vähän pelottavasti ’rokokoo’, ja minä toivoisin enemmän sellaista hipsterisisustusta”, Av perustelee.

”Oukei, tämä selvä, mutta mitä tarkoitat hipsterisisustuksella?” kysyn, ja samalla tajuan että Av on hieman huolestuneena vissiin lähipäivinä katsonut olkani yli rantaviltillä lukemieni Antiikki-lehtien määrää.

”No sellaista harkittua, että on enemmän mietitty asioita. Sun tyyli sisustaa on sellainen ex tempore. Se rokokoo on ihan ok, mutta vaan mausteena. Ei niin, että koko sisustus on sellaista kippurasohvaa.”

Jätän sanomatta ääneen, että olen juuri eilen pari tuntia kahlannut nettikirpputoreja ja etsinyt meille selkänojasta kaareilevaa uusrokokoo-sohvaa makuuhuoneen ikkunan alle. Ehkä jätän sohvan sittenkin väliin… ja mietin onko tämän hipsterisisustuksen yksi ilmentymä kenties eteiseen pari päivää sitten ilmestynyt uusi kädentyö.

Keskustelu saa vielä astetta vakavamman käänteen.

”Ja sitten – KIELLÄN sua tästä eteenpäin ostamasta meille enää yhtään koria, säilytyskoppaa tai muuta lootaa enää ikinä. Onko selvä? Jokaisen eteiseen ilmestyneen korin kannan suoraan kellariin. Siellä on sitten muuten ne edellisetkin.”

En ymmärrä – justhan siis ostin tämän kätevän (tai itse asiassa 2 kpl) kätevää koria jostain Lahden Sotkasta -50% alella. Parilla kympillä. Hyödyllisetkin vielä. Varmana keksin jotain käyttöä sille eteisessä vielä olevalle toisellekin…

Lounaspiipahdus Hotelli Punkaharjulla

17.07.2018

Oltiin kuvausreissulla Punkaharjun maisemissa, ja aina siinä keskipäivän tienoilla aletaan vatsa kurnien googletella paikallisia lounaspaikkoja. Tajuttiin, että ollaan aivan lähellä Hotelli Punkaharjua – sinne siis!

Paikalla oli turrebussia ja muitakin ihastelijoita meidän lisäksi, mutta en ihmettele! Vanha koristeellinen puurakennus kauniissa harju- ja kangasmetsämaisemissa tuntui ihan kesälomalta kaiken työn keskellä. Otimme kelloista aikaa kun kävimme lounaspuffan kimppuun. Mikä aarrepaikka! (Hinnasta viis – olihan se lounaaksi tyyris.)

Lautasille tuli metsäsienisalaattia, uusia perunoita, kaloja jos jonkinlaista, kaikkea sellaista lapsuudesta tuttua, mutta gourmet-muodossa. Yleensä me kälätetään pöydässä kaikenlaista, mutta nyt oltiin enimmäkseen hiljaa ja maisteltiin vaan.

Ennen kuin kello näytti lounastauon olevan ohi, ehdin napata muutaman kuvan (oikeasti en suostunut heti lähtemään… ).
Karmea kasvihuonekuume iski, kun näin hotellin keittiön kasvihuoneen. Hitsi, on tällainen omaan pihaan vielä pakko joskus saada.

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.