Monthly Archives

heinäkuu 2018

Lounaspiipahdus Hotelli Punkaharjulla

17.07.2018

Oltiin kuvausreissulla Punkaharjun maisemissa, ja aina siinä keskipäivän tienoilla aletaan vatsa kurnien googletella paikallisia lounaspaikkoja. Tajuttiin, että ollaan aivan lähellä Hotelli Punkaharjua – sinne siis!

Paikalla oli turrebussia ja muitakin ihastelijoita meidän lisäksi, mutta en ihmettele! Vanha koristeellinen puurakennus kauniissa harju- ja kangasmetsämaisemissa tuntui ihan kesälomalta kaiken työn keskellä. Otimme kelloista aikaa kun kävimme lounaspuffan kimppuun. Mikä aarrepaikka! (Hinnasta viis – olihan se lounaaksi tyyris.)

Lautasille tuli metsäsienisalaattia, uusia perunoita, kaloja jos jonkinlaista, kaikkea sellaista lapsuudesta tuttua, mutta gourmet-muodossa. Yleensä me kälätetään pöydässä kaikenlaista, mutta nyt oltiin enimmäkseen hiljaa ja maisteltiin vaan.

Ennen kuin kello näytti lounastauon olevan ohi, ehdin napata muutaman kuvan (oikeasti en suostunut heti lähtemään… ).
Karmea kasvihuonekuume iski, kun näin hotellin keittiön kasvihuoneen. Hitsi, on tällainen omaan pihaan vielä pakko joskus saada.

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.