Vakava keskustelu

18.07.2018

Hypättiin aamupäivällä ykköseen, ja tajuttiin – me urpot – vasta nyt, että sillähän pääsee ihan suoraan Hernesaaren nurkalle. Ihan hävettää, ettei olla käyty siellä sitten Löylyn ilmestymisen. Oli ihana jutella niitä näitä kahdestaan, nauttia merituulesta 30 asteen helteessä mekko lepattaen.

Rakastan muuten ihmisten pukeutumisen tarkkailua helteellä.  Hellepukeutuminen on taitolaji – kuten myös 30 asteen pakkasessakin pukeutuminenkin. Kun sääolosuhteet on äärimmäiset, alkaa helposti tyyli rakoilla. On houkutus vetää päälle ihan mitä sattuu, kunhan on viileää, kainalot pysyy kuivina ja pää ei poksahda helteestä. Ja talvella tietysti niin päin, että kunhan vaan tarkenee. Mitkä tahansa toppahousut ja kaulurit kehiin vaan. Ja Suomessa jotenkin onkin coolia ja ok vetää ”missä sattuu” -mökkivetimissä ees taas (tykkään siitäkin). Mutta ne kaikki ihanat mekko/kenkä -yhdistelmät ja muut ajatellut kokonaisuudet, kiitos niistä – ilo silmälle. Nautin kovasti.

Oltiin juuri Löylyn terassilta kaupungin varjoihin takaisin sukeltamassa, kun kaksi viiniä nautiskelevaa herrasmiestä pyysivät meitä ottamaan heistä kuvaa lasillistensa ääressä merimaisemissa. Ja mehän otettiin. Vastapalvelukseksi tarjosivat meille nokkelasti samaa palvelusta, saisimme jopa kuvausrekvisiitaksi käyttää heidän viinilasejaan (hörpyistä olisi kuulemma jo ihan veloitus). Tartuttiin tilaisuuteen, tietysti!

Käveltiin siinä Punavuoren katuja pikkuputiikkeihin piipahdellen, kun Av sanoi mietteliäänä, että ”meidän täytyy käydä vakava keskustelu.”

Mietin, että nyt on muuten esityslistalla joku iso aihe, sillä yleensä ei käydä Av:n aloitteesta ”vakavia keskusteluja”.

”Meidän täytyy keskustella meidän kodin sisustuksesta. Olen tässä vähän huomannut, että sun tyyli on lähiaikoina vähän pelottavasti ’rokokoo’, ja minä toivoisin enemmän sellaista hipsterisisustusta”, Av perustelee.

”Oukei, tämä selvä, mutta mitä tarkoitat hipsterisisustuksella?” kysyn, ja samalla tajuan että Av on hieman huolestuneena vissiin lähipäivinä katsonut olkani yli rantaviltillä lukemieni Antiikki-lehtien määrää.

”No sellaista harkittua, että on enemmän mietitty asioita. Sun tyyli sisustaa on sellainen ex tempore. Se rokokoo on ihan ok, mutta vaan mausteena. Ei niin, että koko sisustus on sellaista kippurasohvaa.”

Jätän sanomatta ääneen, että olen juuri eilen pari tuntia kahlannut nettikirpputoreja ja etsinyt meille selkänojasta kaareilevaa uusrokokoo-sohvaa makuuhuoneen ikkunan alle. Ehkä jätän sohvan sittenkin väliin… ja mietin onko tämän hipsterisisustuksen yksi ilmentymä kenties eteiseen pari päivää sitten ilmestynyt uusi kädentyö.

Keskustelu saa vielä astetta vakavamman käänteen.

”Ja sitten – KIELLÄN sua tästä eteenpäin ostamasta meille enää yhtään koria, säilytyskoppaa tai muuta lootaa enää ikinä. Onko selvä? Jokaisen eteiseen ilmestyneen korin kannan suoraan kellariin. Siellä on sitten muuten ne edellisetkin.”

En ymmärrä – justhan siis ostin tämän kätevän (tai itse asiassa 2 kpl) kätevää koria jostain Lahden Sotkasta -50% alella. Parilla kympillä. Hyödyllisetkin vielä. Varmana keksin jotain käyttöä sille eteisessä vielä olevalle toisellekin…

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply