Pienen aulan muodonmuutos

15.03.2018

Just tällaisia remontteja rakastan! Alkutilanne on tylsä, vanha, täysin remontoitava – tilana ei mitenkään inspiroiva eikä tärkeäkään. Sellainen välttämätön epätila.

Päästiin tämän kanssa oikein kivaan vaiheeseen nyt kun seinät tuli maalattua. Raikastuipa kummasti ilme, ja koko koti tuntui jotenkin muuttuneen tämän pienen muutoksen myötä (kannattaa scrollata alas asti niin näkee ennen-kuvat). Pohdiskelin sopivaa sävyä tänne, ja sellainen vihreä/mintuhtava alkoi tuntua oikealta suunnalta. Väri valittiin niin, että Aavee kävi maalikaupassa kipaisemassa muutamat värimallit, ja niistä kolmesta (!) sitten valittiin paras. Voittaja oli Gorgonzola. Kakkosena oli väri nimeltä Uskudar. Kolmatta en muista. En yleensä valitse värejä tällä tavalla… mutta nyt mentiin näin.

Tässä kurkkaus aulaan vastatapetoidun kodinhoitohuoneen puolelta.

Pienestä tilasta löytyy vaikka mitä yksityiskohtia. Vanhoja eri kokoisia ovia muihin tiloihin sekä jopa kolme komeron ovea. Tykkään tosi paljon näistä vanhoista ovenkahvoista, joita meiltä löytyy nyt useita.Riehaannuin suorastaan näiden kehysten kanssa. En nimittäin ollenkaan harrasta moista ripustelua! Mulla oli pakkomielle tuon lusikkakuvan kanssa, sillä muistin nähneeni tuon ihanan sivun jossain vanhassa Asun-lehdessä, enkä tuntien selaamisten jälkeen löytänyt kyseistä numeroa sitten millään. Kunnes yksi ilta menin nukkumaan, ja huomasin makkarin kirjahyllyn lehtikasassa pilkottavan vielä yhden Asun-lehden. Löytyihän se!

Iloksenne myös pari ennen-kuvaa tässä. Alimpana ihan alkuperäinen tila, ja sitten tässä alla olevassa on välivaihe, kun ollaan purettu seinistä nuo vaaleanpunaiset levyt pois. Vielä on toki karmit entisöimättä ja lattialistat laittamatta, mutta ne nyt kerkiää.

Blanskun banskupäivä

14.03.2018

Tänään oli kalenteriin merkattu hieman erilainen päivä kuin miksi se sitten muodostui. Aamupäivän piti alkaa tärkeällä palaverilla kirjanpitäjän kanssa ja jatkua töissä Kettukarkki SHOPilla klo 19 asti. Mutta toisin kävi, nyt minulla on koko päivän tapaaminen tuon sairastuneen lapsukaisen kanssa. Vedettiin aamulla pitkää tikkua siitä, kumpi jää kotiin, mutta minä hävisin. No, oikeasti miehellä oli vielä tärkeämpiä asioita työpäivässä kuin minulla.

Huomaan, että meillä alkaa pian olla kaksi aika isoa lasta. Tarkoitan siinä mielessä, että arkeen tulee helpotuksia. Esimerkiksi tämä 5-vuotias pyysi sängynpohjalta, että kävisin kaupassa hakemassa hänelle banaaneja ja mehukeittoa: pliis äiti tuo! Lähde jo, jooko! Juuri tällaiset pikaiset kauppareissut onnistuvat hyvin, kun lapsi tuntee olevansa turvassa kotona hetken yksinkin. Isompihan on jo 14-vuotias, ja nämä kaksi pärjäävät ihan hyvin muutamankin tunnin keskenään (IKEAssa käyty, joo. Ja juoksulenkeillä).

Mutta lapsenvahtiasioista puheen ollen. Itselläni on tulossa niin työntäyteinen kevät sekä kesä, että meillä on haussa (täysi-ikäinen) lapsenvahti. Joskus tarvitsisimme myös apua tämän 5-vuotiaan tylleröisen hakuun päiväkodista, sillä hakijan täytyy olla täysi-ikäinen ja siksi isosisko ei voi hakea. Myös ruoanlaittoa ja kaupassa käyntiä luvassa, leikkimistä ja ulkoilua. Lapset tykkää askartelusta, piirtämisestä, perusleikeistä. Meidän massiivinen remontti jatkuu, ja siksi varsinkin illat olemme kiinni niissä puuhissa, ja lapset tarvitsevat siksi ajaksi vähän apua.
Ole yhteyksissä mikäli haluaisit tulla haastatteluun!

Minusta oli niin hauska tämä lapsen idea merkata banaanit. Vissiin kävi pelko, että joku muu tulee ja nappaa.

Yllä olevassa kuvassa on loistavista kirppislöydöistäni, Marimekon vaaleanpuna-vihreät Tantsu-lakanat. Taisivat maksaa kympin tai max kax.

Capperi-päivä!

02.03.2018

Jos ravintolasta on hankala saada pöytää, miksei varaisi vuodeksi kerralla eteenpäin! Meidän lähimaastoon Oulunkylään avattiin viime kesänä napolilaisia pizzoja valmistava Capperi, joka ilahdutti jo kesällä meitä remppaa tekeviä keittiöttömiä suuresti gourmet-tasoisten noutopizzojen merkeissä.

Paikka on ollut alusta asti niin suosittu, että moni ei ole onnistunut saamaan sieltä vieläkään pöytää. Ja joka kerran kun me olemme siellä olleet, on jokainen pöytä täynnä ja ovella lisää tulijoita riittää jonoksi asti.

Oli niin ihana saada oman kodin lähelle (tai no pari kilsaa, fillarimatka) tällainen paikka, että haluttiin tehdä siitä meidän oma kortteliravintola. Kysyin, voisiko saman pöydän – takan vierestä – varata vuodeksi eteenpäin, ja sehän onnistui! Nyt meillä on Capperi-päivä joka kuun 1. perjantai. Ja joka kerta ollaan siellä oltu, ja ihan parasta!

Omistajat ja työntekijät on hirmu mukavia, meininki leppoisa ja rento, ja tuntuu että meidät jo siellä tunnetaan. Lapset otetaan ihanasti huomioon (mm. piirustusvälineet talon puolesta), ja juteltuani tästä aiheesta omistajien kanssa, he kertoivat että eipä haittaa vaikka joku lapsi vaikka vähän kiukuttelisikin lattialla – sitten siirretään sivuun vaan! Ihana asenne. Ja voin sanoa, että meidänkin pöydässä välillä möksähtää yksi jos toinenkin, mutta no worries.

Mielestäni ravintola on alun jälkeen tsempannut hyvin pöytäpalvelussa, sillä kesän tohinassa oli ehkä epäselvyyttä siitä kuka tarjoilija palvelee mitäkin pöytää, ja tilatussa viinissä (kröhöm) saattoi kestää hieman liian kauan, ja pientä alkukankeutta oli havaittavissa toimintatavoissa. Nyt kaikki pelaa loistavasti.

(yläkuva: Capperi)

Meidän jengi yleensä tilaa kaikki omat pizzat, ja jokaisella on omat suosikkinsa. 5-vuotias tilaa aina Margaritan, minä yleensä jonkun tulisen. Nyt listalle oli tullut pari uutta pizzaa, joista maistoin toista, Tropeaa (kuvassa tuossa alla vasemmanpuolimmaisena). Siinä oli mukana chilioliiviöljyä, jota onneksi sai ostaa myös mukaan kotiin. Tosiaan, ravintolasta voi myös ostaa mukaan heidän maahantuomiaan aineksia, joista me ollaan löydetty hyviä tärppejä omaan pizzanpaistoon. Erittäin hyvät maut tulee juuri tuosta chilioliviiöljystä (lisätään valmiin pizzan päälle) ja tuubina myytävästä tulisesta njudasta. Siinäpä vasta makuelämys!

Ylhäällä olevassa kuvassa on Miquel, paikan lämminhenkinen boss.

Yksi sellainen herkku löytyy listalta, josta kannattaa harkiten kertoa lapsille. Nimittäin Nutella-Pizza. Pelkkä tuoksu on jotain sanoinkuvaamatonta. Ai kamala kun tulee ihan hirveä nälkä kun tätä kirjoittaa!

Jos haluaa joskus tänne mennä herkuttelemaan ihan kahvin merkeissä (jos vaan pöydissä on tilaa), suosittelen siis Nutella-pizzaa. Melkoinen makuelämys.

Onko teillä muilla vastaavia ”korttelipaikkoja”, jotka tuntuvat tosi kodikkailta ja joissa käydään säännöllisesti perheen kanssa?

Lomapäivä kuin varkain

01.03.2018

Me keksittiin viikko ennen ns. hiihtolomaa, että miksei vietettäis ihan kahdestaan yhtä vapaapäivää. Yhteinen – salainen – lomapäivä alkoi tuntua kutkuttavalta ajatukselta, ja sitä oli mukava suunnitella hissuksiin etukäteen (mitä syötäis, missä käytäis). Muillakin lapsiperheillä on varmaan sama juttu, että aikuiset pystyvät ihan liian vähän olemaan kahdestaan. Nyt varsinkin on tuntunut siltä, että seinät kaatuvat päälle eikä oikein mikään huvita. Arki on suorittamista. Lapsenvahdinkin ottaminen on tuntunut ylivoimaiselta suoritukselta.

Helsinki on ihana, ja ihan liian harvoin ehtii itse mihinkään niihin kivoihin juttuihin, joissa näkee turreja hymyssä suin. Nyt oikein antaumuksella mietittiin, että mitä me ihan kahdestaan haluttaisiin tehdä.

Päivästä tuli täydellinen ja onnistunut. Olo oli kaikin puolin rentoutunut, ja ihan kuin oltaisiin oltu pidemmänkin aikaa jossain, vaikka oikeasti loman kesto oli tasan yksi työpäivä! Jaa että mitä me keksittiin? No minäpä kerron mitä mahtuu yhteen lomapäivään. Vinkkejä piti ensin kysyä kavereilta, kun ei meinannut heti hyviä ideoita putkahtaa – ja aivan loistavia vinkkejä saatiinkin! (Tässä tosin huomasin, että ystäväni pitävät minua jotenkin uhkarohkeana, mitä en todellakaan ole. Ehdotukset liikkuivat jääkiipeilyn ja tatuoinnin ottamisen välimaastossa.)

Herätyskello soi klo 7, jotta saataisiin päivästä tosi pitkä. Ei mitään aamuvetkutteluja, vaan heti auringonnousun kanssa yhtä aikaa ylös ja keskustaan suuntana Allas Sea Pool. Palelin pelkästä ajatuksesta, ja Kauppatorin kohdalla olin jo varma etten uskalla pulahtaa – olin niiiiiin jäässä. Pian kuitenkin löysin itseni sipsuttelemassa jäähän kiinni nappaavissa varvastossuissa kohti auringossa kimmeltävää ja höyryävää 27-asteista allasta – perääntyminen tuntui aina vaan vaikeammalta. Pulahdin! Oli ihanaa! Voittajafiilis, itketti!

Pahin kohta oli se altaalle kävely, mutta lämpöiseen veteen pulahdus helpotti heti. Toiseks pahin kohta oli altaasta nousu ja pieni palelu matkalla kohti saunaa. Mutta se fiilis… sanoinkuvaamaton! Pukukopissa kuulin, että kesällä on tungosta. Talvi on loistava ajankohta!

Kylvettynä ja saunottuna alkoi kurnia kunnon nälkä, ja siirryimme kymmenen pintaan Cafe Engeliin aamupalalle. Engel ei petä koskaan, eikä tälläkään kertaa. Suloinen, mutta tuhti aamupala-annos 14 eurolla. Annoksia on useita erilaisia, mutta munakokkeli on täällä niin hyvää, että tilaan mieluiten semmoisen, jossa sitä on. Aamupalaa saa myös viikonloppuna (ja jopa klo 17 asti), käykää ihmeessä!
Ylhäällä oleva kuva on Allas Sea Poolin mediakuva.

Päivä kierreltiin kaupungilla vähän kenkä- ja vaateostoksilla, eli maleksittiin menemään. Illalla oli vuorossa vielä viimeinen rasti, Farang ja maistelumenu. Sinne otettiin meidän 5-vuotias mukaan, joka syömisen ohella leikki pöydässä lautasliinasta tekemällään luolalla neljälle Shopkinsille. Ravintolakäynnit menee muuten aina loistavasti, kun ottaa lapselle mukaan pari pikku lelua. Mut apua miten täyttävä tuo Farangin maistelumenu onkaan, en muistanut ollenkaan! Pari alkuun tullutta pientä raikasta annosta hämää, kun myöhemmin tuodaan pöytään lihamättöä toisensa perään. Huh, ei pysty. Ens kerralla vähempi riittää.

Me päätettiin jatkaa näitä yhden työpäivän mittaisia lomia jatkossakin. Jää pois lapsenvahtisäätö, lentokenttäsäätö ja hotellisäätö.