Liittyi Roomaan yksi juhlapäiväkin

01.10.2018

Meidän viimeinen ilta Roomassa koitti. Miten täällä tuntuukaan niin kotoisalta? On turreja joo, we included, mutta silmä on oppinut erottamaan kivat, kunnianhimoisemmat ravintolat, joissa oikeasti viihtyy. Ja jotka ovat vähän ylpeitä ruuistaan ja koko paikasta.

Mitään fine dining -mestoja ei tultu hakemaan, vaan oikeita pitsoja, tunnelmaa, säpinää, historiaa, kohtuullisia hintoja. Ja niitähän löytyi!

Teen seuraavasta postauksesta hyvän Rooma-oppaan, joka kannattaa laittaa muistiin, jos olet suunnittelemassa pitkää viikonloppua aikuisseurassa.

Tässä mun aikuisseuralaiseni Av. Mehän siis juhlistetaan täällä meidän 20-vuotista seurustelua (joka tuli täyteen jo viime vuonna mut ei ehditty pysähtyyn juhlimaan). Meni se 21-vuotispäiväkin jo huti tuossa syyskuun tienoilla.

Eli hetkonen! Mä olen ollut tuon ihmisen kanssa yhdessä kauemmin kuin mitä elämäni oli kestänyt siihen mennessä kuin tavattiin. Kreisii!

Eli parhaat Rooma-vinkit siis tulossa tuotapikaa!

Paluu Roomaan

29.09.2018

Ihan kahdestaan pienelle lomalle – parasta! Ostin matkan jo kesällä ja tarkoitus oli pitää se kokonaan yllärinä, mutta viime viikolla paljastin sitten kuitenkin. Autonvuokraus-asiat alkoi tuottaa paniikkia yksin nimittäin. Kohde paljastui, autosta luovuttiin.

Tavoitteet matkalle: hyvää pizzaa ja halpaa punkkua. Matka on meidän kolmas tänne. Enää ei tarvitse uupua nähtävyyksien kanssa.

Kentältä keskustaan junalla (Leonardo Express, lippu 14€), sit paikallisbussilla 64 Terministä eli rautatieasemalta keskustaan (lippu 1,50€, joka ostetaan Atac-automaatista).

Tällä idyllisellä pikkukadulla on meidän hotelli, ja seuraavassa kuvassa hotellin ovi. Niin roomalaista!

Huonekorkeus n. 6 metriä, ihana! Kun tultiin perille, tajuttiin että ollaan aivan keskeisimmällä paikalla pikkukujilla. Kaikki kadut täynnä enotecoja, ravintoloita, kahviloita, jätskikioskeja.

Sain tämän kuvan saateviestillä ”suunnittelija luonnollisessa ympäristössään tutkimassa mittakaavoja.”

Illalla kävelylle, pitsalle, kaikki oli niin kaunista. Rooman puut näytti illassa tältä:

Oman maan yllärikurkut

24.09.2018

Meidän piha on ollut prioriteettilistalla melko alhaalla, sillä sisäremonttiin menee kaikki aika ja energia. Oli keväällä kuitenkin pakko saada vähän jotain fiksattua puutarhankin puolella, ja laitoin kaksi istutuslaatikkoa takapihalle aurinkoisimpaan paikkaan.

Ostin paikalliselta Reko-myyjältä ihan pienen kurkuntaimen ex tempore -ostoksena, ja olin kesähelteillä koko ajan aivan 100% varma, että taimi kuihtuu ja kuolee. Odotukset olivat siis = nolla.

Taimi kuitenkin kasvoi ja kasvoi, kiipesi ylöspäin tukipuita pitkin, ja pian se nousi jo yllä olevan havupuun oksille.

Ihmetys oli suuri, kun sieltä alkoi loppukesästä tulla ihan kivasti satoakin! Ihania vihreitä, maukkaita oikeita kurkkuja!


Kurkku tarttuu kiinni ”sormillaan” oksiin, ja kasvua on ollut hauska seurata. Kurkkuja on tullut jo kymmeniä, ja edelleen siellä on kypsymässä tasaiseen tahtiin uusia.

Tämä kokeilu on ollut tosi onnistunut, ja odotan jo ensi kesää ja uusia kokeiluja. Kurpitsaa ainakin pitää saada, koko perhe tykkää kurpitsakeitosta.

Tässä esittelen päivän satoa Aaveelle, joka on asentamassa parhaillaan uusia ulkovaloja ärsyttävän pimeään pihaamme. Sähkömies kytkee ne päälle sitten. Tällainen ulkona yhdessä puuhastelu on ihan parasta muuten.

Valoista laitan vielä ihan omaa juttua, niistä tuli hienot!

Onnenapila sai uusia kavereita

16.09.2018

Yks meidän vanhimmista viherkasveista on onnenapila, tai huoneapila. Se on sellainen sitkeä herkkis, joka aina vaan meitä ilahduttaa. Välillä olen kastellut sitä vahingossa niin märäksi, että se on lähes hukkunut ja pudottanut kaikki lehdet, mutta sieltä se vaan aina on noussut uuteen aamuun.

Nyt oli paikallisessa käpyläläisessä kukkakaupassa Kirsikankukassa älyttömän hienon värisiä onnenapiloita, jotka nappasin mukaan samalla kun kävin vähän leikkokukkaostoksilla.

Onnenapila sai nyt siis uusia ystäviä, ja kerranhan se jo ihan itsekseen muutti väljemmille kasvamismaille siirryttyään itse toisesta ruukusta toiseen (Lue: Huoneapilan mystinen kyläily naapuriruukkuun). Tämä tapahtui siis meidän edellisessä kodissa.

Kodinhoitohuoneessa on nyt nämä kaksi lajiketta vierekkäin herkistelemässä. En tajua miten tuossa uudessa voi olla niin kauniin väriset kukat!