Browsing Tag

Arki

Pyykkitelinelöytö

05.10.2018

Kauniimpi arki? Kyllä kiitos!

Rämisevät metallitelineet saavat tästedes olla meillä pihalla pyykkejä varten, tähän tilaan niitä ei enää tarvitse tuoda. Olin kesällä kuvausreissulla Pohjois-Suomessa ja sieltä löytyi sisustuspuodin perukoilta tällainen viimeinen yksilö, hauskannäköinen pyykkiteline.

Teline ei ole oikeasti vanha, mutta hyväksyin sen kuiteskin. Jotain hauskaa siinä on ja sopii aikas hyvin meidän taloon.

Hei vink vink! Meidän kodinhoitohuoneesta on juttu syyskuun Koti ja keittiössä. Hitsi kun unohdin aiemmin mainita!

Miltä oman firman pyörittäminen tuntuu?

05.09.2018

Suhtaudun yritykseeni sillä viisiin, että se on väline, jonka avulla voin toteuttaa oikeastaan ihan mitä vaan. Näin simppelisti tiivistettynä.

Itse yrityshän on vain koodia kaupparekisterissä, ja se on väline laskuttamiseen, veroasioihin, tilastointiin ja ylipäätään kaupan käyntiin oli sitten asiakkaani kuluttaja-asiakas tai B2B-asiakas. Moni tuntuu vähän pelkäävän yrityksen perustamista, mutta ei se nyt oikeastaan niin iso tai monimutkainen juttu ole.

Miltä yrittäjyys tuntuu?

Oman firman pyörittäminen varmaan enemmän elämäntapa kuin työ. Näkisin tämän niin, että yrittäjyys antaa vapauden uusille ajatuksille, uusille tavoille tehdä asioita, valita työt oman motivaation mukaan.

Olen vähän sellainen tyyppi, että kun innostun jostain asiasta, teen sitä ihan täysillä – hetken aikaa. Ja kun huomaan, että joku asia kiinnostaa, sille täytyy antaa tilaa ja se täytyy hyödyntää yritystoiminnassa. Esimerkiksi kun innostuin hamampyyhkeistä, syntyi siinä sivussa verkkokauppa ja nyt on tämä liikekin. Joskus vaan tulee niin voimakas tunne jostain, että intuitiota on pakko kuunnella. Ja kun innostun asuntosijoittamisesta, tiedän, että ihan kohta ostan sijoitusasunnon. Kun maistan ihan sairaan hyvää teetä Norjassa, on sitä pakko saada omaan kauppaan myyntiin, että muutkin Helsingissä pääsevät maistamaan.

Tykkään myös päättää itse omista asioistani. Ahdistuisin, jos joku muu määräisi työaikani tai tapani tehdä. Joskus jos vaan väsyttää, voi vaan pitää vähän vapaata. Tai jos haluaa lähteä design-messuille Tukholmaan, sen kun lähtee vaan.

Yhden asian haluan opettaa lapsilleni työntekemisestä. Sen, että voit itse vaikuttaa siihen mitä teet – rajat asetat vain itse. Haluan, että tytöt näkevät millaista arkeni on, ja he saavat siihen aina osallistua. Kettukarkki SHOPiin saa tulla notkumaan, auttelemaan, ja nuuhkimaan uusia huulirasvoja. Samalla vaivihkaa opetan heille yhtä sun toista. Haluan näyttää, että varsinkin tyttönä tai naisena pystyy isoihin asioihin ja saa olla kunnianhimoinen. Itse asiassa lasten onkin vähän vaikea hahmottaa mitä teen. 5-vuotiaan mielestä ”paras äitin työpaikka on se, jossa on se karkkilaatikko ja aina herkkuja keittiössä” (terkut Banijay Finlandille).

Mitä firmani tekee?

Moni kysyy, mitä teen työkseni tai mikä on yritykseni toimiala. Paha kysymys, johon on vain liian pitkä vastaus, mutta yritän vastata.

Tähän asti yrityksiä on ollut vain yksi, mutta perustin juuri uuden. Vuonna 2007 aloitettu yritykseni, joka tunnetaan nykyään nimellä Kettukarkki SHOP tulee olemaan jatkossa vain sisustusliike Käpylässä Helsingissä ja verkkokauppa, ilman muita toimialoja. Näin saan myynnin tilastoinnin helpommin hallintaan.

Uusi osakeyhtiöni (nimi paljastetaan myöhemmin) palvelee vain yritysasiakkaita. Sen kautta teen sisustustoimittajan työtä, sisustussuunnittelua yritysasiakkaille, konsultointia ja eri kokoisia projekteja oli asiakas sitten sisustuslehti, suuri kansainvälinen vähittäiskaupan konserni, tv-tuotantoyhtiö tai tuotteiden valmistaja.

Erityisosaamistani on visuaalisen alan ja retail-businekseen liittyvien projektien vetäminen ja niiden kokonaisvaltainen hoitaminen viimeistä yksityiskohtaa myöten. Vaikea selittää, mutta tästä esimerkkinä case MUJI, jonka kanssa aloin työskennellä jo vuonna 2017 hoitaen heidän kanssaan Habitaressa tapahtuneen Suomeen tulon ja useamman hengen työllistäneen pop up shopin. Edelleen teen töitä heidän kanssaan.

Olen myös asuntosijoittaja (se asunto sitten tuli ostettua), mutta toistaiseksi haluan pitää nämä hommat erillään yrityksen toiminnasta, sillä haluan pitää yksityisomistuksessa nämä. Mielenkiintoinen muuten tämä sijoitushommakin, siitäkin täytyy kirjoittaa vielä lisää… ja pohdinnassa yritystoimintaa tämänkin alueen ympärille.

Työkavereita on satoja

Yrittäjällä täytyy olla iso verkosto, sillä työskentely tapahtuu muualla kuin vain yhden organisaation sisällä. Tässä yli kymmenen vuoden aikana on ammattilaisverkostoni jo ihan kohtuullisen kokoinen, ja monesti toimimmekin keskenämme muiden yrittäjien kanssa B2B-laskutuksella, ilman mitään työsopimusta tietenkään. Helppoa, joustavaa, tämän päivän tapa tehdä töitä.

Kollegoiden kanssa jaetaan tietoa, kuulutaan samoihin yhdistykiin (esim. Sisustustoimittajat ry), annetaan toisillemme työkeikkoja joita ei itse ehditä tai pystytä tekemään. Vertaistuki on myös ihan parasta, ja monesti keskusteluista tulee varsin hedelmällisiä.

Näen myös monesti jostain ihmisestä, että tämän tyypin pitäisi laittaa firma pystyyn. Joistakin ihmisistä tulee vaan heti se fiilis, että tämän ihmisen kanssa olisi todella antoisaa tehdä töitä yhdessä. Ja se ettei hänellä ole omaa firmaa, on vain henkilökohtainen jarru. Ja sitten kun tämä ihminen saa firman perustettua, hän puhkeaa kukkaan.
Millaista on yrittäjänaisen arki?

Päivät ovat kovin erilaisia. Tässäpä tämä viikkoni maanantaista perjantaihin.

MAANANTAI: Koko päivän valokuvaukset sisustusjuttua varten ihanassa kodissa Pinjaisissa. Ajelimme kuvaajan kanssa maalaismaisemissa ja päivä kuvauksiin keskittyen oli todella kiva.

TIISTAI: Vetäydyin täysin kirjoitushommiin, ja en edes vastannut maileihin. Suomen kaunein koti -ohjelman kaksi tulevaa jaksoa odotti voice-over-tekstejäni, ja teinkin kaksi jaksoa valmiiksi yhden päivän aikana. Katson jakson ensin monta kertaa, ja täydennän jakson materiaaleja sitten niillä tiedoilla, jotka eivät päädy leikkaajan käsistä mukaan ohjelmaan. Tässä tuotannossa olen mukana nimikkeellä sisustusasiantuntija/toimittaja.

KESKIVIIKKO: Aamu alkoi PR-toimistossa kotimaisen ABL-laattafirman uuden trendikuvaston lanseerauksessa. Tämä firma kiinnostaa, ja laattatrendit ovat heillä erinomaisesti hallussa. Lisäksi oli mahtava tilaisuus nähdä useita sisustustoimittajakollegoita. Sitten lounas kotona ja sikana maileja. Loppupäivän työskentelen Kettukarkki SHOPilla, ja viimeistään mukavat asiakkaat tartuttavat minuunkin hyvät fiilikset (ehkä sen pitäisi olla toisin päin, mutta tänään olikin erityisen ihania asiakkaita). Vaatteiden alla kuvissa on muuten treenivaatteet, sillä hyppään suoraan kaupan suljettua outdoor crosstrainingia harrastamaan, ja tämä on onneksi täällä Käpylässä.

TORSTAI: Kalenterissa on varattu aamupäivä työhaastatteluille, jotka pidän Käpylässä. On palkattava n. 9 uutta ihmistä työprojektiin. Iltapäivällä on tapaaminen Lontoosta tulevien asiakkaiden kanssa keskustassa.

PERJANTAI: Tämä päivä on varattu kokonaan haastatteluihin, paitsi että välissä on pitkä lounas muiden naisyrittäjien kanssa, jotka tapasin toukokuussa Ranskan maaseudulla retriitissä.

Arvostan ihan älyttömästi muita yrittäjiä ja onhan tämä tällainen oma klaaninsa. Oikeastaan yksi syy siihen, miksi tämän jutun halusin kirjoittaa on se, että mun mielestäni menee monesti paljon potentiaalia hukkaan, jos yrittäjähenkinen taitava tyyppi jostain syystä ei sitä omaa firmaa saa pystyyn. Mielelläni voin tässä neuvoa, ja aina saa tulla aiheesta juttelemaan. Kuten aina muutenkin. :)

Tänään vietetään Yrittäjän päivää muuten, terkkuja teille kaikille kanssayrittäjille!

Aamurutiineja ja kahvinkeittomietteitä

01.09.2018

Jostain syystä uni tulee nykyään joka ilta tosi aikaisin, mikä on siis ihan ok. Viikonloppuisinkin herään sitten ihan pirteänä seitsemältä, ja tänäkin lauantai-aamuna olen saanut tässä keittiössä jo 2,5 tuntia olla ihan rauhassa kahvin, croisantin, sisustuslehden ja vähän läppärinkin ääressä. Ahhh.

Meillä on viikonloppuna tapana paistaa aamupalaksi croisantteja. Minä siis olen aina kyllä se paistaja, aamuvirkkuna. Saan tuon 5-vuotiaan ylös puoli yhdeksän maissa kuiskaamalla korvaan, että nyt olisi croisantit tulleet uunista. (On muuten ihan parhaat croisantit ne pakastehyllystä pussista löytyvät, 6 kpl/pussi, sekä Pirkka että Rainbow. Reilu vartti uunissa ja taivaallisia!)

Laitan tytön lautaselle yhden, hän sanoo namaste, laittaa kämmenet yhteen ja kumartaa. En tiedä mistä se on sen keksinyt, mutta ei siis sano kiitos, vaan aina namaste. Väliin tulee hunajaa.

Tämä sama koreografia toistuu siis joka viikonloppu.

Joskus kymmenen maissa (eli puolen tunnin päästä) muut alkaa kömpiä ylös.

Meidän aamuja ilostuttaa tuo lapsen päiväkodista tuoma auringonkukka. Olivat käyneet vierailulla Kumpulan koulukasvitarhalla, tuossa lähellä siis. Siellä on Käpylän peruskoululaisten perunapellot, omppupuut, auringonkukkapellot ja muut ihanuudet.

Muistatteko meidän Moccamaster-gaten? Edelleen minä keitän omat kahvini ylimmän kuvan tyylillä eli suoraan kuppiin valuttaen, slow coffee -meiningillä. Tulee ihanan tummaa, kuumaa, täyteläistä kahvia. Veden lämmittäminen kaasuliedellä isän ja äidin vanhalla teepannulla ja kannusta valuttaminen suoraan kahvinpuruihin on rauhoittavaa. Sillä on ihana aloittaa aamu, omalla hyväntuoksuisella meditointihetkellä.

Moccamasteriin en ole vieläkään koskenut.

Meillä oli Suomen kaunein koti -ohjelman työ- ja kuvausryhmän karonkka viikko sitten, ja sain siellä tittelin: Suomen kaunein mokkamestari! Siinä luki puhekuplassa ”Juon Juhlamokkani muumimukista ja moccamasterin keittämänä!”. Ai että, kyllä työkaverit on oppineet tuntemaan mut kesän aikana.

Ihanaa lauantaita kaikille, nauttikaa auringonkukista sadepäivänä!

Onnelliset grillaajat Käpylässä

12.05.2018

Oli ihan sellainen möykky mahassa tästä meidän rehottavasta pihasta, mutta ei enää. Kaverit tulivat apuun, ja saatiin vähän järkkään muutamat nurkat naislihasvoimin viikko sitten. Pystyin tänään ihan relaamaan ja nauttimaan – ilman, että tuskailen yhtään viidakkoa ympärilläni. (Kiitos ystävät ihanat!)

Loikoiltiin piknikkiviltillä pikkuisen kanssa kahdestaan, luin sisustuslehteä. Ensimmäisen punkin nyppäiseminenkään ei yhtään vienyt tunnelmaa pois, eikä sisään lentänyt ampiainenkaan.

Mies tuli juuri sopivasti ilta-aurinkoon moporeissusta kotiin (uudesta harrastuksesta kerron joskus sen jälkeen, kun olen toipunut Moccamasterista). Grillaamista, kuulumisten vaihtoa, lapsen hauskoja juttuja, fiilistelyä ensimmäisestä kesäpäivästä, hame, aurinkolasit, hellehattu, sormille valuva mehujää, lasi kuplivaa. Meidän ensimmäinen toukokuu tässä kodissa tuntuu varsin mainiolta tähän asti.

Viime kesänä piha näytti lähinnä raksalta, väisteltiin vessanpönttöjä ja muuta purkukamaa. Nyt näyttää huomattavasti inhimillisemmältä, jee! Sain nuo kukat isteutettua rappusten pieleen, ne toivottavat tervetulleeksi ja kertovat että tämä on enimmäkseen koti eikä enää niin kamalasti remonttityömaa.Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, nautitaan! Ja äitienpäivästä tulkoon seesteinen ja kukkainen.