Browsing Tag

Helsinki

Vakava keskustelu

18.07.2018

Hypättiin aamupäivällä ykköseen, ja tajuttiin – me urpot – vasta nyt, että sillähän pääsee ihan suoraan Hernesaaren nurkalle. Ihan hävettää, ettei olla käyty siellä sitten Löylyn ilmestymisen. Oli ihana jutella niitä näitä kahdestaan, nauttia merituulesta 30 asteen helteessä mekko lepattaen.

Rakastan muuten ihmisten pukeutumisen tarkkailua helteellä.  Hellepukeutuminen on taitolaji – kuten myös 30 asteen pakkasessakin pukeutuminenkin. Kun sääolosuhteet on äärimmäiset, alkaa helposti tyyli rakoilla. On houkutus vetää päälle ihan mitä sattuu, kunhan on viileää, kainalot pysyy kuivina ja pää ei poksahda helteestä. Ja talvella tietysti niin päin, että kunhan vaan tarkenee. Mitkä tahansa toppahousut ja kaulurit kehiin vaan. Ja Suomessa jotenkin onkin coolia ja ok vetää ”missä sattuu” -mökkivetimissä ees taas (tykkään siitäkin). Mutta ne kaikki ihanat mekko/kenkä -yhdistelmät ja muut ajatellut kokonaisuudet, kiitos niistä – ilo silmälle. Nautin kovasti.

Oltiin juuri Löylyn terassilta kaupungin varjoihin takaisin sukeltamassa, kun kaksi viiniä nautiskelevaa herrasmiestä pyysivät meitä ottamaan heistä kuvaa lasillistensa ääressä merimaisemissa. Ja mehän otettiin. Vastapalvelukseksi tarjosivat meille nokkelasti samaa palvelusta, saisimme jopa kuvausrekvisiitaksi käyttää heidän viinilasejaan (hörpyistä olisi kuulemma jo ihan veloitus). Tartuttiin tilaisuuteen, tietysti!

Käveltiin siinä Punavuoren katuja pikkuputiikkeihin piipahdellen, kun Av sanoi mietteliäänä, että ”meidän täytyy käydä vakava keskustelu.”

Mietin, että nyt on muuten esityslistalla joku iso aihe, sillä yleensä ei käydä Av:n aloitteesta ”vakavia keskusteluja”.

”Meidän täytyy keskustella meidän kodin sisustuksesta. Olen tässä vähän huomannut, että sun tyyli on lähiaikoina vähän pelottavasti ’rokokoo’, ja minä toivoisin enemmän sellaista hipsterisisustusta”, Av perustelee.

”Oukei, tämä selvä, mutta mitä tarkoitat hipsterisisustuksella?” kysyn, ja samalla tajuan että Av on hieman huolestuneena vissiin lähipäivinä katsonut olkani yli rantaviltillä lukemieni Antiikki-lehtien määrää.

”No sellaista harkittua, että on enemmän mietitty asioita. Sun tyyli sisustaa on sellainen ex tempore. Se rokokoo on ihan ok, mutta vaan mausteena. Ei niin, että koko sisustus on sellaista kippurasohvaa.”

Jätän sanomatta ääneen, että olen juuri eilen pari tuntia kahlannut nettikirpputoreja ja etsinyt meille selkänojasta kaareilevaa uusrokokoo-sohvaa makuuhuoneen ikkunan alle. Ehkä jätän sohvan sittenkin väliin… ja mietin onko tämän hipsterisisustuksen yksi ilmentymä kenties eteiseen pari päivää sitten ilmestynyt uusi kädentyö.

Keskustelu saa vielä astetta vakavamman käänteen.

”Ja sitten – KIELLÄN sua tästä eteenpäin ostamasta meille enää yhtään koria, säilytyskoppaa tai muuta lootaa enää ikinä. Onko selvä? Jokaisen eteiseen ilmestyneen korin kannan suoraan kellariin. Siellä on sitten muuten ne edellisetkin.”

En ymmärrä – justhan siis ostin tämän kätevän (tai itse asiassa 2 kpl) kätevää koria jostain Lahden Sotkasta -50% alella. Parilla kympillä. Hyödyllisetkin vielä. Varmana keksin jotain käyttöä sille eteisessä vielä olevalle toisellekin…

Capperi-päivä!

02.03.2018

Jos ravintolasta on hankala saada pöytää, miksei varaisi vuodeksi kerralla eteenpäin! Meidän lähimaastoon Oulunkylään avattiin viime kesänä napolilaisia pizzoja valmistava Capperi, joka ilahdutti jo kesällä meitä remppaa tekeviä keittiöttömiä suuresti gourmet-tasoisten noutopizzojen merkeissä.

Paikka on ollut alusta asti niin suosittu, että moni ei ole onnistunut saamaan sieltä vieläkään pöytää. Ja joka kerran kun me olemme siellä olleet, on jokainen pöytä täynnä ja ovella lisää tulijoita riittää jonoksi asti.

Oli niin ihana saada oman kodin lähelle (tai no pari kilsaa, fillarimatka) tällainen paikka, että haluttiin tehdä siitä meidän oma kortteliravintola. Kysyin, voisiko saman pöydän – takan vierestä – varata vuodeksi eteenpäin, ja sehän onnistui! Nyt meillä on Capperi-päivä joka kuun 1. perjantai. Ja joka kerta ollaan siellä oltu, ja ihan parasta!

Omistajat ja työntekijät on hirmu mukavia, meininki leppoisa ja rento, ja tuntuu että meidät jo siellä tunnetaan. Lapset otetaan ihanasti huomioon (mm. piirustusvälineet talon puolesta), ja juteltuani tästä aiheesta omistajien kanssa, he kertoivat että eipä haittaa vaikka joku lapsi vaikka vähän kiukuttelisikin lattialla – sitten siirretään sivuun vaan! Ihana asenne. Ja voin sanoa, että meidänkin pöydässä välillä möksähtää yksi jos toinenkin, mutta no worries.

Mielestäni ravintola on alun jälkeen tsempannut hyvin pöytäpalvelussa, sillä kesän tohinassa oli ehkä epäselvyyttä siitä kuka tarjoilija palvelee mitäkin pöytää, ja tilatussa viinissä (kröhöm) saattoi kestää hieman liian kauan, ja pientä alkukankeutta oli havaittavissa toimintatavoissa. Nyt kaikki pelaa loistavasti.

(yläkuva: Capperi)

Meidän jengi yleensä tilaa kaikki omat pizzat, ja jokaisella on omat suosikkinsa. 5-vuotias tilaa aina Margaritan, minä yleensä jonkun tulisen. Nyt listalle oli tullut pari uutta pizzaa, joista maistoin toista, Tropeaa (kuvassa tuossa alla vasemmanpuolimmaisena). Siinä oli mukana chilioliiviöljyä, jota onneksi sai ostaa myös mukaan kotiin. Tosiaan, ravintolasta voi myös ostaa mukaan heidän maahantuomiaan aineksia, joista me ollaan löydetty hyviä tärppejä omaan pizzanpaistoon. Erittäin hyvät maut tulee juuri tuosta chilioliviiöljystä (lisätään valmiin pizzan päälle) ja tuubina myytävästä tulisesta njudasta. Siinäpä vasta makuelämys!

Ylhäällä olevassa kuvassa on Miquel, paikan lämminhenkinen boss.

Yksi sellainen herkku löytyy listalta, josta kannattaa harkiten kertoa lapsille. Nimittäin Nutella-Pizza. Pelkkä tuoksu on jotain sanoinkuvaamatonta. Ai kamala kun tulee ihan hirveä nälkä kun tätä kirjoittaa!

Jos haluaa joskus tänne mennä herkuttelemaan ihan kahvin merkeissä (jos vaan pöydissä on tilaa), suosittelen siis Nutella-pizzaa. Melkoinen makuelämys.

Onko teillä muilla vastaavia ”korttelipaikkoja”, jotka tuntuvat tosi kodikkailta ja joissa käydään säännöllisesti perheen kanssa?

Lomapäivä kuin varkain

01.03.2018

Me keksittiin viikko ennen ns. hiihtolomaa, että miksei vietettäis ihan kahdestaan yhtä vapaapäivää. Yhteinen – salainen – lomapäivä alkoi tuntua kutkuttavalta ajatukselta, ja sitä oli mukava suunnitella hissuksiin etukäteen (mitä syötäis, missä käytäis). Muillakin lapsiperheillä on varmaan sama juttu, että aikuiset pystyvät ihan liian vähän olemaan kahdestaan. Nyt varsinkin on tuntunut siltä, että seinät kaatuvat päälle eikä oikein mikään huvita. Arki on suorittamista. Lapsenvahdinkin ottaminen on tuntunut ylivoimaiselta suoritukselta.

Helsinki on ihana, ja ihan liian harvoin ehtii itse mihinkään niihin kivoihin juttuihin, joissa näkee turreja hymyssä suin. Nyt oikein antaumuksella mietittiin, että mitä me ihan kahdestaan haluttaisiin tehdä.

Päivästä tuli täydellinen ja onnistunut. Olo oli kaikin puolin rentoutunut, ja ihan kuin oltaisiin oltu pidemmänkin aikaa jossain, vaikka oikeasti loman kesto oli tasan yksi työpäivä! Jaa että mitä me keksittiin? No minäpä kerron mitä mahtuu yhteen lomapäivään. Vinkkejä piti ensin kysyä kavereilta, kun ei meinannut heti hyviä ideoita putkahtaa – ja aivan loistavia vinkkejä saatiinkin! (Tässä tosin huomasin, että ystäväni pitävät minua jotenkin uhkarohkeana, mitä en todellakaan ole. Ehdotukset liikkuivat jääkiipeilyn ja tatuoinnin ottamisen välimaastossa.)

Herätyskello soi klo 7, jotta saataisiin päivästä tosi pitkä. Ei mitään aamuvetkutteluja, vaan heti auringonnousun kanssa yhtä aikaa ylös ja keskustaan suuntana Allas Sea Pool. Palelin pelkästä ajatuksesta, ja Kauppatorin kohdalla olin jo varma etten uskalla pulahtaa – olin niiiiiin jäässä. Pian kuitenkin löysin itseni sipsuttelemassa jäähän kiinni nappaavissa varvastossuissa kohti auringossa kimmeltävää ja höyryävää 27-asteista allasta – perääntyminen tuntui aina vaan vaikeammalta. Pulahdin! Oli ihanaa! Voittajafiilis, itketti!

Pahin kohta oli se altaalle kävely, mutta lämpöiseen veteen pulahdus helpotti heti. Toiseks pahin kohta oli altaasta nousu ja pieni palelu matkalla kohti saunaa. Mutta se fiilis… sanoinkuvaamaton! Pukukopissa kuulin, että kesällä on tungosta. Talvi on loistava ajankohta!

Kylvettynä ja saunottuna alkoi kurnia kunnon nälkä, ja siirryimme kymmenen pintaan Cafe Engeliin aamupalalle. Engel ei petä koskaan, eikä tälläkään kertaa. Suloinen, mutta tuhti aamupala-annos 14 eurolla. Annoksia on useita erilaisia, mutta munakokkeli on täällä niin hyvää, että tilaan mieluiten semmoisen, jossa sitä on. Aamupalaa saa myös viikonloppuna (ja jopa klo 17 asti), käykää ihmeessä!
Ylhäällä oleva kuva on Allas Sea Poolin mediakuva.

Päivä kierreltiin kaupungilla vähän kenkä- ja vaateostoksilla, eli maleksittiin menemään. Illalla oli vuorossa vielä viimeinen rasti, Farang ja maistelumenu. Sinne otettiin meidän 5-vuotias mukaan, joka syömisen ohella leikki pöydässä lautasliinasta tekemällään luolalla neljälle Shopkinsille. Ravintolakäynnit menee muuten aina loistavasti, kun ottaa lapselle mukaan pari pikku lelua. Mut apua miten täyttävä tuo Farangin maistelumenu onkaan, en muistanut ollenkaan! Pari alkuun tullutta pientä raikasta annosta hämää, kun myöhemmin tuodaan pöytään lihamättöä toisensa perään. Huh, ei pysty. Ens kerralla vähempi riittää.

Me päätettiin jatkaa näitä yhden työpäivän mittaisia lomia jatkossakin. Jää pois lapsenvahtisäätö, lentokenttäsäätö ja hotellisäätö.

MUJI-terveisiä, meillä alkoi ALE!

02.01.2018

Tänään on myymälässä kova kuhina, sillä laitoimme ison alen pystyyn! Jo joulun alla oli osa tuotteista alennetuin hinnoin, ja nyt myös ne tuotteet ovat kaikki -30% alennuksessa.

Täällä Torikorttelien sydämessä, Sofiankadulla, on ollut aivan mielettömän hauska olla töissä tämän brändin kanssa. Syksyllä sain kunnian olla avaamassa ensimmäistä MUJI POP UP -myymälää Habitareen, ja siellä meno olikin melkoinen. Myös MUJIlta käymässä olleet ihmiset ymmärsivät, miten kovasti tänne myymälää kaipasimme!

Kokemuksesta erittäin otettuina päätti MUJI heti uudestaan toteuttaa POP UPin Helsingin keskustaan, ja sain taas tässä olla mukana projekti- ja myymäläpäällikön roolissa.

MUJI on monelle tuttu, ja onkin ollut ihana tutustua liikkeessä ahkearasti vieraileviin MUJI-faneihin. Henkilökuntamme jakaa innostuksen tuotteisiin, ja meidän kodeistamme löytyykin jo aika paljon MUJI-tuotteita. Itseltä mm. matkalaukku, Aroma diffuser, eteerisiä öljyjä, teräshyllykösarjaa, puutarjottimia, kasvovettä, matkapakkauksia, vanulappuja, PP-muovista säilytyssarjaa kylppäriin, henkareita, vaatteita, kyniä, vihkoja. Apua, siis todella paljon…

Tässä täsmävinkkejä ja alennettuja hintoja – tulkaa ihmeessä ostelemaan hyllyt tyhjiksi! Paljon ihania tuoksukynttilöitä, matkapakkauksia kosmetiikalle, neljä eriväristä hammasharjapidikettä (todella suosittuja!), laadukkaita piirustusvälineitä isoille ja pienille.

MUJI POP UP, Torikorttelit / Sofiankatu 4, Helsinki.