Browsing Tag

Kodinhoitohuone

Pyykkitelinelöytö

05.10.2018

Kauniimpi arki? Kyllä kiitos!

Rämisevät metallitelineet saavat tästedes olla meillä pihalla pyykkejä varten, tähän tilaan niitä ei enää tarvitse tuoda. Olin kesällä kuvausreissulla Pohjois-Suomessa ja sieltä löytyi sisustuspuodin perukoilta tällainen viimeinen yksilö, hauskannäköinen pyykkiteline.

Teline ei ole oikeasti vanha, mutta hyväksyin sen kuiteskin. Jotain hauskaa siinä on ja sopii aikas hyvin meidän taloon.

Hei vink vink! Meidän kodinhoitohuoneesta on juttu syyskuun Koti ja keittiössä. Hitsi kun unohdin aiemmin mainita!

Onnenapila sai uusia kavereita

16.09.2018

Yks meidän vanhimmista viherkasveista on onnenapila, tai huoneapila. Se on sellainen sitkeä herkkis, joka aina vaan meitä ilahduttaa. Välillä olen kastellut sitä vahingossa niin märäksi, että se on lähes hukkunut ja pudottanut kaikki lehdet, mutta sieltä se vaan aina on noussut uuteen aamuun.

Nyt oli paikallisessa käpyläläisessä kukkakaupassa Kirsikankukassa älyttömän hienon värisiä onnenapiloita, jotka nappasin mukaan samalla kun kävin vähän leikkokukkaostoksilla.

Onnenapila sai nyt siis uusia ystäviä, ja kerranhan se jo ihan itsekseen muutti väljemmille kasvamismaille siirryttyään itse toisesta ruukusta toiseen (Lue: Huoneapilan mystinen kyläily naapuriruukkuun). Tämä tapahtui siis meidän edellisessä kodissa.

Kodinhoitohuoneessa on nyt nämä kaksi lajiketta vierekkäin herkistelemässä. En tajua miten tuossa uudessa voi olla niin kauniin väriset kukat!

Vakava keskustelu

18.07.2018

Hypättiin aamupäivällä ykköseen, ja tajuttiin – me urpot – vasta nyt, että sillähän pääsee ihan suoraan Hernesaaren nurkalle. Ihan hävettää, ettei olla käyty siellä sitten Löylyn ilmestymisen. Oli ihana jutella niitä näitä kahdestaan, nauttia merituulesta 30 asteen helteessä mekko lepattaen.

Rakastan muuten ihmisten pukeutumisen tarkkailua helteellä.  Hellepukeutuminen on taitolaji – kuten myös 30 asteen pakkasessakin pukeutuminenkin. Kun sääolosuhteet on äärimmäiset, alkaa helposti tyyli rakoilla. On houkutus vetää päälle ihan mitä sattuu, kunhan on viileää, kainalot pysyy kuivina ja pää ei poksahda helteestä. Ja talvella tietysti niin päin, että kunhan vaan tarkenee. Mitkä tahansa toppahousut ja kaulurit kehiin vaan. Ja Suomessa jotenkin onkin coolia ja ok vetää ”missä sattuu” -mökkivetimissä ees taas (tykkään siitäkin). Mutta ne kaikki ihanat mekko/kenkä -yhdistelmät ja muut ajatellut kokonaisuudet, kiitos niistä – ilo silmälle. Nautin kovasti.

Oltiin juuri Löylyn terassilta kaupungin varjoihin takaisin sukeltamassa, kun kaksi viiniä nautiskelevaa herrasmiestä pyysivät meitä ottamaan heistä kuvaa lasillistensa ääressä merimaisemissa. Ja mehän otettiin. Vastapalvelukseksi tarjosivat meille nokkelasti samaa palvelusta, saisimme jopa kuvausrekvisiitaksi käyttää heidän viinilasejaan (hörpyistä olisi kuulemma jo ihan veloitus). Tartuttiin tilaisuuteen, tietysti!

Käveltiin siinä Punavuoren katuja pikkuputiikkeihin piipahdellen, kun Av sanoi mietteliäänä, että ”meidän täytyy käydä vakava keskustelu.”

Mietin, että nyt on muuten esityslistalla joku iso aihe, sillä yleensä ei käydä Av:n aloitteesta ”vakavia keskusteluja”.

”Meidän täytyy keskustella meidän kodin sisustuksesta. Olen tässä vähän huomannut, että sun tyyli on lähiaikoina vähän pelottavasti ’rokokoo’, ja minä toivoisin enemmän sellaista hipsterisisustusta”, Av perustelee.

”Oukei, tämä selvä, mutta mitä tarkoitat hipsterisisustuksella?” kysyn, ja samalla tajuan että Av on hieman huolestuneena vissiin lähipäivinä katsonut olkani yli rantaviltillä lukemieni Antiikki-lehtien määrää.

”No sellaista harkittua, että on enemmän mietitty asioita. Sun tyyli sisustaa on sellainen ex tempore. Se rokokoo on ihan ok, mutta vaan mausteena. Ei niin, että koko sisustus on sellaista kippurasohvaa.”

Jätän sanomatta ääneen, että olen juuri eilen pari tuntia kahlannut nettikirpputoreja ja etsinyt meille selkänojasta kaareilevaa uusrokokoo-sohvaa makuuhuoneen ikkunan alle. Ehkä jätän sohvan sittenkin väliin… ja mietin onko tämän hipsterisisustuksen yksi ilmentymä kenties eteiseen pari päivää sitten ilmestynyt uusi kädentyö.

Keskustelu saa vielä astetta vakavamman käänteen.

”Ja sitten – KIELLÄN sua tästä eteenpäin ostamasta meille enää yhtään koria, säilytyskoppaa tai muuta lootaa enää ikinä. Onko selvä? Jokaisen eteiseen ilmestyneen korin kannan suoraan kellariin. Siellä on sitten muuten ne edellisetkin.”

En ymmärrä – justhan siis ostin tämän kätevän (tai itse asiassa 2 kpl) kätevää koria jostain Lahden Sotkasta -50% alella. Parilla kympillä. Hyödyllisetkin vielä. Varmana keksin jotain käyttöä sille eteisessä vielä olevalle toisellekin…

Kodihoitohuoneen William&Co Fruit -tapetti

25.01.2018

Kaupallisessa yhteistyössä: vanhan talon remontoijan paratiisi Domus Classica

Tapetointihommia, uulalaa! Jo on tämä huone muuttunut kerrakseen. Oikeastihan kai täällä kuuluu pestä pyykkiä, silittää, viikata, pestä kuraisia lasten ulkovaatteita, mutta jos totta puhutaan, niin enemmän olen odottanut sellaisia zen-hetkiä tässä huoneessa viettäväni, joihin kuuluu hyvä kirja, lasi viiniä, nojatuoli ja ehkä sivuäänenä se pyykkikoneen pyöriminen. Mutta jotta homma etenisi, täytyy tämmöinen haavekuva pitää kirkkaana mielessä.

Ja sitten itse projektista. Me valittiin Domus Classicasta paperitapetti Fruit, jonka on suunnitellut William Morris vuonna 1864. Tapetti valikoitui siitä syystä, että siinä oli vihreää, ja se oli aidosti vanha kuvio. Kellertävä taustapaperi vähän ehkä omaan makuun liiankin kellertävä, mutta menköön. Meidän sävyn väri on Beige/Coral/Gold.

Tässä näkyy paperitapetin laittoon tarvittavia välineitä. Kukaan ei varmaan tapetoinnista tykkää, mutta oikeilla välineillä (ja verensokerit sopivasti noususuhdanteissa) se onnistuu lähes ilman tuskailuja. Tai mikäs minä olen sanomaan, avomies ne seinät tapetoi.

Välineet vasemmalta oikealle: Pesusieni (kätevä roiskeiden pyyhkäisyyn), litteä harja (tapetin painamiseen seinälle), tapettiharja (liisterin levitykseen), ämpäri (liisteriä varten), liisterijauhe, mattoveitsi, mittanauha.

Tapetin menekin mittaamisessa seinäkorkeuden mitta on oleellinen asia. Meidän seinäkorkeus tässä huoneessa on 274 cm, mikä oli vähän enemmän kuin luultiin. Huoneeseen mitoitettiin menevän 5 rullaa, ja se arvio osui nappiinsa.

Paperitapetti aina vähän venyy kun sitä kostuttaa, joten kuvioiden kohdistaminen vaatii kärsivällisyyttä (ja armollisuutta). Pieniä heittoja saa tulla, ja ne on vaan hyväksyttävä.

Luvassa kuvia valmiista huoneesta myöhemmin, kunhan saadaan muut tykötarpeet paikoilleen. Tästä tulee niiiiin ihana!