Browsing Tag

Koti Puu-Käpylässä

Seitsemän minuutin kävelymatka

09.02.2018

Nautin suunnattomasti siitä, ettei päivästä mene yhtään hukkaan työmatkoihin. (Paitsi että kyllä sitä saa aika paljon suhata kaupungissa työasioissakin. Huomasin eilen, että bussikorttiin kolme päivää sitten lataamastani 30 eurosta oli kulunut kahdessa päivässä 15 euroa. Auts!)

Yleensä kuitenkin hipsin töihin Kettukarkki SHOPille Puu-Käpylän läpi jalkaisin. Vanhat talot pihapiireineen antavat aina uutta katseltavaa, aina huomaa uusia yksityiskohtia, ikkunakoristeita, värisävyjä. Kun kävelee oikein läheltä jotain taloa, niin että voisi kädellä koskettaa, tuntuu ihan että se hehkuisi hyvää mieltä. Sellaista onnellistuttavaa tunnetta, joka alkaa hymyilyttää. Katselen myös puita, ylös asti. Pohjolankadun lehmusrivistö on vaikuttava.

Lunta pihassa, lakaisuhommissa tulee mukavan lämmin. Onneksi on oma kauppa, onneksi on lunta, onneksi saan tehdä lumitöitä. Sisällä laitan takkatulet päälle.

Talon mystinen väri

07.02.2018

Hassu juttu sinänsä. Koko ajan olen pitänyt tätä meidän talon väriä harmaana. Asutaan siinä ”harmaassa puutalossa” katujen kulmassa, kun joku kysyy. Sittemmin en ole enää niin varma.

Yksi ystävä oli kuvaillut toiselle ystävälle, että me asutaan vaaleanpunaisessa talossa. Toinen sanoi, että me taidetaan pitää valkoisista taloista, koska edellinenkin talo oli valkoinen kuten tämä. Tänään yksi käpyläläinen tuttava kysyi asummeko siinä vaaleansinisessä talossa katujen kulmassa (kyllä, vastasin). Eli en oikeastaan enää tiedä minkä värisessä talossa me asutaan. Kai se täytyy joskus maalaushommien tullessa ajankohtaiseksi vähän tarkemmin sitten määrittää. Tai päättää.

Tämä äsken otettu kuva näyttää ehkä harmaalta, tai naavanvihreältä? Alemmassa kesällä otetussa kuvassa väri on taas lähes vaaleankeltainen. Ei tästä kyllä ota selkoa.

Myös eri säätilalla näyttäisi olevan vaikutusta siihen, miten talon värin kokee. Ilta-auringossa se kyllä kieltämättä näyttää vähän vaaleanpunaiselta.

Tässä kuva syksyltä. Huomatkaa salaperäinen sissi katolla. Tämä liittyy projektiin ”kattoikkunan mallaus”. Meillä alkaa yläkerrassa massiivinen projekti, jota on tässä koko ajan suunniteltu ja piirretty samaan aikaan syksystä asti. Siitäpä remontista tulossa paljonkin lisää, sillä elämme jännittäviä hetkiä parhaillaan. Meidän talon arkkitehtuurista ei muuten mitenkään pysty kadulle päättelemään, että tässä on myös yläkerta – ja vieläpä ihan pätevän korkuinen. Ikkunakoristeet hämäävät, sekä aumakaton muoto.

Jos joku miettii, että miks blogin kuvat on tavallista surkeempaa crap-tasoa, niin osittain se johtuu Olympuksen laturin katoamisesta. Kännykän varassa ollaan jee.

Vuosi ensikohtaamisesta

21.01.2018

Mikä tässä tuntuu niin oudolta, mietin lumitöitä tehdessäni. Tajusin, että tässä kodissa tein niitä parhaillaan ensimmäistä kertaa ikinä. Puuterinen, hohtava lumi pihassa – ihanaa! Lumikolaa ja -lapiota piti hieman etsiä sillä niitä ei olla vielä tänä talvena tarvittukaan. Niille ei vielä ole tullut sellaisia vakiopaikkoja, joista löytyisivät aina helposti.


Annikan tekemä kranssi on ihana, siinä se kuistin kupeessa ilahduttaa päivittäin.

Luminen piha tuntuu imevän kaikki äänetkin, on tosi hiljaista. Sisäpihalle ei juurikaan ääniä kantaudu, sillä se on talojen suojissa ja kivan rehevä suurine puineen. Me vasta tehdään tuttavuutta pihankin kanssa, sillä se tuntuu jokaisena vuodenaikana vielä ihan erilaiselta. Vielä on kevät kokonaan kokematta.

Siitä on muuten kohta tasan vuosi, kun kävimme ensimmäistä kertaa tätä taloa katsomassa ja astuimme tästä ovesta sisään. Aavee oli juuri saapunut kotiin Italiasta, ja minä olin lähdössä kahdeksi viikoksi Australiaan, kun meille kerrottiin tämmöisen asunnon tulevan keväällä myyntiin. Sekavissa tunnelmissa kävimme päivää ennen omaa reissuani täällä katsomassa, mikä pisti pään kyllä aivan sekaisin… !

Talo oli kuolinpesän omistuksessa, siellä oli asunut yli 50 vuotta perhe, jonka jälkeläiset etsivät lapsuudenkodilleen uusia asukkaita. Silloin emme tienneet hintaa, emmekä talon kuntoakaan pintaa syvemmältä, oli vaikea nähdäkään kaiken tavaran alta. Aavee muistaa sanoneensa ensivisiitin jälkeen, että tätä ei muuten ainakaan osteta. Ja minä olin jo maalisävyjä miettimässä. Pohjaratkaisu oli täydellinen, arkkitehtuuri uniikki, neliöitä hulppeasti, sijainti mitä loistavin vanhassa tutussa naapurustossamme.

Usean kuukauden miettimisen ja selvitystyön jälkeen toukokuussa hintakin täsmentyi, talon tarvitsemat remontit saatiin selvitettyä ja asuntokaupat sitten tehtiin. Täällä sitä ollaan, ja onneksi ollaan! Onnellisuus kulminoituu Käpylässä.

Epävarman vessanlukon korjaus

15.01.2018

Kuten asiaan kuuluu, vanha talo on vähän vinksallaan joka kohdasta. WC:n ovenkarmi on myös aikojan saatossa vähän vääntynyt, ja sen myötä lukko ollut kovan rasituksen alla. Se klonksahtaa ikävästi narahtaen kiinni, ja melko voimakkaasti sitä täytyy vetää, että saa kiinni. Joka kerran käy mielessä, että milloin kahva jää käteen, tai lukko lojahtaa rikki ja siellä sitten ollaan sisällä jumissa. Pahimmassa skenariossa lapsi on siellä yksin lukkojen takana jumissa.

Käväisin jo kerran tässä paikallisessa lukkoliikkeessä Käpylän Lukossa kyselemässä ohimennen tällaisen vanhan lukon korjaamismahdollisuuksista, mutta heillä on vain uusia kahva/lukkomalleja myynnissä. Ehkäpä kannattaisi (alueen talokannan tietäen) laajentaa valikoimaa.

Kävin muissa asioissa Domus Classicassa Erottajalla, ja muistin siellä tämän lukkoasian. Sieltä sain jälleen loistavaa palvelua, ja vinkin pelkän lukkopesän ostamiseen (palautusoikeudella vieläpä), johon voisi yhdistää vanhat alkuperäiset kahvat. Sieltä olisi myös löytynyt muutamia malleja pelkkiä lukkojen jousia. Vein hankkimani lukkopesän kotiin ja tässä vaiheessa olin itse vielä aika skeptinen sen sopivuudesta oveen. Enkä tiennyt missä vaiheessa tähänkin ehtisi perehtyä kunnolla.

Vaan eipä kestänyt kuin muutama minuutti, kun vessan lukko oli irti ja uudelle pesälle porattiin ja taltattiin isompaa aukkoa. Tässä vasemmalla uusi lukko, oikealla vanha.
Vanhat kahvat sopivatkin hyvin lukkoon, ja pienellä fiksaamisella siitä tuli täysin toimiva peli. Ai että. Tämä päivittäin ärsyttänyt narahtava lukko on nyt historiaa.