Browsing Tag

Koti Puu-Käpylässä

Pyykkitelinelöytö

05.10.2018

Kauniimpi arki? Kyllä kiitos!

Rämisevät metallitelineet saavat tästedes olla meillä pihalla pyykkejä varten, tähän tilaan niitä ei enää tarvitse tuoda. Olin kesällä kuvausreissulla Pohjois-Suomessa ja sieltä löytyi sisustuspuodin perukoilta tällainen viimeinen yksilö, hauskannäköinen pyykkiteline.

Teline ei ole oikeasti vanha, mutta hyväksyin sen kuiteskin. Jotain hauskaa siinä on ja sopii aikas hyvin meidän taloon.

Hei vink vink! Meidän kodinhoitohuoneesta on juttu syyskuun Koti ja keittiössä. Hitsi kun unohdin aiemmin mainita!

Yläkerta valmiiksi jouluun mennessä…

20.08.2018

…sanotaan koko ajan lapsille, muttei olla vielä kerrottu, että minä vuonna. Tytöt odottavat omia huoneitaan kuin kuuta nousevaa.

Täältä tukihirsistä on löytynyt mm. teksti ”RAKENNETTU V. 1925”, ja hirsi on ollut ihan tuoreen puun oloista. Harmi vaan juuri se pätkä piti poistaa uuden huonejaon tieltä. Mutta tallessa on.

Katto siis uusittiin kesällä, ja nyt upouuden peltikaton alla tehdään sitten näitä sisähommia.

Yläkerrassa on nyt hyvällä mallilla tulossa uudet puurakenteet, ja huoneiden muodot alkaa pikku hiljaa näkyä. Yhteensähän täältä on tätä vaihetta ennen viety kymmeniä peräkärryllisiä purkujätettä kierrätykseen, eli ihan helpolla ei tähän pisteeseen päästy. Minähän olen itse ollut lähinnä koko kesän poissa (työreissuissa kuvaamassa pitkin Suomea), joten pieni hatunnosto Aaveelle tästä urakasta. On se kyllä melkoinen. Ihmettelen, että jaksaa, kun kuitenkin itsekin ihan työssäkäyvä ihminen ja pitkiä päiviä tekee.

Pakko sanoa tässä välissä, että ihailen ihan hirveästi sitä kun Aavee tarttuu tällaiseen hommaan jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Se opiskelee, tutkii, kokeilee, tekee uusiksi jos menee pieleen, hikoilee (jopa kesälomalla 8-tuntisia päiviä 37 asteen lämmössä yläkerrassa), on rauhallinen, ja jälki on aina tosi hyvää.

Jätkä kuitenkin tekee siistiä sisätyötä palkkatyönään. Mutta pakko meidän on tehdä. Kaikkea työtä ei pysty ostamaan, eikä nyt sukulaisiakaan ole jonoksi asti ovella.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy tila päädystä päätyyn. Olen selin koko tilan toisen pään nurkassa, ja vastapäätä näkyy 14-vuotiaan tytön huoneen takaseinä.

Seuraavassa kuvassa seison aulatilassa ja edessä portaikko alakertaan, oikealle tulee pikkuvessa (viemäri- ja vesiputket näkyvät lattiassa), vasemmalla 5-vuotiaan huone.

Tässä näkyy jo, miten uusi tila alkaa hahmottua. Olkkarin muoto jo näkyy kivasti, ja tulevan huoneen koko tila alkaa hahmottua. Hormi houkuttaa takan laittoon… josko sellainen? Mitenköhän sen kanssa täytyisi toimia?

14-vuotiaan huone on vähän isompi kuin pikkusiskon. Tästä tulee nukkumanurkka, eli ikkunat tulee huoneen toiseen päätyyn.

Tähän tulee tuo kolmionmallinen ikkkuna kattolyhtyyn ja alaikkuna myös lattianrajaan. Sieltä näkee sitten lattialla makoillen suoraan puutarhaan.
5-vuotiaan huone on tässä. Matalaan tilaan tulee samanlaiset ikkunat kuin toiseenkin makkariin, ja tuonne laitetaan varmasti sänky sitten. Huone on suurin piirtein 15 neliötä, ja paljon isompi mitä oletettiin siitä saavan. Näissä viimeisissä kuvissa näkyy tätä pienempää makkaria vähän eri kulmista.

Hellepäivien varjopaikka takapihalla

20.07.2018

Vaikka aina vähän dissaan meidän pihaa, kun siitä tulee puhetta, löytyy sieltä jotain ihanaakin. Ehkä tuleva työnmäärä pihan uudistamisessa lähivuosina tuntuu sellaiselta möykyltä, ettei ihan joka hetki osaa nauttia siitä mitä siellä jo on.

Huomaan, että nyt helteellä helposti hakeudutaan tähän portaikon eteen istumaan ja huilimaan. Kun ilta-aurinko siivilöityy tammenlehtien läpi, on tunnelma täydellinen. Pöytä on jo monessa kodissa mukana raahattu parvekepöytä, ja tuolit vanhat rieskat. Uusia puutarhakalusteita en halua missään nimessä hankkia, ennen kuin on olemassa oikea patio ja piha alkaa muotoutua oleskelupaikkoineen.

Etualla ruukussa näkyvät krassit on istutettu äidin antamista siemenistä. Siinä muuten helpot kesäkukat puutarhurille! Multaa ruukkuun, siemenet multaan, odota pari viikkoa ja siinä ne on.

Pihaa ylä- ja alapihaksi jakava kalliopenger tekee kivan varjon ja kunttamaisen paikan juurelleen. Tykkään nyt jo tästä vähän varjoisasta ja metsäisen näköisestä kohdasta, ja ajatuksissa on jatkaa tätä fiilistä istuttamalla jossain vaiheessa vielä lisää saniaisia ja haaveilemiani kieloja (mistä niitä saa?).

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy tuoli paremmin. Meillä on ollut useampi tällainen Ikeasta ostettu puutarhatuoli, jotka on saaneet uuden elämän Av:n käsittelyssä. Kun tuolista on mennyt parin kesän jälkeen puuosat rikki (todella heikkoa tekoa), on Av jatkanut tuolien elämää tekemällä itse jätelaudoista uudet puuosat. Itse näin pelkät rungot pelkkänä metallijätteenä, mutta onneksi puolisolta löytyi intoa kunnostamiseen. Trash design kunniaan!

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.