Browsing Tag

Koti Puu-Käpylässä

Hellepäivien varjopaikka takapihalla

20.07.2018

Vaikka aina vähän dissaan meidän pihaa, kun siitä tulee puhetta, löytyy sieltä jotain ihanaakin. Ehkä tuleva työnmäärä pihan uudistamisessa lähivuosina tuntuu sellaiselta möykyltä, ettei ihan joka hetki osaa nauttia siitä mitä siellä jo on.

Huomaan, että nyt helteellä helposti hakeudutaan tähän portaikon eteen istumaan ja huilimaan. Kun ilta-aurinko siivilöityy tammenlehtien läpi, on tunnelma täydellinen. Pöytä on jo monessa kodissa mukana raahattu parvekepöytä, ja tuolit vanhat rieskat. Uusia puutarhakalusteita en halua missään nimessä hankkia, ennen kuin on olemassa oikea patio ja piha alkaa muotoutua oleskelupaikkoineen.

Etualla ruukussa näkyvät krassit on istutettu äidin antamista siemenistä. Siinä muuten helpot kesäkukat puutarhurille! Multaa ruukkuun, siemenet multaan, odota pari viikkoa ja siinä ne on.

Pihaa ylä- ja alapihaksi jakava kalliopenger tekee kivan varjon ja kunttamaisen paikan juurelleen. Tykkään nyt jo tästä vähän varjoisasta ja metsäisen näköisestä kohdasta, ja ajatuksissa on jatkaa tätä fiilistä istuttamalla jossain vaiheessa vielä lisää saniaisia ja haaveilemiani kieloja (mistä niitä saa?).

Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy tuoli paremmin. Meillä on ollut useampi tällainen Ikeasta ostettu puutarhatuoli, jotka on saaneet uuden elämän Av:n käsittelyssä. Kun tuolista on mennyt parin kesän jälkeen puuosat rikki (todella heikkoa tekoa), on Av jatkanut tuolien elämää tekemällä itse jätelaudoista uudet puuosat. Itse näin pelkät rungot pelkkänä metallijätteenä, mutta onneksi puolisolta löytyi intoa kunnostamiseen. Trash design kunniaan!

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.

Yläkerran purku täydessä tohinassa

15.06.2018

No niin, vihdoinkin päästään käsiksi yläkertaan täällä meillä. Täällä tapahtuu tällä hetkellä kovalla rytinällä, enkä meinaa itse pysyä mukana työkiireiden takia. Parhaillaan meillä on kattourakoitsijat katolla, kun itse seikkailen ympäri maata tekemässä yhtä IHANAA telkkariohjelmaa. Kiitos WhatsAppin, tiedän päivittäin missä mennään remontin kanssa.

Yläkerrassa meillä on siis n. 60 neliötä tilaa, joka on tällä hetkellä purettu kokonaan pois ja huoneet rakennetaan nyt uudestaan (kököt eristeet, vuotavat vanhat kattoikkunat jne.). Muutamme vähän huoneiden muotoja, kolmen kattoikkunan malleja ja lisäksi sinne tulee pari märkätilaa. Yläkerta on ollut koko meidän asumisen ajan suljettuna pois käytöstä, sillä sieltä otettiin jo viime syksynä kaikki patterit sun muut pois.

Tällä hetkellä meidän tytöt jakaa alakerrasta n. 15-neliöisen makkarin ja kaikki osapuolet tässä (minä mukaan lukien) odotetaan kuumeisesti, että yläkertaan saadaan teinille oma musankuunteluhuone, 5-vuotiaalle toivomansa möksötysnurkka ja alakertaan mulle vapautuva oma työhuone. Tämä kaikki edellä näkyvä on purettu pois, ja näissä seuraavissa kuvissa näkyy purkuvaiheita. Purkaminen on toteutettu kokonaan itse, paitsi oli ihan mahtis kaveri yhden päivän riuhtomassa apuna. Joteskaan mua ei ollenkaan kauhistuta saati stressaa tuo yläkerran homma, vaikka lähes kaikki tuntuu kauhistuvan, kun näkee näitä kuvia. Meillä on niin toimiva tiimi tekemässä, ja asiat rullaa eteenpäin. Ja kun vastoinkäymisiä tulee, ne selvitetään eikä jäädä vatvomaan. Mutta ompas vaan hauskaa nähdä millainen tuosta sotkusta vielä tulee!

Heippa kukkiva kirsikkapuu

17.05.2018

Odottelin taksia aamulla ja vähän haikeana hyvästelin kirsikkapuuta ja juuri tehtyjä yrtti-istutuksia. Lomareissuni ei nyt yhtään sen pahemmissa maisemissa ole täällä Lounais-Ranskassa, mutta silti teki vähän tiukkaa! Kirsikkapuukin ihan just puhkesi kukkaan, ja sitä ollaan odotettu koko talvi. Enpäs vaan tajunnut, että tämä matka osuu juuri paikallisen hanamin aikaan… Oli pakko ottaa muutama kuva pikapikaa, ja sitten taksi kurvasikin jo talon eteen.

Lasten suunnitelma on, että tänä vuonna ehditään kirsikka-apajille ennen lintuja. Saas nähdä kuinka käy.

Vanhojen talojen kivijaloissa on sitä jotain. Haaveilin aina ennen, että joskus saisin vielä talon, jossa olisi korkea ja paksu kivijalka oikein isoista kivistä. Kaikkien käänteiden jälkeen nyt saan asua kivijalkatalossa, ihan uskomatonta. Välillä, kun kävelen sen ohi, kosketan kiviä ohimennen kädellä. Aito materiaali tuntuu hyvältä.Kellarin ikkunalla pilkottavat talosta löytyneet vanhat sanomalehdet muistuttavat viime kesän urakasta. Niitä löytyi pinokaupalla lattioiden alta. Nyt ne kutsuvat keksimään niistä kaikkea kivaa sisustukseen, vähintään luettavaksi laitettava esiin.
Kasvilaatikkoa ei viime vuonna ollenkaan tullut käytettyä – siitä syystä, että muuton ja remontin takia ei vaan pystynyt tekemään yhtään mitään ylimääräistä. Nyt on kiva tehdä pihaan vähän merkkiä siitä, ketä täällä oikein asuu. Romukasa (siis purkujätteet, jota tulee koko ajan) ei ehkä vastaavasti sitä tee…

Tähän istutuslaatikkoon ajattelin laittaa sekaisin yrttejä ja kesäkukkia, ihan vaan että näyttää kivalta. Toiseen päähän on istutettu krassin siemeniä.