Browsing Tag

Koti Puu-Käpylässä

Pienen aulan muodonmuutos

15.03.2018

Just tällaisia remontteja rakastan! Alkutilanne on tylsä, vanha, täysin remontoitava – tilana ei mitenkään inspiroiva eikä tärkeäkään. Sellainen välttämätön epätila.

Päästiin tämän kanssa oikein kivaan vaiheeseen nyt kun seinät tuli maalattua. Raikastuipa kummasti ilme, ja koko koti tuntui jotenkin muuttuneen tämän pienen muutoksen myötä (kannattaa scrollata alas asti niin näkee ennen-kuvat). Pohdiskelin sopivaa sävyä tänne, ja sellainen vihreä/mintuhtava alkoi tuntua oikealta suunnalta. Väri valittiin niin, että Aavee kävi maalikaupassa kipaisemassa muutamat värimallit, ja niistä kolmesta (!) sitten valittiin paras. Voittaja oli Gorgonzola. Kakkosena oli väri nimeltä Uskudar. Kolmatta en muista. En yleensä valitse värejä tällä tavalla… mutta nyt mentiin näin.

Tässä kurkkaus aulaan vastatapetoidun kodinhoitohuoneen puolelta.

Pienestä tilasta löytyy vaikka mitä yksityiskohtia. Vanhoja eri kokoisia ovia muihin tiloihin sekä jopa kolme komeron ovea. Tykkään tosi paljon näistä vanhoista ovenkahvoista, joita meiltä löytyy nyt useita.Riehaannuin suorastaan näiden kehysten kanssa. En nimittäin ollenkaan harrasta moista ripustelua! Mulla oli pakkomielle tuon lusikkakuvan kanssa, sillä muistin nähneeni tuon ihanan sivun jossain vanhassa Asun-lehdessä, enkä tuntien selaamisten jälkeen löytänyt kyseistä numeroa sitten millään. Kunnes yksi ilta menin nukkumaan, ja huomasin makkarin kirjahyllyn lehtikasassa pilkottavan vielä yhden Asun-lehden. Löytyihän se!

Iloksenne myös pari ennen-kuvaa tässä. Alimpana ihan alkuperäinen tila, ja sitten tässä alla olevassa on välivaihe, kun ollaan purettu seinistä nuo vaaleanpunaiset levyt pois. Vielä on toki karmit entisöimättä ja lattialistat laittamatta, mutta ne nyt kerkiää.

Seitsemän minuutin kävelymatka

09.02.2018

Nautin suunnattomasti siitä, ettei päivästä mene yhtään hukkaan työmatkoihin. (Paitsi että kyllä sitä saa aika paljon suhata kaupungissa työasioissakin. Huomasin eilen, että bussikorttiin kolme päivää sitten lataamastani 30 eurosta oli kulunut kahdessa päivässä 15 euroa. Auts!)

Yleensä kuitenkin hipsin töihin Kettukarkki SHOPille Puu-Käpylän läpi jalkaisin. Vanhat talot pihapiireineen antavat aina uutta katseltavaa, aina huomaa uusia yksityiskohtia, ikkunakoristeita, värisävyjä. Kun kävelee oikein läheltä jotain taloa, niin että voisi kädellä koskettaa, tuntuu ihan että se hehkuisi hyvää mieltä. Sellaista onnellistuttavaa tunnetta, joka alkaa hymyilyttää. Katselen myös puita, ylös asti. Pohjolankadun lehmusrivistö on vaikuttava.

Lunta pihassa, lakaisuhommissa tulee mukavan lämmin. Onneksi on oma kauppa, onneksi on lunta, onneksi saan tehdä lumitöitä. Sisällä laitan takkatulet päälle.

Talon mystinen väri

07.02.2018

Hassu juttu sinänsä. Koko ajan olen pitänyt tätä meidän talon väriä harmaana. Asutaan siinä ”harmaassa puutalossa” katujen kulmassa, kun joku kysyy. Sittemmin en ole enää niin varma.

Yksi ystävä oli kuvaillut toiselle ystävälle, että me asutaan vaaleanpunaisessa talossa. Toinen sanoi, että me taidetaan pitää valkoisista taloista, koska edellinenkin talo oli valkoinen kuten tämä. Tänään yksi käpyläläinen tuttava kysyi asummeko siinä vaaleansinisessä talossa katujen kulmassa (kyllä, vastasin). Eli en oikeastaan enää tiedä minkä värisessä talossa me asutaan. Kai se täytyy joskus maalaushommien tullessa ajankohtaiseksi vähän tarkemmin sitten määrittää. Tai päättää.

Tämä äsken otettu kuva näyttää ehkä harmaalta, tai naavanvihreältä? Alemmassa kesällä otetussa kuvassa väri on taas lähes vaaleankeltainen. Ei tästä kyllä ota selkoa.

Myös eri säätilalla näyttäisi olevan vaikutusta siihen, miten talon värin kokee. Ilta-auringossa se kyllä kieltämättä näyttää vähän vaaleanpunaiselta.

Tässä kuva syksyltä. Huomatkaa salaperäinen sissi katolla. Tämä liittyy projektiin ”kattoikkunan mallaus”. Meillä alkaa yläkerrassa massiivinen projekti, jota on tässä koko ajan suunniteltu ja piirretty samaan aikaan syksystä asti. Siitäpä remontista tulossa paljonkin lisää, sillä elämme jännittäviä hetkiä parhaillaan. Meidän talon arkkitehtuurista ei muuten mitenkään pysty kadulle päättelemään, että tässä on myös yläkerta – ja vieläpä ihan pätevän korkuinen. Ikkunakoristeet hämäävät, sekä aumakaton muoto.

Jos joku miettii, että miks blogin kuvat on tavallista surkeempaa crap-tasoa, niin osittain se johtuu Olympuksen laturin katoamisesta. Kännykän varassa ollaan jee.

Vuosi ensikohtaamisesta

21.01.2018

Mikä tässä tuntuu niin oudolta, mietin lumitöitä tehdessäni. Tajusin, että tässä kodissa tein niitä parhaillaan ensimmäistä kertaa ikinä. Puuterinen, hohtava lumi pihassa – ihanaa! Lumikolaa ja -lapiota piti hieman etsiä sillä niitä ei olla vielä tänä talvena tarvittukaan. Niille ei vielä ole tullut sellaisia vakiopaikkoja, joista löytyisivät aina helposti.


Annikan tekemä kranssi on ihana, siinä se kuistin kupeessa ilahduttaa päivittäin.

Luminen piha tuntuu imevän kaikki äänetkin, on tosi hiljaista. Sisäpihalle ei juurikaan ääniä kantaudu, sillä se on talojen suojissa ja kivan rehevä suurine puineen. Me vasta tehdään tuttavuutta pihankin kanssa, sillä se tuntuu jokaisena vuodenaikana vielä ihan erilaiselta. Vielä on kevät kokonaan kokematta.

Siitä on muuten kohta tasan vuosi, kun kävimme ensimmäistä kertaa tätä taloa katsomassa ja astuimme tästä ovesta sisään. Aavee oli juuri saapunut kotiin Italiasta, ja minä olin lähdössä kahdeksi viikoksi Australiaan, kun meille kerrottiin tämmöisen asunnon tulevan keväällä myyntiin. Sekavissa tunnelmissa kävimme päivää ennen omaa reissuani täällä katsomassa, mikä pisti pään kyllä aivan sekaisin… !

Talo oli kuolinpesän omistuksessa, siellä oli asunut yli 50 vuotta perhe, jonka jälkeläiset etsivät lapsuudenkodilleen uusia asukkaita. Silloin emme tienneet hintaa, emmekä talon kuntoakaan pintaa syvemmältä, oli vaikea nähdäkään kaiken tavaran alta. Aavee muistaa sanoneensa ensivisiitin jälkeen, että tätä ei muuten ainakaan osteta. Ja minä olin jo maalisävyjä miettimässä. Pohjaratkaisu oli täydellinen, arkkitehtuuri uniikki, neliöitä hulppeasti, sijainti mitä loistavin vanhassa tutussa naapurustossamme.

Usean kuukauden miettimisen ja selvitystyön jälkeen toukokuussa hintakin täsmentyi, talon tarvitsemat remontit saatiin selvitettyä ja asuntokaupat sitten tehtiin. Täällä sitä ollaan, ja onneksi ollaan! Onnellisuus kulminoituu Käpylässä.