Browsing Tag

Matkat

Vinkit Roomaan

11.10.2018

Noniin, asiaan! Parin viikon takainen Rooman-reissumme oli niin onnistunut, että laitan hyvät vinkit jakoon muillekin. Nämä kadut, ruokapaikat, ostosmestat ovat erityisesti hyödyllisiä pitkän viikonlopun viettäjille, joiden tavoitteena on tunnelmoida, pysähdellä nauttimaan, kuluttaa maltillisesti rahaa, nähdä paikallistakin.

Pantheonit sun muut löytää joka oppaasta, eli tässä kaikkea muuta kuin niitä.

SAAPUMINEN KENTÄLTÄ KESKUSTAAN
Suuntasimme junalla kentältä Rooman keskustan päärautatieasemalle (Termini). Kentällä kun seuraa juna-kylttejä, pääsee perille ja juna on tosi helppo. Junalipun saa ostettua automaateista kentältä, maksutapoina kortti ja käteinen. Valitsimme kalliimman Leonardo Expressin (lippu 14€/suunta), mutta edullisemmallakin paikallisjunallakin olisi päässyt. Jotenkin tuntui, että laukut mahtuvat paremmin Leonardoon.

JULKISTEN KÄYTTÄMINEN
Semmoinen vinkki julkisten käyttämiseen, että kun laittaa päälle Googlen kartan ja valitsee kulkutavaksi julkiset, navigaaattori kertoo kaikki bussit aikatauluineen. Niin kätevää. Tämän opin yhden toisen turren olan yli junassa. Bussilaiturit oli vähän niinkuin Helsingissä, rautatieaseman takana. Atac-lippu (1,50€) ostettiin bussiaseman automaatista ja se leimataan itse leimauslaitteessa bussissa. Lippuja saa ostettua mistä tahansa tupakkakioskista. Ainakun kuusneballa (64) pääsee Terministä suoraan keskustaan.

MEIDÄN HOTELLI
Aaveehan nukkuisi vaikka teltassa, mutta joutuu aina mun kanssa reissatessaan ”kärvistelemään” 4 tai 5 tähden hotelleissa. Hänen mielestään se on waste of money. Valitsin meille nyt hotellin Antica Dimora Carnidale Nardinin, jonka sijainti oli todellakin mieletön. Huoneesta ei muuta valittamista kuin outo peitto (vanhanajan peitto+lakanayhdistelmä, joihin joskus törmää hyvissäkin paikoissa ulkomailla). Rakennus oli 1500-luvulta ja ihana.

Hotelli sijaitsi kadulla Via del governo vecchio, joka todellakin kannattaa painaa mieleen. Se oli mielestämme Rooman tunnelmallisin alue, ja iltaisin viihdyimme mainiosti lähikatujen kuppiloissa. Lisäksi meidän hotellimme oven toisella puolella oli tunnettu pizzeria sekä pieni mainio ruokakauppa, josta tarkan markan matkustajat hakivat mm. skumppaa piccolopulloissa illan kävelyretkiä varten.

RUOKAPAIKKOJA
Pizzannälkää lähdettiin taltuttamaan ja sitä syötiinkin sitten kaksin käsin!
Pizzeria Da Baffetto Täällä iltaisin oli monenkymmenen metrin jonot. Selvästi vanha paikka, josta kaikki haluaa pizzaa! Pöytäpaikkoja sisällä ja ulkona, mitä aiemmin menee, sitä todennäköisemmin saa pöydän.

Ai Balestrari, Tämä on varmasti kaikista ihanin vanha pizzeria Roomassa. Kävimme täällä jo silloin, kun meillä oli yksi vauva kantorepussa ja jäi mieleen. 7-kuinen tyttömme maistoi tässä paikassa tuolloin elämänsä ensimmäisen kerran pizzaa. Fiori di Campon sivukujalla, upea tunnelma, maailman ystävällisin henkilökunta ja mesta on ollut olemassa jo 1800-luvulta saakka. Ai niin! Erittäin halpa talon viini erittäin isossa kannussa… Seuraava kuva Balestrarista.

 Piazza Del Biscione -aukion ympäriltä löytyy useita pieniä paikkoja aivan Fiori Di Campon läheltä. Vähän syrjässä torista, kivat hinnat. Tämä kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Me esimerkiksi mentiin happy hour -aikaan n. 19 tienoilla yhdelle terassille, ja siellä oli tarjous 10 € / drink & plate. Tilasin Mojiton ja lautasella oli maisteltavaa jos jonkinlaista. Todellakin hintansa väärti. Näillä kaduilla kun pyörii, saattaa törmätä ikivanhoihin leipomoihin, joiden ikkunoista on kiva kurkkia sisään vesi kielellä.

SHOPPAILUPAIKKOJA
Muistin jo ensimmäisestä Rooman-keikasta vuodelta nakki tämän kadun: Via Dei Giupponari, joka lähtee kukkatorin nurkalta. Täällä on vaikka mitä, ja joka reissulta on löytynyt kivoja vaatteita esim. Vaikka en ole tänne tullutkaan vaateostoksille. Nyt jäi mieleen huippukiva laukkukauppa Bags & Fruits.

USKOMATON SISUSTUS
Yksi nähtävyys, jossa kävimme on italialaisen Doria Pamphilj -perheen koti. Ei pysty sanoin kuvaamaan, tämä on pakko nähdä ja ehdottomasti käynnin arvoinen! Talon suljetussa osassa asuu edelleen perheenjäseniä, ja hulppein osa palatsista on avoinna kaikille kävijöille pienen sisäänpääsymaksun hinnalla. Ota kassalta mukaan opaskasetti, se on loistava!

Palatsista on käynti myös teehuoneeseen, johon istuimme juomaan kupposet kamomillateetä. Viereisessä pöydässä oleva vanhempi erittäin tyylikäs (painotus superlatiivissa) lady meille hieman rupatteli, ja keskustelimme säästä, ilmastonmuutoksesta ja sen sellaisesta. Hän oli kovin kiinnostunut Suomen lämpötilamuutoksista. Kun kysyin, käykö hän täällä useasti, hän vastasi: ”Oi, joka päivä, asun yläkerrassa!” Sitten rouvan harmaahapsinen mies tuli paikalle ja pariskunta käveli käsikynkässä kadulle meidät kohteliaasti hyvästellen.

Menimme hieman sanattomiksi! Kävimmekö juuri hänen kotonaan?

 

Muutama lisävinkkinen: muistakaa maistella italialaista makeaa herkkua Cannolia, erityisesti ricotta-täytteellä. Taju lähtee. Näitä saa katukioskeista 1,50 – 3 €:lla koosta riippuen. Ja jätskeistä, kookosjätski on todella hyvää ja kannattaa aina ottaa ”pieni jäätelö”, koska se on myös valtava ja maksaa yleensä 1,50 €.

Lisäilen tänne vinkkejä jos jotain on unohtunut, ja saa kysellä myös!

 

Lounaspiipahdus Hotelli Punkaharjulla

17.07.2018

Oltiin kuvausreissulla Punkaharjun maisemissa, ja aina siinä keskipäivän tienoilla aletaan vatsa kurnien googletella paikallisia lounaspaikkoja. Tajuttiin, että ollaan aivan lähellä Hotelli Punkaharjua – sinne siis!

Paikalla oli turrebussia ja muitakin ihastelijoita meidän lisäksi, mutta en ihmettele! Vanha koristeellinen puurakennus kauniissa harju- ja kangasmetsämaisemissa tuntui ihan kesälomalta kaiken työn keskellä. Otimme kelloista aikaa kun kävimme lounaspuffan kimppuun. Mikä aarrepaikka! (Hinnasta viis – olihan se lounaaksi tyyris.)

Lautasille tuli metsäsienisalaattia, uusia perunoita, kaloja jos jonkinlaista, kaikkea sellaista lapsuudesta tuttua, mutta gourmet-muodossa. Yleensä me kälätetään pöydässä kaikenlaista, mutta nyt oltiin enimmäkseen hiljaa ja maisteltiin vaan.

Ennen kuin kello näytti lounastauon olevan ohi, ehdin napata muutaman kuvan (oikeasti en suostunut heti lähtemään… ).
Karmea kasvihuonekuume iski, kun näin hotellin keittiön kasvihuoneen. Hitsi, on tällainen omaan pihaan vielä pakko joskus saada.

Kirppissekoilua brocantessa Ranskassa

25.05.2018

Siis aivan mahtava paikka tämä! Olin Ranskassa retriitissä n. viikon, ja täällä retriittipaikassa riitti mitä kauniimpia astioita ja muutenkin asioita. Kuulin, että joka kylässä sijaitseva kirppismesta eli brocante on paikka, jossa vanhoja esineitä suorastaan tursuaa ja penkojalle on luvassa aarteita.

Hurautimme paikalliselle brocantelle, ja varasimme paljon aikaa, sillä täällähän meni ihan pää pyörälle. Tartuin astioihin koko ajan pitäen mielessä matkalaukun painorajoituksen (KLM:n 23 kg). Olisin voinut ostaa kotiin ihania tuoleja, yläkerran kylppäriin marmoripintaisen allaspöydän (joita todellakin oli useita täällä), ja vaikkapa öh, lintuhäkin.

Matkakavereiden mukaan tarttui paljon maljakoita, kristallin näköisiä lasiastioita, viinilaseja, lasipulloja. Kaikki löysimme kaikkea ihanaa. Ah, tänne on siis päästävä uudestaan.Tuossa kuvassa oli minun ostokseni – saippuakupit on tällä hetkellä Kettukarkki SHOPilla hyllyssä, joten sieltä vaan poimimaan!

Tässä viimeisessä kuvassa keskellä näkyvä antiikkisen näköinen häkkyrä on ihme vekotin, ja niitä tuntui olevan aika paljonkin myynnissä. Arvaako kukaan mikä se on? Eli tuo kaareva, puinen, jossa kaksi levyä keskellä. Vastaus kuvan alla.
Ranskalainen mies osasi kertoa, että sehän on tietysti sängynlämmitin. Eli hökötys vällyjen alle, ja levyjen väliin kuuma höyryävä kattila lämmittämään. Siis nerokasta! Itse olen kuullut vain niistä ”hiililämmittimistä”, joilla ennen vanhaan lämmitettiin sänky ennen nukkumaanmenoa. Veikkaan, että tätä kattilalämmitystäkin on käytetty siis ennen nukkumaanmenoa tuomaan vähän lämpöä. Kuten muuallakin Keski-Euroopassa, Ranskassa saattaa talvella olla tosi kylmä sisällä, kun lämmitystä ei nyt niin välttämättä harrasteta.

Maalaistorilla Lounais-Ranskassa

22.05.2018

Silmänruokaa ja vähän muutakin ruokaa sai täällä ranskalaisella pikku lauantaitorilla Faurouxin lähellä. Tarjolla oli kuivakukkia, valtavia maalaisleipiä (pino hupeni myyjältä hetkessä), juustoja pienistä lähimeijereistä, makkaroita ja lihoja ja aurinkoista fiilistä.

Ostoskassiini tarttui linnunpesän muotoinen kori kananmunille (matkalla keittiiöön roikkumaan), vähän käsintehtyä basilikapestoa, laventeli-hamppu-vartaloöljyä suoraan tilalta. Tarttuipa kioskista muutama tiiliskiven painoinen ranskalainen sisustuslehtikin mukaan. Ah!Tämä lintujen paistamiseen keskittynyt setä oli suosikkini. Lusikointiotteessa näkyi vuosien ammattitaito, ja pelkkä kärry oli tosi hieno.
Reissusta luvassa vielä lisää! Vajaan viikon retriitissä vehreissä maalaismaisemissa mieli, aistit ja silmät lepäsivät todellakin. On hyvä olo.