Browsing Tag

Matkat

Lomafiiliksiä ihanan rauhalliselta Lanzarotelta

10.04.2018

Huomasin muutama viikko sitten kalenterista, että nyt jos koskaan on mahis pitää hetki vapaata ja lähteä perheen kanssa lomalle. Tästä eteenpäin nimittäin alkaa semmoiset työhommat, jotka vaativat tosi paljon poissaoloa kotoa, ja kesälomakin näyttäisin kutistuneen pariin viikkoon. Yleensä en kesästä halua luopua – siis lomasta – mutta nyt tuli älyttömän kiva duunijuttu eteen, että menköön tällä kertaa.

Meikäläisen lomatavoitteet (perheen kanssa reissatessa) on aina hyvin perus-kamaa. Kun on rima alhaalla, se on helppo ylittää!

Loma on pilalla, jos nämä eivät toteudu:
– Hyvän kirjan lukeminen (nyt oli mukana Scott Kelly, Kiertoradalla vuosi avaruudessa. Siis aivan huippukirja, johon uppouduin niin etten ole varma lomailinko aurinkotuolissa altaalla vai ISS-avaruusasemalla.)
– Auringossa pötköttely bikineissä (check). Tosin en uinut.
– Juoksulenkkejä paikallisessa maastossa (tulivuoren ympäri lenkkeilty).
– Lasi tai pari viiniä kun lapset on menneet nukkumaan (done, tosin kevytuntuvatakki päällä parvekkeella. Mutta halpa skumppa is best!).
– Pienet shoppailut (löysin yhdestä ekokaupasta vaaleanpunaisen palmukuvioisen clutchin, 11 e).
– Varvastossuissa (tai varvassläbäreissä, kuten 5-vuotias niitä kutsuu) hipsuttelu.
– Molempien lasten kanssa erikseen laatuaikaa.
– Laatuaikaa puolison kanssa kahdestaan (kerran käytiin rannan supermarketissa ihan kahdestaan, eli check).
– Kulttuuriannos (edesmenneen taiteilija Cecar Manriquen koti/museo tsekattu. Koti oli rakennettu laavakupliin. Niin magee.)

Lanzarote oli meille paikkana uusi ja tykättiin kyllä. On tosi rauhallinen paikka, ja kivan pieni saari. Meidän majapaikkamme sijaitsi saaren lounaisosassa Playa Blancassa (Flamingo beach), ja juuri sopivan hiljainen ja turvallisen tuntuinen meikäläisen makuun. Löydettiin omat lemppariravintolat ja ruoka oli ihanaa. Kun on edullista, on kiva syödä joka päivä ravintolassa.
Autoiltiin katsomaan, miltä laavan muodostama luola näyttää. La Cueva de los Verdes on 7 km pitkä luola, jonne pääsee oppaan kanssa 50 minuutin kierrokselle. Tämä oli ihan mahtava kokemus meille kaikille. Klaustrofobiselle ei ehkä mikään lempipaikka… Mutta jäi todellakin mieleen, harvoin sitä tuollaiseen paikkaan pääsee ihmettelemään. Luolassa oli myös yksi yllätys, joka oli todella hauska elämys, mutta en voi paljastaa sitä etukäteen jos joku menee sinne…

Tässä pikku lenkillä lähellä olleen tulivuoren kraaterilla. Hotellilta tänne oli matkaa ehkä 2 km, ja kraaterin ympäri ehkä 1,5 – 2 km matka. Erittäin sopiva 1,5 tunnin retki ihan itsekseen, sai heittää ärrinmurrit ihan rauhassa tuonne kivikkoon ja palata seesteisenä (ja hikisenä ja pölyisenä) takaisin.

Työmatkalla Norjassa

04.02.2018

Kaveri heitti loistavan idean – lähdetään Oslo Design Messuille. Ja näin tehtiin! Norja on meikämandoliiniltä kokonaan pimennossa, en ole siellä koskaan aiemmin käynyt. Reilun vuorokauden reissussa tuli nähtyä paljon uutta ja tutustuttua vähän kulttuuriin.

Lennettiin Norwegianilla aamulla Osloon ja lentokentältä suoraan junalla Lillestrømiin messuille. Oli muuten oikein kätevä. Kerron messujen kivoimmista löydöksistä vielä erikseen, mutta tässä vähän makupaloja Oslosta näin ensiksi. Vaikka meidän matkasää oli suhteellisen loskainen, oli Oslovuonon rannalla satamassa tosi kaunista – harmaudesta huolimatta. (Ihastuin näihin maisemiin heti ihan hirveästi, ja parhaillaan suunnitellaankin uutta reissua Norjaan. Vuonomaisemia on pakko nähdä lisää!)

Huomioita kaupungilta: autojen vauhti tosi leppoisa, kaikki päästävät tien yli, kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Palvelu superystävällistä, kaikki vaikuttavat vaan tosi mukavilta tyypeiltä. Junissa ja metroissa näki paljon nuoria tyyppejä hiihtovermeissä sukset kainalossa – kuulemma Holmenkolleniin menevät sivakoimaan, ja perheet Oslossa muutenkin harrastavat enimmäkseen hiihtämistä ja retkeilyä viikonloppuisin. Oltiin yökylässä kaverin siskon luona, joten kuulin mielenkiintoisia juttuja oslolaisten perusarjesta. Jotenkin mua kiinnostaa vaan ihan eniten esimerkiksi se, että mitä perheet kokkaa arkisin ja mitä ruokakaupasta ostetaan. Kalapullat ja muutenkin kala (lohi ja turska) ovat kuulemma ruokapöydässä ne jutut. Leivän päälle laitetaan tummanruskeaa makeaa juustoa Brunostia. Maistui mielenkiintoiselta, ensi kerralla lisää tätä.

Satamassa setä möi vastapyydettyjä rapuja suoraan veneestä. Oli kova kuhina laiturilla, ravut teki kauppansa!

Keskustassa ei oikeastaan shoppailtu, vaan käveltiin kivoja katuja ristiin rastiin ja kurkittiin vähän kauppoihin. Jos olisi ollut enemmän aikaa, kivoja paikkoja oli kyllä yllin kyllin tarjottimella.

Sataman kupeessa oli Nobel-museo, jossa piipahdettiin sisällä. Kirkkaanpunainen museokauppa oli aika erikoinen kokemus. En ole varmaan koskaan aiemmin ollut näin punaisessa tilassa. Väkisinkin mietti, miten väri vaikuttaa työntekijöihin – itse ehkä kokisin jonkinlaista ahdistusta (ei ole oma suosikkiväri) pidemmän päälle …redrum.

Nobelin rauhanpalkinto jaetaan Norjassa, eikä kukaan tarkalleen tiedä että miksi (tätä wikipediasta ihmeteltiin). Ostin kotiin seinälle kolme korttia, joissa oli rauhanpalkinnon voittaneita naisia. Tytöille vähän esimerkkiä.

Laguunimainen ranta lomareissulta

01.07.2017

Viime kuun Espanjan rannikon merimaisemat ja auringonsäteet on olleet aika voimakkaasti kieltämättä mielessä näinä päivinä. Tämä turkoosi, suojaisa poukama oli kauempana Benidormin turistirannasta, ja vaikutti siltä että me olimme täysin paikallisen porukan parissa. Kaunis ranta oli parinkymmen minuutin kävelymatkan päässä taloltamme, ja 4-vuotiaskin jaksoi mainiosti helteessä kipittää koko mäkisen matkan.

Uimme valkoisten kalojen keskellä, ja nautimme tästä paikasta täysin siemauksin. Espanjalainen perhe oli myös katoksen kanssa piknikkiä pitämässä, ja perheen isä onnistui nappaamaan lasten ihasteltavaksi merestä mustekalan, joka sitten päästettiin ihastelujen jälkeen takaisin mereen.

Kolme yöpaikkaa Rovaniemellä sisustuksen ystävälle

25.04.2017

Olimme kollegaporukan kanssa arktisen designin metsästysretkellä Rovaniemellä, jossa olin käynyt edellisen kerran yli 15 vuotta sitten. Kaksipäiväinen, täyteläinen reissu oli täynnä visuaalisia elämyksiä ja saimme toimittajina kuulla kivoja taustoja yritysten, rakennusten ja sisustusten takaa.

Ensimmäisen yön sain nauttia Suomen parhaaksi hotelliksi (Trivago, 2016) valitussa uudehkossa Arctic Light Hotellissa. Sisustusta luonnehtisin ylelliseksi ja tummasävyiseksi. Omaan makuun materiaalien määrä oli ehkä jopa vähän liikaa, oli karvaa, puuta, samettia, kaikkea. Uniikit huoneet on rakennettu entiseen Rovaniemen Kauppalataloon, joka ennen hotelliksi muuttumistaan oli täynnä yksityisomistuksessa olevia asuntoja. Hotellin omistaja osti asunnot yksitellen, ja taisipa joku asunto olla vielä yksityisen omistuksessa hotellin sisällä sen toiminnan alkaessa. Hienosti restauroidut huoneet olivat viihtyisiä ja etenkin valaistus ja sen käyttöliittymät oli mietitty huolella.

Aamupala oli myös maittava, ja pidin erityisesti pienistä valmiista annoksista mm. tuorepuuroja ja raikkaita hedelmä- ja marjashotteja. Hotellin henkilökunta tuntui viihtyvän työssään ja kaikki kohtaamiset olivat mukavan lämpimiä ja vieraanvaraisia.


Piipahdimme tutustumassa uuden upean Hostel Café Koti -hostellin sisustukseen ja toimintaan, joka sijaitsi Arctic Light Hotellin vastapäätä aivan Rovaniemen keskustassa myöskin. Enpä tiennytkään, että hostellit voivat olla näin viihtyisiä… oma kokemus on Lontoosta vuodelta nakki, ja tämä oli kyllä aika korkeatasoinen (saunoineen) verrattuna siihen. Asukkaat tuntuivat viihtyvän, ja törmäsimme hyvin eri ikäisiin asiakkaisiin hostellin käytävillä. Hauska yksityiskohta täällä oli, että huoneet ovikyltteineen oli nimetty remontissa mukana olleiden työmiesten mukaan.

Sänkypaikkoja löytyi niin isommista dormeista kuin yksityishuoneitakin. Täältä löytyy kaikille sopiva majoituspaikka, ja perheille aivan loistava majoituspaikka keittiöineen ja isoine yhteisine tiloineen.

(Next photo: Hostel Café Koti)

Arctic TreeHouse Hotel oli varsinainen huokailun aihe. Sisustuksesta ja tunnelmasta täysi kymppi. Tämä paikka on täydellinen hiljaisuuden, luonnon ja viimeisen päälle mietittyjen yksityiskohtien ympäröimä retriitti – jokainen hotellihuone on oma, vapaasti luontoon sommiteltu ”käpylehmä”. Hyvällä tuurilla omasta käpylehmästä voit katsella revontulia punaviiniä maistellen.

Seuraava kuva on päärakennuksesta, jossa sijaitsi ravintola aamupaloineen sekä vastaanotto. Rakennuksen takana oli pulkkamäki vapaasti vierailijoiden käytössä (nähty omin silmin: aasialainen matkailija laskemassa tukka putkella alas kännykkä kädessä selfiekepin päässä). Ravintolan menu oli erittäin maistuva (hintataso: kalliihko). Ravintola Rakas sopii erinomaisesti loman kohokohdaksi tai tärkeän päivän viettoon. Meillä fiilis oli koko ajan juhlava ja arjen yläpuolella.

(Photo above: Arctic TreeHouse Hotel)

Käpylehmien sisustus oli erittäin upea, jos tykkää pelkistetystä ja selkeästä tyylistä. Hyvin seesteinen, riisuttu, vaalea, skandinaavinen. Meille suomalaisille luonnon keskellä mökkeily ja ulkona polulla tepsuttelu säässä kuin säässä on tuttua ja kotoisaa, ja uskon että tässä hotellissa meidän suomalaiseen luontoon tottumaton saa jännittäviä ja voimakkaita elämyksiä. Pelkästään parinsadan metrin kävely omasta käpylehmästä aamaispaikkaan on mukava happihyppely, mutta rehellisyyden nimissä pakko myöntää että käytin itse tässä pari kertaa conciercen kyytipalvelua, sillä olin valinnut mukaan erittäin liukkaat kengät.

Hotelli onkin varsinainen voimainponnistus yrittäjiltä, ja toivon todellakin tälle paikalle kaikkea hyvää. Käykää ihmeessä! Itselle tuli sellainen tunne, että tänne on tultava uudestaan ja käytävä läpi Rovaniemen matkailukohteita – sain ihan uuden käsityksen mm. elämyksellisestä SantaParkista, ja erityisesti tunnen Metsäkylyn (Arctic Forest Spa) kutsun.