Browsing Tag

Palsta

Palstalla vihertää – ja vähän nyppii

24.06.2016

Olen juuri se palstailija, joka innokkaasti käy kastelemassa plantaasit – juuri ennen kaatosadetta. Tässä yksi tällainen kerta olin jo lyömässä hanskoja tiskiin, varsinkin kun ohi kävelevät vanhemmat palsta-ammattilaiset päivittelivät jälleen rikkaruohojen määrää meikäläisen tontilla. Ja samalla visiitillä huomasin parin karviaispensaan täystuhon (vika kuva).

Mutta totuus on, että palstalla kuopsuttelu, maankääntäminen, istutus ja kastelu on niin rentouttavaa hommaa, että nautin aivan täysillä vaikka aikaa kerrallaan olisikin kymmenen minuuttia (se yleisin tilanne). Vaikka ohi lipuvien päivittelevien mummojen kommentit vähän suivaannuttavat, ne samalla kummasti tuovat adrenaliinia lapionvarteen.

En haluaisi ensikertalaisena verrata omaa plantaasia naapureiden tontteihin (vehreisiin, runsaana kukkiviin ja vihertäviin paratiisipuutarhoihin), mutta minkäs teet – konkareilla on sipulit viivottimensuorissa riveissä ja kohta syömisvalmiina, kun minä vasta työntelen siemensipuleita maahan. Rikkaruohojen repimisen lomassa.

Vähän reilu puolet 80 m2 palstasta on nyt kesytetty, ja ihan ylpeänä voin kertoa, että tulossa on mm. purjoa, järkyttävä määrä mansikkaa, lehtikaalia, mustaajuurta, härkäpapuja, salkopapua, polkkapunajuurta (raidallinen), pinaattia ja raparperiä. Karviaismarjat on vedetty tästä listasta yli.

Näissä kuvissa härkäpapuja. Naapureilla tietenkin kolmisen kertaa korkeammat jo.

viljelypalstaistutuslaatikotpalsta_harkapapuharkapavuntaimet

Ihan itse siemenistä kasvatin. Koulittuja lehtikaaleja vein emalikulhoissa paikalle, ja istutin harson alle turvaan.
emalikulhot

Kukkiakin pukkaa. Ja niitä haluaisin vielä lisää.
valkoisia_kukkia

Edellisen palstan omistajan jäljiltä on todella muhkeat mansikkamaat, jotka rönsyävät käytäville niin, että pelkästään näistä ylimääräisistä näyttäisi tulevan satakunta mansikkaa. Veinkin näitä jo mansikassa olevia käytävärönsyjä juhannukseksi äidille tuliaisiksi. Kuvan ottamisen jälkeen peitin nämä penkit harsolla, ja tilkitsin hyvin (sillä ainakin orava on niin fiksu, että osaa käydä tuulessa repsottavan harson alta mansikkavarkaissa).
mansikanronsymansikkapalstamansikkaa

Namnam, salottisipuli vihertää. Käytän kesäruoanlaitossa todella paljon sipulinvarsia, joten näitä odotellaan.
salottisipuli
Bye bye karviaiset. Siinä on aika täydellisesti kalutut oksat, täytyy sanoa.
entiset_karviaisetSanokaa nyt joku, että kyllä se siitä!

Lehtikaalin kasvatus

26.04.2016

lehtikaalin_siemenetarabian_teema_taimikasvatuksessa chilitaimet esikasvatuksessa isoaidin siemenetMeillä on keittiössä parhaalla aurinkopaikalla uusi kaluste, joka mahdollistaa tänä vuonna vähän laajamittaisemman esikasvatusprojektin. Palsta mielessäni yritän olla tarkkana, missä kuussa mitkäkin siemenet täytyy kylvää esikasvatukseen, ja nyt huhtikuun lopussa oli lehtikaalin vuoro. Ostin siemenpussin Kevätmessuilta, ja Isoäidin kasvit (mikä houkutteleva nimi!) -osaston myyjä kehui tällä Dwarf green -lajikkeella sadon tulevan melko aikaisin (luin muualta, että lajike on peräisin vuodelta 1868, huh!). Nyt siis kokeillaan.

Tunnistatteko astiat? Osa on Arabian Kiltaa, lasagnevuoka on Arabian jo kuopattua Tilda-sarjaa. Musta pitkulainen vati on mielestäni Kupittaan tuotantoa 50-luvulta, mutta tarkempaa tietoa ei ole. Lasitteessa on vähän helmiäistä mukana, kuten muissakin tuon ajan Kupittaan mustissa tuotteissa. Tämä on selvästi ruukuksi suunniteltu, sillä astiaa ei ole lasitettu sisäpuolelta ollenkaan. Nelikulmaiset kasvatusastiat menevät kivasti vierekkäin, jolloin kasvualan saa maksimoitua. Kotipuutarhuri tykkää.

Kylvin siemenet juuri ennen kuvan ottoa tuohon isoon lasagnevuokaan, ja käytin taimimultaa (en tiedä onko se tähän tarkoitukseen parasta, mutta sitä nyt löytyi). Pussissa oli 150 siementä, ja ei mennyt kuin pari päivää niin vihreitä ”nuppeja” näkyi lähes tuo määrä – kurkkaa kuva Instagramista!

Olen aloittanut palstailusta pienen muistikirjan, joka kulkee pihatakin taskussa mukanani puutarhahommissa. Vihkoon merkitsen itselleni kasvikohtaiset kasvatusohjeet muistilistoineen. Lehtikaalin kohdalla on kerättynä seuraavaa tietoa:

LEHTIKAALIN KASVATUS
-Esikasvatus huhtikuussa siemenestä, suoraan maahan siemenet voi kylvää toukokuussa.
-Taimet maahan, kun maan lämpötila on +5 astetta.
-Peitä harsolla istutuksen tai taimettumisen jälkeen.
-Jos kaalissa näkyy lehtikaalin toukkia, käytä pyretriinivalmistetta (saako käyttää palstalla – en tiedä vielä)
-Kastele hyvin, kuivuus kellastuttaa alalehdet
-Aloita sadonkorjuu keskikesällä
-Ota latvaruusukkeet talteen ennen kovien pakkasten alkamista (vielä selvittämättä mikä on latvaruusuke ja mitä sillä tehdään. Siemenet talteenko?)

 

Te kokeneemmat, miten olette onnistuneet lehtikaalin kanssa, ja missä olette kasvattaneet? Onko päätynyt lautaselle asti ja missä muodossa? :)

Kuvissa näkyvät jo vihertävät taimet ovat chilejä ja basilikaa.

Pakilan palsta hallussa (vaan ei hallinnassa)!

12.04.2016

Tadaa! Tällainen on mun palsta! Pienet jännärit pöksyissä perjantaina menin omaa palstaa vastaanottamaan, kun ei ollut mitään haisua saanko kenties vähän valitakin, vai otanko sen risukon joka siellä on tarjolla. Pelkäsin, että mikäli pahakin risukko osuu kohdalle, koko into lopahtaa samoin tein (varsinkin kun avomiestä koko palstailu kiinnosti yhtä paljon kuin kilo multaa. No okei, ehkä vertauskuva on juuri tässä yhteydessä semisti ontuva.) Eli tiedossa ei ollut siis yhtään apuvoimia mahdollisen ikipajukon kukistamiseen.

Kuten Helsingissä palstailevat tietävät, näiden omien kasvimaaplänttien jonotus saattaa olla melkoisen aikaavievää puuhaa. Tämä Pakilan Elontien palsta taitaa toimia omana itsenäisenä yhdistyksenään, ja jonottamiseen meni itseltäni 1,5 vuotta. Annalan, eli Hyövykasviyhdistyksen ylläpitämien palstojen jonotustilanne on vähän heikompi. Kun tuota tilastoa vilkaisee, ymmärtää että jos palstan oikeasti haluaa, täytyy olla valmis ottamaan ihan minkälainen vaan, ja valmistauduttava pari kesää sitä muokkaamaan ennen hyvään kuntoon saamista.

Vaan kuinkas sitten kävikään! Minut oli viety jo kahden kohtuullisen kivan (ja yhden risukon) luokse katsomaan, kunnes tämä tuli vastaan. Tämä järjestelmällisyys ja 90 asteen kulmat todellakin puhuttelivat, ja koin heti palstan kanssa sielujen sympatiaa. Nyt se sitten on minun.

Palstalla oli valmiit kasvualueet sekä sahanpurusta tehdyt käytävät (jee!). Lisäksi yksi komposti (jee!). Palstan perällä on myös suurikokoinen säilytyslaatikko (jee!), josta löytyi joitakin edellisen vuokralaisen jättämiä vanhoja työkaluja (jee!), joilla pääsee alkuun.

Ja pari kalustetta, joille pystyy istahtamaan ja nauttimaan lasillisen kylmää proseccoa…

alkupalsta4
Fillaroin aamupäivällä tiluksille suurine suunnitelmineni, mutta pyörittelin lähinnä peukaloita ja yritin tutkailla maasta pilkistäviä vihreitä, josko tunnistaisin. No en tunnistanut. …mansikkaa ois! Tosi vaikea aloittaa, kun pitäisi joka päästä aloittaa. Mistä sinä neuvoisit aloittamaan?

alkupalsta1 alkupalsta2 alkupalsta3

Aavee just viikonloppuna itki kavereilleni, että näkee niin itsensä pakotettuna kuokanvarteen ja lojumassa henkitoireissaan ojassa, kun minä tulen ja pudotan siemenet valmiiksi tehtyihin koloihin ja istahdan proseccolasilliselle. (Saatettiin vähän ulvoa naurusta, kun tiedettiin että tässä piili pieni totuudensiemen.)

Tässä ehdin jo myhäillä, että jee, saanpas kyllä näin mukavan palstan haltuun ihan yhden naisen voiminkin. Kun Aavee sitten tuossa viikonloppuna rykäisi ja nykäisi hihasta ja sanoi olevansa sittenkin ehkä vähän kiinnostunut jostain roolista tässä palstan hoidossa (oli ilmeisesti jutellut kasvimaata harrastavien ystäviensä kanssa ja tullut toisiin aatoksiin). Sanoi, että voisi olla vaikka palstan pääarkkitehti, The Architect. :D