Yks meidän vanhimmista viherkasveista on onnenapila, tai huoneapila. Se on sellainen sitkeä herkkis, joka aina vaan meitä ilahduttaa. Välillä olen kastellut sitä vahingossa niin märäksi, että se on lähes hukkunut ja pudottanut kaikki lehdet, mutta sieltä se vaan aina on noussut uuteen aamuun.
Nyt oli paikallisessa käpyläläisessä kukkakaupassa Kirsikankukassa älyttömän hienon värisiä onnenapiloita, jotka nappasin mukaan samalla kun kävin vähän leikkokukkaostoksilla.
Onnenapila sai nyt siis uusia ystäviä, ja kerranhan se jo ihan itsekseen muutti väljemmille kasvamismaille siirryttyään itse toisesta ruukusta toiseen (Lue: Huoneapilan mystinen kyläily naapuriruukkuun). Tämä tapahtui siis meidän edellisessä kodissa.
Kodinhoitohuoneessa on nyt nämä kaksi lajiketta vierekkäin herkistelemässä. En tajua miten tuossa uudessa voi olla niin kauniin väriset kukat!