Muuttoon 29 päivää.
Koska vietämme yhä tiiviimmin aikaa uudella kodilla, myös lapsille täytyy tehdä pihapiiriin viihtyisät leikkipaikat. Vuosia horroksessa ollut piha on päässyt villiintymään ja kasvaa heinää, vuohenputkea, nokkosta ja keltamoa reiden korkeuteen (punkit kieltämättä mielessä). Lapsilla ei siis ole ollut muutamiin viikkoihin viidakkoon mitään asiaa. Käymme keskustelua pihan koosta, joka on minun mielestäni 400 m2 ja Aaveen mielestä 600 m2. Piti ihan tarkistaa virallisista papereista: viidakkoa on siis yhteensä 660 neliömetriä (yllätys!).
Piha on lähes kokonaan takapihan puolella, ja jakaantuu korkeammalla olevaan yläpihaan, ja alapiha on talon kanssa samalla korkeudella. Alla olevassa kuvassa on alapihan suojaisa paikka pienen tammen alla. Vasemmalle kohoaa yläpihan kallioinen penger.
Puutarhaan ei ole tänä kesänä antaa yhtään energiaa tai aikaa, mutta pientä raivausoperaatiota on pakko tehdä. Aloin haaveilla viikatteesta, sitten trimmeristä.
Yksi yläpihan valloittaneista kukista on tällä hetkellä sinisenä merenä kukkiva nurmitädyke.
Juhannusruusun löysin juhannusviikolla. Tästä tuli onnellinen olo.
Naisen paras ystävä löytyi K-raudasta samalla kun haimme sementtiä (samalla reissulla rikoin Aaveen iPhonen näytön, auts). Koska en ole kovien äänien ystävä, piti pyytää ensin tuota avomiestä käynnistämään se. Metakkahan olikin ihan hirveän pieni, ei tunnu korvissa ollenkaan. Ja ai että miten kätevä peli! Tuli hirveä trimmaushimo, ja onneksi akku loppui ennen kuin trimmasin käteni kuolioon. Oli meinaan kunnon lihastärinät ensimmäisenä iltana. Trimmailin kolmena päivänä ja tulosta tuli (sekä pihaan että lihaksiin). Ae että.
Blogin uusi osoite on www.kettukarkki.fi – muista päivittää linkkilistaasi uusi!
