Browsing Tag

Remontti

Kurkkaus yläkertaan

11.02.2019

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica

Meillä kyläilevät ihmiset aina ihmettelevät, että onko teillä yläkertakin – siis missä? Ja varsinkin lapset lähtevät kilpaa etsimään yläkerran portaita.

Täältä eteisestähän se käynti yläkertaan löytyy. Nyt vielä suojattuna ja tiivistettynä tuollaisella upealla luukkuovella, joka pitää yläkerran kylmän ilman takanaan. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tuonne yläkertaan vielä joskus kävellään ihan tavallisia portaita pitkin…

Tällä hetkellä yläkerrassa näyttää tällaiselta. Rakenteet on valmiina, eristeet on paikoillaan ja lattia on juuri suoristettu.

Tuo lause ”lattia on juuri suoristettu” on helppo ohittaa sen kummempia miettimättä, mutta ihan järkyttävä homma! Siellä riehuin minä kirveen kanssa, me molemmat vatupassien kanssa ja kolmemetristen kertopuupalojen kanssa tarkisteltiin lattian kaltevuuksia. Aavee siis lähin omin kätösin korjasi joka ikisen koolingin koron pulttaamalla alkuperäisiin koolinkeihin uudet kakkosneloset kylkeen. Ihan älytön homma!

Tätä just ollaan puhuttu, että kuinka paljon helpompaa on rakentaa kokonaan uutta. Kaikki on suoraa, valut on vatupassissa ja sen kun rakentaa päälle. Vanhaa joutuu ensin purkamaan ja sitten korjaamaan ennen kuin pääsee edes ajattelemaan rakentamista. Kaikki rispekti vanhan talon kimpussa häärääville, tsemppiä!

Seuraavassa kuvassa on tuleva pienemmän tytön huone. Tuo lattiamateriaali on purua + turvetta, ja sehän jätetään paikoilleen. Niiltä osin kun on painunutta, päälle tulee ekovillaa.

Molempiin makuuhuoneisiin on teetetty uudet ikkunat arkkitehdin piirustusten mukaan. Puiset mittatilausikkunat tilattiin Domus Classicalta Erottajan myymälästä, ja kumpaankin makuuhuoneeseen tulee identtiset kattolyhdyt kolmioikkunoineen. (Tuotteista saatu alennusta medianäkyvyyttä vastaan.)

Ikkunoiden toimitusaika oli 6-8 viikkoa, ja siitä pisteitä Domus Classicalle, että mitat tarkistettiin huolellisesti kanssamme ennen tilaamista. Kävimme myös läpi yhdessä tuon kolmioikkunan pystypuun leveyden, sillä tässä oli useampikin vaihtoehto riippuen siitä, olisimmeko halunneet lämpöeristävän ikkunan ulkopuolelle vai sisäpuolelle (otimme ulkopuolelle, jotta ikkunapinnan sai pitää yhtenäisenä ja pystypuun vähän kapeampana).

Ikkunat toimitettiin tontille, ja peltikattofirmamme asensi ne paikoilleen lisätyönä. Kaikki tällainen teetettiin mielellämme ulkopuolisella, sillä virheitä itsetehdystä työstä olisi vaikea lähteä korjaamaan. Urakoitsijoilla on kuitenkin olemassa sopimukset kanssamme – ja ennen kaikkea, vakuutukset, ja kokemusta tällaisesta.

On vieläkin vaikea uskoa, että nämä ikkunat ovat paikoillaan ja yläkertaan tulvii nyt luonnonvaloa uusista aukoista.

Rakastan näiden ikkunoiden yksityiskohtia. Lattiatason leveät ikkunat ovat avattavissa, ja hakaset on tehty vanhan mallin mukaan.

Katsokaapas tätä, myös aulatilaan saatiin yksi kattoikkuna vanhalle paikalle. Ikkuna on tilattu valmiina ikkunafirmasta. Tässähän oli pieni jännitysmomentti, että saadaanko rakennusvalvonnalta lupaa pitää kadunpuolella kattoikkunaa yhdessä Helsingin suojelluimmassa puutalokorttelissa. Lämmin kiitos siitä, että saimme! Muuten koko tila olisi pilkkopimeä.

(Näen jo itseni asettumassa nojatuoliin kirjaa lukemaan tämän ikkunan alle.)

Seuraavaksi pari kuvaa teinitytön huoneesta. Huone on pitkulaisen mallinen, ja toisesta päästä tulee ”nukkumanurkkaus”.

Varmasti näyttää hurjalta monenkin mielestä, mutta meidän silmissä tämä on ”viittä vaille valmis” siihen nähden mitä kaikkea on jo tehty ennen tähän pisteeseen pääsemistä.

Nyt tehdään sähkötöitä, ja sen jälkeen vedetään putket. Tähän kun lätkäistään levyt ja lattialaudat, huoneet näyttävätkin sitten jo ihan huoneilta. Nytkin, mutta hyvällä mielikuvituksella! Seuraava näkymä on teinitytön huoneen oven läpi, josta näkymä pikkusiskon huoneen ovelle.

Tässä vielä yksi kuva kattolyhdyistä ulkoa, niin hahmottuu tuo asia sieltäkin suunnasta.

Remonttivuosi 2019 alkaa

01.01.2019

Siitä on ensi kuussa kaksi kokonaista vuotta, kun kuulin tämän talon tulevan piakkoin myyntiin. Sain välittömät perhoset vatsaan, eikä asiaa auttanut se, että olin juuri lähdössä Australiaan kahdeksi viikoksi. Meidän piti nähdä talo heti.

Jo eteinen oli mieletön. Siinä oli aito 20-luvun kaareva katto, ovia ties minne huoneisiin. Talo oli iso ja ihana, mutta erittäin paljon remontin tarpeessa.

Lattiamateriaalit olivat outoja – mitä alla? Seinien värit erikoisia. 20-luvun talo oli viimeksi isosti remontoitu 60-70-lukujen vaihteessa, mutta kuitenkin ylläpidetty saman omistajan toimesta asumiskuntoisena vuosikymmeniä.

Sekavia tunteita kaksi vuotta sitten. Meidän Paloheinän talo oli täydellinen koti meille, mutta ikävä takaisin Käpylään alkoi hiljalleen nousta. Mitä tämä talo maksaisi? Mitä massiivinen remontti 280 neliöön maksaisi?

Tytöille ei voitu kertoa mitään. Kesti n. 4 kuukautta ensi käynnistä ennen kuin myyntiprosessi eteni ja osto varmistui. Sinä aikana salaisia keskusteluja, pankissa käyntiä, remonttibudjetin laskemista.

Mitä tuumi Av, joka sanoi jo Paloheinän kodin kohdalla ettei ikinä enää tekisi yhtään remonttia.

Tässä sitä nyt ollaan – käpyläläisiä jälleen. Saatiin hinta sovittua sellaiseksi, että pystyttiin asennoitumaan levollisesti myös tulevaan remonttiurakkaan.

Menossa on ison remontin toinen vaihe, yläkerta. Se piti saada valmiiksi jo viime vuonna, mutta hommaa riitti niin paljon että työ edistyi hitaammin kuin odotimme. Mitään sen kummempia yllätyksiä yläkerrasta ei tullut – kaikkihan siis purettiin ja rakennetaan sinne 60 neliötä uudestaan uudella pohjalla.

Me ollaan niin onnellisia ja tyytyväisiä siitä, että tähän lähdettiin!

Ollaanhan sentäs jo saatu valmiiksi esimerkiksi alakerran kylpyhuone…

Ja keittiö…

Ja kodihoitohuone… (kuvasta puuttuu tapetti!)

Ja aula… karmeja lukuun ottamatta.

Tässä kurkistus miltä sisäpihan puolelta näyttää. Uudet kattolyhdyt on hienosti pystyssä, ja homma etenee sisätiloissa. Jatkoa seuraa sisäkuvilla!

Tämän vuoden tavoitteena on saada yläkerta valmiiksi, ja tehdä uusia sisustushankintoja kahteen kerrokseen. Pihaa en edes ajattele eteenpäin, se saa rauhassa rehottaa ja odottaa omaa vuoroaan.

Ihanaa vuotta 2019 kaikille ja täältä paljon tsemppejä remppaprojekteihin!

Yläkerta valmiiksi jouluun mennessä…

20.08.2018

…sanotaan koko ajan lapsille, muttei olla vielä kerrottu, että minä vuonna. Tytöt odottavat omia huoneitaan kuin kuuta nousevaa.

Täältä tukihirsistä on löytynyt mm. teksti ”RAKENNETTU V. 1925”, ja hirsi on ollut ihan tuoreen puun oloista. Harmi vaan juuri se pätkä piti poistaa uuden huonejaon tieltä. Mutta tallessa on.

Katto siis uusittiin kesällä, ja nyt upouuden peltikaton alla tehdään sitten näitä sisähommia.

Yläkerrassa on nyt hyvällä mallilla tulossa uudet puurakenteet, ja huoneiden muodot alkaa pikku hiljaa näkyä. Yhteensähän täältä on tätä vaihetta ennen viety kymmeniä peräkärryllisiä purkujätettä kierrätykseen, eli ihan helpolla ei tähän pisteeseen päästy. Minähän olen itse ollut lähinnä koko kesän poissa (työreissuissa kuvaamassa pitkin Suomea), joten pieni hatunnosto Aaveelle tästä urakasta. On se kyllä melkoinen. Ihmettelen, että jaksaa, kun kuitenkin itsekin ihan työssäkäyvä ihminen ja pitkiä päiviä tekee.

Pakko sanoa tässä välissä, että ihailen ihan hirveästi sitä kun Aavee tarttuu tällaiseen hommaan jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Se opiskelee, tutkii, kokeilee, tekee uusiksi jos menee pieleen, hikoilee (jopa kesälomalla 8-tuntisia päiviä 37 asteen lämmössä yläkerrassa), on rauhallinen, ja jälki on aina tosi hyvää.

Jätkä kuitenkin tekee siistiä sisätyötä palkkatyönään. Mutta pakko meidän on tehdä. Kaikkea työtä ei pysty ostamaan, eikä nyt sukulaisiakaan ole jonoksi asti ovella.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy tila päädystä päätyyn. Olen selin koko tilan toisen pään nurkassa, ja vastapäätä näkyy 14-vuotiaan tytön huoneen takaseinä.

Seuraavassa kuvassa seison aulatilassa ja edessä portaikko alakertaan, oikealle tulee pikkuvessa (viemäri- ja vesiputket näkyvät lattiassa), vasemmalla 5-vuotiaan huone.

Tässä näkyy jo, miten uusi tila alkaa hahmottua. Olkkarin muoto jo näkyy kivasti, ja tulevan huoneen koko tila alkaa hahmottua. Hormi houkuttaa takan laittoon… josko sellainen? Mitenköhän sen kanssa täytyisi toimia?

14-vuotiaan huone on vähän isompi kuin pikkusiskon. Tästä tulee nukkumanurkka, eli ikkunat tulee huoneen toiseen päätyyn.

Tähän tulee tuo kolmionmallinen ikkkuna kattolyhtyyn ja alaikkuna myös lattianrajaan. Sieltä näkee sitten lattialla makoillen suoraan puutarhaan.
5-vuotiaan huone on tässä. Matalaan tilaan tulee samanlaiset ikkunat kuin toiseenkin makkariin, ja tuonne laitetaan varmasti sänky sitten. Huone on suurin piirtein 15 neliötä, ja paljon isompi mitä oletettiin siitä saavan. Näissä viimeisissä kuvissa näkyy tätä pienempää makkaria vähän eri kulmista.

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.