Browsing Tag

Ruoka

Ruokaralli Rovaniemellä – herkkusuille vinkkejä paikallisiin ravintoloihin

23.04.2018

Näitä kuvia on vaikea katsoa jälkeenpäin tuntematta keskisuurta haikeutta ja isoa ikävää näitä maisteltuja herkkuja ja kauniita herkutteluympäristöjä kohtaan.

Tutustuin viikonlopun mittaisella reissulla viikko sitten sisustustoimittajana paikallisiin ruokapaikkoihin (kaikki ruoat tarjottiin meille osana Rovaniemen matkailun edistämistä). Yhteenvetona niistä voisin sanoa, että jos matkailijan vaativa maku saa aikaiseksi tällaisia lautasia, niin kyllä on paikallisia ravintolassakäyjiä myös lykästänyt! Rovaniemen matkailu kasvaa huimaa vauhtia, mikä on tuonut uutta kivaa tuulta myös hotelli- ja ravintoalyrittäjille. Kaikilla pyyhkii kivasti, ja asenne yrittäjyyteen on ihanan rentoa.

Kontrasti on melkoinen. Rovaniemi on tooosi hiljaisen tuntuinen kaupunki, mutta siellä tiedetään jutut. Kadulla saattaa madella yksi auto, ja pari tyyppiä kadulla väistelee loskalammikoita, mutta sisällä ravintoloissa on paikoista pulaa – kuuluu ystävien puheensorinaa, laseihin kaadetaan vimpan päälle hipsteridrinkit, kattauksen upeat astiat mietitty huolella, keittiössä häärätään isolla sydämellä ja hymyillään.

Esittelen neljä paikkaa, joista kaikista jäi ihana mieli ja joihin kaipaan uudestaan. Tätä tekstiä on siis todella vaikea kirjoittaa, koko ajan vaan tulee nälkä.

Meksikolaista street foodia – Taqueria Yuca

Kun maistoin Taqueria Yucan meksikolaista churroa, laitoin silmät kiinni, ja surin jo etukäteen tätä välimatkaani Helsingistä näiden makujen äärelle. Sanokaa te Yucassa käyneet – mistä Helsingistä saa samanlaista (siis yhtä hyvää) meksikolaista street foodia? Ja rapsakan kippuraisia, kanelisia ja sokerisia churroja tuhdissa suklaakastikkeessa?

Kaikki mitä maistoin, oli vaan parasta ikinä. Puolessa välissä ei enää ollut edes nälkä, mutta silti söin kun oli niin hyvää. Kaiken.


Yucan menun suunnittelivat kaksi meksikolaista tekijää, jotka pyydettiin kuudeksi viikoksi keittiöön laittamaan homma käyntiin. Molemmille matka ulkomaille oli ensimmäinen koskaan! Kaikki lämmin ruoka paistetaan aidossa puuhiiligrillissä, josta tuli mukava savuinen maku kaikkiin ruokiin.

Tässä paahdetut maissit, joissa ranskankermaa, fetaa, sitruunaa, korianteria ja chiliöljyä. Itsetehtyjä maissilastuja ja guacamolea.

Tacoja (itsetehtyjä maissitortilloja) maistettiin kolmella eri täyttellä, kuvassa kanaa. Takana näkyy metsäsienitäyte. Tästä muuten tykkäsi kovasti myös yksi seurueen maistajistamme, joka yleensä kiertää sienet kaukaa.Ja ne churrot. Ai että.

Arktiset maut aasialaisittain – Nova Skyland -hotelli

Kiinalaisomisteinen hotelli Nova Skyland on perustettu palvelemaan erityisesti aasiasta matkaavia turisteja. Ruoka (alimmassa kuvassa maistiaisemme) oli ihan mielettömän hyvää, mutta visuaalisuus tässä paikassa ei ollut yhtä korkeatasoista kuin ruoka. Täällä haluaisin ehdottomasti käydä brunssilla tai lounaalla. Jostain syystä ravintolatilan sisustus tuntui hieman kolkolta ja vähän jopa laitosmaiselta, mutta ehkä hiihtokeskustyyli sopii lumikinosten keskelle itse asiassa ihan hyvinkin.

Tykkäsin paljon myös raikkaista juomista, joita saimme maistaa. Niissä maistuivat puolukka sekä inkivääri. Keittiömestari näytti meille myös vakuumipakattua karhunkäpälää, jota erityisesti kiinalaiset tykkäävät tilata lautaselleen. Tuntuu, että aasialaisen Suomi on ihan erilainen kuin meidän suomalaisten Suomi. Melekosta.

Burgeria ja napolilaista pitsaa – Kauppayhtiö & Pure pizza

En oikein edes tajunnut millaiseen paikkaan tupsahdettiin tässä vaiheessa meidän ruokarallia. Aivan ihanan tunnelmallinen ja kivasti sisustettu aivan uusi napolilainen pizzeria Pure pizza (maut aivan loistavat!), jonka alakerrassa oli tämä retromesta Kauppayhtiö. Alakerrassa siis hampurilaisia, yläkerrassa pitsaa. Rovaniemellä kuulemma kaikki tämän paikan tietävät, ja asiakkaat ovat vauvasta vaariin. Ymmärrän hyvin.

Yrittäjä Antti Kuha istahti meidän kanssa pöytään ja kertoi vähän sisustuksen tarinaa. Kaikki kalusteet ovat vanhoja, ja pitsapaikan kalusteet on pelastettu Rovaniemen ensimmäisen pizzerian jäämistöistä. Tunnelma on tosi freesi, mutta samalla sellainen nuhjuisen retro, mutta hyvällä tavalla. Kuvaa ei nyt olekaan (keskityin vissiin syömiseen), mutta käykääpäs itse kokemassa ja katsomassa!

Suomen paras hotelliaamupala – Arctic Light Hotel

Nyt kun on jo kaksi kertaa tämän aamiaisen maistanut – viimeksi viime vuonna, voin perustellusti nostaa tämän aamiaisen oman ranking-listani ykköseksi Suomen aamiaisista. Aamiaisen suunnitellut Sara la Fountain oli meidän seurassamme ja esitteli uudistetun aamiaisen, joka oli paitsi visuaalista silmänruokaa, myös terveellistä ja erityisruokavaliot huomioivaa.

Arctic Light Hotelli valittiin tänä vuonna jo toistamiseen Suomen parhaaksi hotelliksi. Nyt kun tulin tänne toista kertaa, tuntui että olisi tullut kotiin. Edelleen täytyy sanoa, että runsas sisustus ei ollut ihan ominta makuani, mutta tykkäsin kaiken laadukkuudesta ja sellaisesta huolella mietitystä luksuksesta. Huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen (kuten pukeutumistila, tohvelit, kylpytakki, kahvinkeitin jne.), ja minulla sellainen olo, että hotellissa halutaan minua hemmotella. Henkilökunta oli myös todella ystävällistä. Voin lämpimästi suositella. Tämä hotelli myös sijaitsee keskustassa, josta on kivan lyhyet kävelymatkat näihin useimpiin ruokapaikkoihin.

Sara la Fountainin aamiaisesta nostaisin seuraavat herkut mielelläni esiin. Tosin valikoima oli niin laaja, etten pystynyt maistamaan kaikkea. Ja söin todella paljon. Tässä omat suosikit: avocadoleipä, gluteenittomat amerikkalaiset pannarit marjoilla ja vaahterasiirapilla, tuorepuurot, runsas valikoima tuoreita hedelmiä ja juustot.

Aamiaiselle pääsee myös, vaikkei ole hotellin vieras. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 24 €/hlö. Mutta pöytävaraus kannattaa ottaa, muuten saattaa jäädä vaille paikkaa. Ymmärrän suosion – käykää täällä ihmeessä!

Capperi-päivä!

02.03.2018

Jos ravintolasta on hankala saada pöytää, miksei varaisi vuodeksi kerralla eteenpäin! Meidän lähimaastoon Oulunkylään avattiin viime kesänä napolilaisia pizzoja valmistava Capperi, joka ilahdutti jo kesällä meitä remppaa tekeviä keittiöttömiä suuresti gourmet-tasoisten noutopizzojen merkeissä.

Paikka on ollut alusta asti niin suosittu, että moni ei ole onnistunut saamaan sieltä vieläkään pöytää. Ja joka kerran kun me olemme siellä olleet, on jokainen pöytä täynnä ja ovella lisää tulijoita riittää jonoksi asti.

Oli niin ihana saada oman kodin lähelle (tai no pari kilsaa, fillarimatka) tällainen paikka, että haluttiin tehdä siitä meidän oma kortteliravintola. Kysyin, voisiko saman pöydän – takan vierestä – varata vuodeksi eteenpäin, ja sehän onnistui! Nyt meillä on Capperi-päivä joka kuun 1. perjantai. Ja joka kerta ollaan siellä oltu, ja ihan parasta!

Omistajat ja työntekijät on hirmu mukavia, meininki leppoisa ja rento, ja tuntuu että meidät jo siellä tunnetaan. Lapset otetaan ihanasti huomioon (mm. piirustusvälineet talon puolesta), ja juteltuani tästä aiheesta omistajien kanssa, he kertoivat että eipä haittaa vaikka joku lapsi vaikka vähän kiukuttelisikin lattialla – sitten siirretään sivuun vaan! Ihana asenne. Ja voin sanoa, että meidänkin pöydässä välillä möksähtää yksi jos toinenkin, mutta no worries.

Mielestäni ravintola on alun jälkeen tsempannut hyvin pöytäpalvelussa, sillä kesän tohinassa oli ehkä epäselvyyttä siitä kuka tarjoilija palvelee mitäkin pöytää, ja tilatussa viinissä (kröhöm) saattoi kestää hieman liian kauan, ja pientä alkukankeutta oli havaittavissa toimintatavoissa. Nyt kaikki pelaa loistavasti.

(yläkuva: Capperi)

Meidän jengi yleensä tilaa kaikki omat pizzat, ja jokaisella on omat suosikkinsa. 5-vuotias tilaa aina Margaritan, minä yleensä jonkun tulisen. Nyt listalle oli tullut pari uutta pizzaa, joista maistoin toista, Tropeaa (kuvassa tuossa alla vasemmanpuolimmaisena). Siinä oli mukana chilioliiviöljyä, jota onneksi sai ostaa myös mukaan kotiin. Tosiaan, ravintolasta voi myös ostaa mukaan heidän maahantuomiaan aineksia, joista me ollaan löydetty hyviä tärppejä omaan pizzanpaistoon. Erittäin hyvät maut tulee juuri tuosta chilioliviiöljystä (lisätään valmiin pizzan päälle) ja tuubina myytävästä tulisesta njudasta. Siinäpä vasta makuelämys!

Ylhäällä olevassa kuvassa on Miquel, paikan lämminhenkinen boss.

Yksi sellainen herkku löytyy listalta, josta kannattaa harkiten kertoa lapsille. Nimittäin Nutella-Pizza. Pelkkä tuoksu on jotain sanoinkuvaamatonta. Ai kamala kun tulee ihan hirveä nälkä kun tätä kirjoittaa!

Jos haluaa joskus tänne mennä herkuttelemaan ihan kahvin merkeissä (jos vaan pöydissä on tilaa), suosittelen siis Nutella-pizzaa. Melkoinen makuelämys.

Onko teillä muilla vastaavia ”korttelipaikkoja”, jotka tuntuvat tosi kodikkailta ja joissa käydään säännöllisesti perheen kanssa?

Pizzakiveä testaamassa

11.11.2017

Kun ostettiin tuo Ilven megauuni, piti sen kanssa tietysti valita kaikenlaista kätevää tilpehööriä. Kuten pizzakivi, koska pizza on parasta. Ajanpuuttellisista syistä kivi on maannut pahvilaatikossaan uunin alla muutaman kuukauden, ja nyt kaivoimme sen sieltä esiin (samoin kuin kaulimen, joka edelleen nöksötti yhdessä muuttolaatikossa).

Pikaohjeet luettiin käyttöoppaasta: uuni täysille, jopa 300 asteeseen. Kivi kuumenemaan valmiiksi uuniin. Kaksi pitsaa vierekkäin leivinpapereilleen, paistoaika muutamia minuutteja.

Tein pizzataikinan Joonaksen ohjeella (koska paras ja testattu 100 krt.), ja päällisiksi valittiin mm. parmankinkkua, Mustapekasta löytyneitä kuningasvinokkaita, luomusitruunan kuorta, fetajuustoa ja lempi-lähipizzeriasta Capperista hankittua njudaa,  jolla maustettettiin tomaattikastiketta. Eli hyvä setti kasassa.

 

Pizzoista tuli todella rapeita ja maukkaita, mutta muutama juttu meni ensikertalaisilla pizzakivenkäyttäjillä pieleen.

Notes to self:

-Älä kaulitse pizzaa suoraan alta kostutetun leivinpaperin päälle, kuten ennen on tehty, sillä se tarttuu puiseen leivinlastaan kiinni ja seurauksena kiroilua, ryppyinen pizza ja repeytynyt leivinpaperi. Ota haltuun pizzanheittotyyli, paljon vehnäjauhoja ja iloinen mieli. Ratkaisu: Juoni lapsi TET-harjoitteluun jonnekin pizzapaikkaan (Extra-note: älä paljasta, että TET-paikan saa valita itse, vaan uskottele, että vanhemmat valitsee sen.)

-Kauli (tai heittele, whatevö) taikinasta todella tasaisen paksuja, sillä ohuet kohdat palavat kuuman kiven päällä helposti ja paksuista tulee melko sitkeitä purtavia.

-Laita njudaa enemmän.

Paistetut kesäkurpitsan kukat

11.07.2017

Himoitsin äidin kasvattamia kesäkurpitsoja, mutta olivat vielä vähän liian pieniä. Sen sijaan äiti ilmoitti, että kukat ovat kyllä vapaata riistaa ja ehdotti että paistelisin ne menemään. Muisteltiin Italian-reissujen herkkuja, ja yhtäkkiä kukkien paistaminen alkoi tuntua loistavalta idealta (hirveä nälkä tuli).

Paistetut kesäkurpitsan kukat (n. 8 kpl)

* Frittitaikinaan sekoitin n. 60 ml valkoviiniä, vajaan desin vehnäjauhoja, yhden munan ja ripauksen suolaa.
* Kukkien sisään laitoin emmental-raastetta (sitä sattui löytymään jääkaapista), mutta varmasti esim. miedompi mozzarella olisi sopinut paremmin.
* Paistoin pannulla oliivi- ja rypsiöljyseoksessa rapeapintaiseksi, ja ripauttelin vielä suolaa päälle.

Tällainen oli lopputulos, ja sen verran herkullinen satsi tämä oli, että aivan varmasti teen uudestaan.

(Jämsän kavereille terveisiä! t. Jaakko Kolmonen)