Browsing Tag

Sisustus

Suomen kaunein koti -kuvausten kulissien takana

15.11.2018

Eilen tuli kymmenes jakso Suomen kaunein koti -ohjelmasta, joka on ollut yksi meikkiksen isoista työprojekteista tänä vuonna.

Olen ohjelmassa sisustusvastaavana ja -toimittajana, eli siis visusti kameran toisella puolella. Työni alkoi jo keväällä, kun valitsin yhdessä tuottajan kanssa koteja ohjelmaan omien kontaktieni sekä MTV3-kanavan rekryn perusteella. Vastasin ohjelman sisustuksellisesta sisällöstä kuvauksissa; mitä mistäkin kodista nostetaan esiin, tein asukas- ja tuomarihaastattelut kuvaustilanteissa, kirjoitin voice over -tekstit (eli se miesääni ohjelmassa). Kuuntelin mitä tuomarit puhuvat kuvauksissa ja sen jälkeen ohjeistin kakkoskuvaajaa kuvaamaan tietyt kohdat sisustuksesta mukaan ohjelmaan.

Olimme kiitollisia, että meidät otettiin niin lämpimästi vastaan kaikkiin ihaniin koteihin, jotka ohjelmaan valittiin mukaan. Tapasin 30 kodin asukkaat ja vietimme heidän kanssaan kokonaisen aamupäivän. Tehtäväni oli haastatella asukkaita ohjelman kuvauksissa, ja samalla saada esiin se, joka mistäkin kodista tekee juuri asukkaillee tärkeän.

30 erilaista perhettä, 30 erilaista kotia. Oli niin ihana tutustua kaikkiin!

Tuomareiden kanssa vietimme aina iltapäivän kuvaukset, sen jälkeen kun asukkaat lähtivät pois. Me toivottiin aina, ettei sataisi kun tuomarit saapuvat (koska meikki ja hiukset). Koteihin ajetaan aina autolla pihaan tai saavutaan kävellen, ja sateenvarjot on huono yhdistelmä kameran kanssa. Tällaisia pikku yksityiskohtia piti huomioida ehkä – miljoona.

Kaikki tämä oli ihan sairaan hauskaa. Enimmäkseen vaan nauratti kaikki, kun tyypit kuvausryhmässä oli niin hassuja.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olen tuomari Sini Rainion sylissä pikku breikillä, pöydässä myös tuomarit Tero Pennanen ja Hanna Sumari. Niin mahtavia ja taitavia tyyppejä, että huh! Kun tekee koko kesän saman jengin kanssa töitä aamusta iltaan, on aika tärkeää että viihtyy. Meistä tuli ihan perhe.

Hannan tunsin jo ennestään, ja olin tosi iloinen että hän tuli mukaan tällekin kaudelle, jossa itse olen mukana. Hanna on ihan paras tyyppi. On niin taitava työssään, ottaa kaikki huomioon, kunnioittaa ihanasti työkavereita ja ennen kaikkea joskus aina leipoi meille kaikkia herkkuja. Muistan ikuisesti sen valkosuklaa-mustikkapiirakan Turussa. I love Hanna!

Sini ja Tero olivat uusia tuttavuuksia, mutta niin mahtava oli ystävystä ja viettää kesä yhdessä. Mahtavia tyyppejä hekin, ihan helmiä!

Itsellänihän ei ollut minkäänlaista kokemusta tv-työstä, mutta muu kuvausryhmä taas oli ihan super pro -tasoa. Minä toin mukaan sen sisustuksellisen lisän omalla ammattitaidollani.

Iso kiitos kesäkauden ensimmäiselle ykköskuvaajallemme Jari Mutikaiselle, jonka työskentelyä seuraamalla opin todella paljon. Jari oli mahtava tuki. Ja kun Jari alkoi kertoa tarinaa, olimme kahveinemme salamana siinä ringissä ympärillä.

Minä kuvaan Kullbergia, joka kuvaa Siniä, Hannaa ja Teroa.

Ihan uskomattomia hassuttelijoita koko porukka. Ei ollut tylsää hetkeä ei!

Tässä alemmassa kuvassa on meikäläiselle hyvin tyypillinen koko kesän näkymä. Tuijotan silmä kovana monitorista kuvaa, ja olen itse jossain sohvannurkassa tai oven takana ”kuolleessa kulmassa”. Erittäin monesti näin monitorista, että voi ziisus, nyt ne lähestyy mua uhkaavasti enkä pääse pakenemaan! Sitten siinä saattaa olla esim. Sinin jalka ihan minussa kiinni, ja yritän olla niin hiljaa kuin mahodllista jonkun keittiön pöydän takana piilossa.

Joskus jouduin keskeyttämään kuvauksen, kun näin monitorista esim. oman sukkani. Myös, jos kuvassa näkyi joku sinne kuulumaton esine (kuvausryhmästä esim. joku vilahtaa vahingossa taustalla), ja juuri silloin joku esiintyjistä sanoo jonkun hyvän läpän, oli pakko ottaa uudestaan.

Erityisesti kesästä jäi mieleen sellaisia hetkiä, että Tero esimerkiksi haastattelussa (terkkuja vaan Tero) puhuu hyvinkin järkevää kameran edessä, ja sitten jotain ihan täysin absurdia väliin – kamera käy koko ajan – meikäläinen repeää ihan täysin, ja Tero jatkaa taas ihan asiallisti vastaustaan eteenpäin. Siinä sitten naama punaisena yritän pysyä tuolillani, vedet valuu silmistä ja nolottaa kun tietää että saatan pilata koko kuvauksen hetkenä minä hyvänsä.

Ja joskus tirskuin itsekseni jossain sohvan nurkassa monitorini sylissä, kun kolmikolta irtoaa niin hyviä juttuja. Ihan hirveän vaikea duuni, hei!

Keitraus oli päivän piristys. Aina tiettyyn aikaan päivästä Kullberg oli loihtinut jonnekin mahtavat eväät.

Tuli muuten ajettua aika monta kilometriä kunnon Suomi-road-trippiä! Me reissattiin koko kesä kolmella autolla, ja välillä vaihdettiin kuka istuu missäkin. Välillä takapenkillä joku kuorsasi, välillä läppää lähti niin että kaikki nauroi ihan vedet silmissä. Yksi huvimme oli Seiskan lukeminen ääneen, kind of tee-se-itse-äänikirja.

Posion-kuvauksia varten lennettiin Kuusamoon tällaisella pienellä propellikonella ja oltiin ihan varmoja että kuollaan kaikki.

Tässä heinäpaalilla yhdet maailman mukavimmista työkavereista Timur (äänittäjä) ja Rene (kuvaaja). Oli kyllä ilo tehdä heidän kanssaan hommia …ja notkua huoltsikalla naureskellen Renen kahdelle aamupalanakille joskus ehkä klo 5 aamulla. Maalaismaisemia tuli nähtyä muuten jonkin verran – Suomi on ihan sikanätti.

Tässä yksi absurdi räpsäisy Muuramesta. Simo kuvaa dronella niin, että on itse peräkontissa ja auton päällä oleva drone kuvaa taloon saapuvaa autoa. Me muut ollaan jossain heinikon skutsissa aina piilossa, kun drone on ilmassa.

Tässä on meidän viimeinen – ja hieman skumpanmakuinenkin – kuvauspäivä kodissa nro 30. Terolla on perustelut valmiina. Tuomarithan tekevät omat arvostelunsa täysin salassa toisiltaan. Minä myöskään en pystynyt millään tavalla tuomaan omia mieltymyksiäni esille kodeista, etten vaan vaikuttanut tuomareiden mielipiteisiin. Sitten vasta kun kamera oli kiinni, saatoin sanoa esim. että: ”Tää koti oli musta ihan sairaan hieno! Ne portaat, ja se keittiö!”

Yksi kesän paras huoltsikka oli Pukaron Paroni! Jotenkin tuntui, että Pukaro on varmaan Suomen keskipiste, sillä tänne tiemme kulki aina uudelleen ja uudelleen. Pukaroooooo 4everrrrr!

Kullbergin Kiia oli mun ”kesäsisko”. Kiia hoiti kuvauksissa kaikki koordinaattorin hommat, keitraukset, hotellihommat, skumpat vikana päivänä ja muuta siistiä. Se ei valittanut, vaikka oli käsi poikki (lähes). Ihan mahtava ihminen, sellainen ihmis-aarre, jonka haluaisin aina mun autoon kaikille road tripeille (vaikka se ajoikin kaikkien risteysten ohi navigaattorista huolimatta).

Iso kiitos myös maskeeraajille Suviannille ja Hannalle mukanaolosta, hyvästä meiningistä ja kaikesta!

(Huom! Ei istuta auton päällä koko painollamme!)

Semmoinen kesä Suomen kauneimman kodin parissa!

Nyt on katsojaäänestys käynnissä ja voittajan voi valita kymmenestä finalistista. Äänestää voi MTV3:n sivulla Suomen kaunein koti. Äänestys päättyy ma 19.11. klo 23.59, nyt äänestämään omaa suosikkia!

Jos haluatte tietää jotain kuvauksista, saa kysyä!

MUJI pop up avataan Kamppiin 29.10.2018!

09.10.2018

MUJI tulee Helsinkiin taas! Avaamme Kampin kauppakeskuksen 4. kerroksessa upean MUJI pop up -myymälän 29.10.

Pop up on jo kolmas, sillä viime vuonna saimme nauttia ensitapaamisesta brändin kanssa Habitaressa, jouluna taas pop up löytyi keskustan Torikorttelista. Menestys oli valtava. Mujilaiset totaalisesti rakastuivat Suomeen ja päin vastoin.

Toimin itse jälleen MUJIn myymäläpäällikkönä ja Suomen pään projektipäällikkönä (yritykseni Haarla Consulting & Design Oy), ja lehdistöasioista vastaa Mellakka Helsinki. En voi kuvailla miten innoissani olen tämä brändin kanssa työskentelystä – rakastan jokaista minuuttia. Olen itse myös mukana myymälän suunnittelussa ja siitä tulee ihana.

Viimeistään viime vuonna kodistamme tuli oikea MUJI-koti, ja tuotteita löytyy meiltä kotoa lähes joka huoneesta: kylppäristä, lastenhuoneesta, makkarista, toimistosta, keittiöstä, siivouskomerosta (todella paljon) ja eteisestä. Aionkin tehdä useamman postauksen omista MUJI-suosikeistani täällä meillä kotona, ja samalla vinkata mitä kannattaa tulla myymälästämme hakemaan. Seuratkaa siis Kettukarkkia, laitan myös tänne infoa mahdollisista täydennyksistä ja tärpeistä.

Yllä oleva kuva jo vähän paljastaa mitä meillä tulee olemaan tarjolla. Mm. ikoninen Naoto Fukasawan suunnittelema CD-soitin. Myös tuoksudiffuuseri tulee jälleen valikoimaan, sitä on odotettu. Ja vaatteita, paljon!

MUJI-fanit ja designin ystävät, toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi pop upiin, nähdään pian! / Maire Haarla

Pyykkitelinelöytö

05.10.2018

Kauniimpi arki? Kyllä kiitos!

Rämisevät metallitelineet saavat tästedes olla meillä pihalla pyykkejä varten, tähän tilaan niitä ei enää tarvitse tuoda. Olin kesällä kuvausreissulla Pohjois-Suomessa ja sieltä löytyi sisustuspuodin perukoilta tällainen viimeinen yksilö, hauskannäköinen pyykkiteline.

Teline ei ole oikeasti vanha, mutta hyväksyin sen kuiteskin. Jotain hauskaa siinä on ja sopii aikas hyvin meidän taloon.

Hei vink vink! Meidän kodinhoitohuoneesta on juttu syyskuun Koti ja keittiössä. Hitsi kun unohdin aiemmin mainita!

Hvitträskin lempihuone

19.08.2018

Meidän yläkerrassa tapahtuu nyt hyvällä vauhdilla. Tuntui, että purkuvaihe kesti ikuisuuden eikä oikein tuntunut näkyvän valoa tunnelin päässä – uuvutti kaikki se levyroska, jäte, pöly, hitaus. Koko ajan pitää miettiä myös, että mihin riittää rahat, mitä pystyy tekemään itse.

Nyt kuitenkin on sellainen hyvä fiilis kaikesta, ja aika keskittyä vähän miettimään visuaalistakin puolta pelkkien (tylsien) rakenteiden lisäksi. Hypättiin tänään heti aamupalan jälkeen Hvitträskiin vähän inspiraatiota hakemaan, ja löytyihän sitä. Tutkin vähän väriyhdistelmiä seinissä, tekstiileissä ja kiintokalusteissa – niillä tekisi mieli leikkiä yläkerran sisustuksessa vähän enemmänkin.

Vaikka yläkerrasta on tulossa pääasiassa tyttöjen oma kerros, haluaisin siitä semmoisen tyylikkään – ei niinkään lastenhuoneen näköistä. Ja jos totta puhutaan, en kyllä ole mikään lastenhuoneiden sisustaja muutenkaan, ne vaan ei niin inspaa jostain syystä.

Annoin perheelle tehtäväksi valita oman lempihuoneen talosta. Tässä on omani: loungemainen viihtyisä takkahuone, jossa oli upea katto ja sohvan päällä pitkä käsintehty ryijymäinen tekstiil, joka valui lattialle saakka matoksi. Ihana.

Inspiroidun tämän tilan väreistä myös: tummansininen, hiekka ja ruoste. Myös kattoon tehty maalaus oli niin tunnelmallinen, että tätä ajatusta voisi joskus jatkojalostaa omassakin kodissa (taiteilijaystäväni, voitte jo alkaa ideoimaan!).

Tykkäsin tosi paljon myös tästä kuparisesta seinäkyntteliköstä. Vanhat esineet kiinnostavat aina vaan yhä enemmän, ja tuntuu että antiikkiliikkeissä on ehdottomasti pyörittävä lisää.

Muistin, että tämä kyseinen Hvitträskin takka oli jotenkin upean värinen ja olihan se. Yläkertaamme tulevaan pieneen suihkutilaan haluan juuri tätä käsintehdyn laatan tuomaa elävää tunnelmaa – ripauksella messinkiä.

Joskus tekee hyvää nähdä huoneita ja tiloja ihan omin silmin. Miltä tuntuu olla jonkun tietyn värisessä huoneessa? Mikä herättää hyviä fiiliksiä, mikä pahoja, miettiä miksi tykkään juuri tästä? Miten valo muuttaa väriä ja miten tilan muoto vaikuttaa valoon.

Menen tästä juuri yläkertaan kuvaamaan siellä tapahtuneita muutoksia. Blogissa nähtävillä huomenna!