Browsing Tag

Työprojekteja

Suomen kaunein koti -kuvausten kulissien takana

15.11.2018

Eilen tuli kymmenes jakso Suomen kaunein koti -ohjelmasta, joka on ollut yksi meikkiksen isoista työprojekteista tänä vuonna.

Olen ohjelmassa sisustusvastaavana ja -toimittajana, eli siis visusti kameran toisella puolella. Työni alkoi jo keväällä, kun valitsin yhdessä tuottajan kanssa koteja ohjelmaan omien kontaktieni sekä MTV3-kanavan rekryn perusteella. Vastasin ohjelman sisustuksellisesta sisällöstä kuvauksissa; mitä mistäkin kodista nostetaan esiin, tein asukas- ja tuomarihaastattelut kuvaustilanteissa, kirjoitin voice over -tekstit (eli se miesääni ohjelmassa). Kuuntelin mitä tuomarit puhuvat kuvauksissa ja sen jälkeen ohjeistin kakkoskuvaajaa kuvaamaan tietyt kohdat sisustuksesta mukaan ohjelmaan.

Olimme kiitollisia, että meidät otettiin niin lämpimästi vastaan kaikkiin ihaniin koteihin, jotka ohjelmaan valittiin mukaan. Tapasin 30 kodin asukkaat ja vietimme heidän kanssaan kokonaisen aamupäivän. Tehtäväni oli haastatella asukkaita ohjelman kuvauksissa, ja samalla saada esiin se, joka mistäkin kodista tekee juuri asukkaillee tärkeän.

30 erilaista perhettä, 30 erilaista kotia. Oli niin ihana tutustua kaikkiin!

Tuomareiden kanssa vietimme aina iltapäivän kuvaukset, sen jälkeen kun asukkaat lähtivät pois. Me toivottiin aina, ettei sataisi kun tuomarit saapuvat (koska meikki ja hiukset). Koteihin ajetaan aina autolla pihaan tai saavutaan kävellen, ja sateenvarjot on huono yhdistelmä kameran kanssa. Tällaisia pikku yksityiskohtia piti huomioida ehkä – miljoona.

Kaikki tämä oli ihan sairaan hauskaa. Enimmäkseen vaan nauratti kaikki, kun tyypit kuvausryhmässä oli niin hassuja.

Tässä ensimmäisessä kuvassa olen tuomari Sini Rainion sylissä pikku breikillä, pöydässä myös tuomarit Tero Pennanen ja Hanna Sumari. Niin mahtavia ja taitavia tyyppejä, että huh! Kun tekee koko kesän saman jengin kanssa töitä aamusta iltaan, on aika tärkeää että viihtyy. Meistä tuli ihan perhe.

Hannan tunsin jo ennestään, ja olin tosi iloinen että hän tuli mukaan tällekin kaudelle, jossa itse olen mukana. Hanna on ihan paras tyyppi. On niin taitava työssään, ottaa kaikki huomioon, kunnioittaa ihanasti työkavereita ja ennen kaikkea joskus aina leipoi meille kaikkia herkkuja. Muistan ikuisesti sen valkosuklaa-mustikkapiirakan Turussa. I love Hanna!

Sini ja Tero olivat uusia tuttavuuksia, mutta niin mahtava oli ystävystä ja viettää kesä yhdessä. Mahtavia tyyppejä hekin, ihan helmiä!

Itsellänihän ei ollut minkäänlaista kokemusta tv-työstä, mutta muu kuvausryhmä taas oli ihan super pro -tasoa. Minä toin mukaan sen sisustuksellisen lisän omalla ammattitaidollani.

Iso kiitos kesäkauden ensimmäiselle ykköskuvaajallemme Jari Mutikaiselle, jonka työskentelyä seuraamalla opin todella paljon. Jari oli mahtava tuki. Ja kun Jari alkoi kertoa tarinaa, olimme kahveinemme salamana siinä ringissä ympärillä.

Minä kuvaan Kullbergia, joka kuvaa Siniä, Hannaa ja Teroa.

Ihan uskomattomia hassuttelijoita koko porukka. Ei ollut tylsää hetkeä ei!

Tässä alemmassa kuvassa on meikäläiselle hyvin tyypillinen koko kesän näkymä. Tuijotan silmä kovana monitorista kuvaa, ja olen itse jossain sohvannurkassa tai oven takana ”kuolleessa kulmassa”. Erittäin monesti näin monitorista, että voi ziisus, nyt ne lähestyy mua uhkaavasti enkä pääse pakenemaan! Sitten siinä saattaa olla esim. Sinin jalka ihan minussa kiinni, ja yritän olla niin hiljaa kuin mahodllista jonkun keittiön pöydän takana piilossa.

Joskus jouduin keskeyttämään kuvauksen, kun näin monitorista esim. oman sukkani. Myös, jos kuvassa näkyi joku sinne kuulumaton esine (kuvausryhmästä esim. joku vilahtaa vahingossa taustalla), ja juuri silloin joku esiintyjistä sanoo jonkun hyvän läpän, oli pakko ottaa uudestaan.

Erityisesti kesästä jäi mieleen sellaisia hetkiä, että Tero esimerkiksi haastattelussa (terkkuja vaan Tero) puhuu hyvinkin järkevää kameran edessä, ja sitten jotain ihan täysin absurdia väliin – kamera käy koko ajan – meikäläinen repeää ihan täysin, ja Tero jatkaa taas ihan asiallisti vastaustaan eteenpäin. Siinä sitten naama punaisena yritän pysyä tuolillani, vedet valuu silmistä ja nolottaa kun tietää että saatan pilata koko kuvauksen hetkenä minä hyvänsä.

Ja joskus tirskuin itsekseni jossain sohvan nurkassa monitorini sylissä, kun kolmikolta irtoaa niin hyviä juttuja. Ihan hirveän vaikea duuni, hei!

Keitraus oli päivän piristys. Aina tiettyyn aikaan päivästä Kullberg oli loihtinut jonnekin mahtavat eväät.

Tuli muuten ajettua aika monta kilometriä kunnon Suomi-road-trippiä! Me reissattiin koko kesä kolmella autolla, ja välillä vaihdettiin kuka istuu missäkin. Välillä takapenkillä joku kuorsasi, välillä läppää lähti niin että kaikki nauroi ihan vedet silmissä. Yksi huvimme oli Seiskan lukeminen ääneen, kind of tee-se-itse-äänikirja.

Posion-kuvauksia varten lennettiin Kuusamoon tällaisella pienellä propellikonella ja oltiin ihan varmoja että kuollaan kaikki.

Tässä heinäpaalilla yhdet maailman mukavimmista työkavereista Timur (äänittäjä) ja Rene (kuvaaja). Oli kyllä ilo tehdä heidän kanssaan hommia …ja notkua huoltsikalla naureskellen Renen kahdelle aamupalanakille joskus ehkä klo 5 aamulla. Maalaismaisemia tuli nähtyä muuten jonkin verran – Suomi on ihan sikanätti.

Tässä yksi absurdi räpsäisy Muuramesta. Simo kuvaa dronella niin, että on itse peräkontissa ja auton päällä oleva drone kuvaa taloon saapuvaa autoa. Me muut ollaan jossain heinikon skutsissa aina piilossa, kun drone on ilmassa.

Tässä on meidän viimeinen – ja hieman skumpanmakuinenkin – kuvauspäivä kodissa nro 30. Terolla on perustelut valmiina. Tuomarithan tekevät omat arvostelunsa täysin salassa toisiltaan. Minä myöskään en pystynyt millään tavalla tuomaan omia mieltymyksiäni esille kodeista, etten vaan vaikuttanut tuomareiden mielipiteisiin. Sitten vasta kun kamera oli kiinni, saatoin sanoa esim. että: ”Tää koti oli musta ihan sairaan hieno! Ne portaat, ja se keittiö!”

Yksi kesän paras huoltsikka oli Pukaron Paroni! Jotenkin tuntui, että Pukaro on varmaan Suomen keskipiste, sillä tänne tiemme kulki aina uudelleen ja uudelleen. Pukaroooooo 4everrrrr!

Kullbergin Kiia oli mun ”kesäsisko”. Kiia hoiti kuvauksissa kaikki koordinaattorin hommat, keitraukset, hotellihommat, skumpat vikana päivänä ja muuta siistiä. Se ei valittanut, vaikka oli käsi poikki (lähes). Ihan mahtava ihminen, sellainen ihmis-aarre, jonka haluaisin aina mun autoon kaikille road tripeille (vaikka se ajoikin kaikkien risteysten ohi navigaattorista huolimatta).

Iso kiitos myös maskeeraajille Suviannille ja Hannalle mukanaolosta, hyvästä meiningistä ja kaikesta!

(Huom! Ei istuta auton päällä koko painollamme!)

Semmoinen kesä Suomen kauneimman kodin parissa!

Nyt on katsojaäänestys käynnissä ja voittajan voi valita kymmenestä finalistista. Äänestää voi MTV3:n sivulla Suomen kaunein koti. Äänestys päättyy ma 19.11. klo 23.59, nyt äänestämään omaa suosikkia!

Jos haluatte tietää jotain kuvauksista, saa kysyä!

Osa-aikaisen työntekijän rekry / MUJI pop up Kamppi

11.10.2018



Kuva: pop up shop Habitare 2017

Osa-aikaisen työntekijän paikka, 2 kpl

Kampin kauppakeskukseen avataan ajaksi 29.10.2018 – 20.1.2019 MUJI pop up -kauppa. Liikkeen valikoimassa tulee olemaan sisustustuotteita, kodintuotteita, vaatteita sekä ruokatuotteita. Pop up -kauppa on MUJIn kolmas Helsingissä.

 

TYÖN KUVAUS
Pop up -kaupan osa-aikaisen myyjän työ sisältää myyntityötä, esillepanotehtäviä ja järjestelytehtäviä.

TYÖNANTAJA
Maire Haarla / Haarla Consulting & Design Oy

TYÖN KESTO
Työn kesto on osa-aikainen ja määräaikainen, ajalle n. 29.10.2108 – 20.1.2019. Myymälä on auki 7 päivää viikossa, ja osa-aikaisen työntekijän vuorot olisivat keskellä, iltaisin sekä viikonloppuisin. Vuoron kesto n. 4-8 h. Joulun aikaan osa-aikaisen työntekijän läsnäolo välttämätön. Viikkotunnit ovat alle 30 h.

SINÄ OLET…
…kokenut myyntityössä, ihana, iloinen, työhön itsenäisesti tarttuva, joustava, täysi-ikäinen, palveluhaluinen, kielitaitoinen (sujuva suomi ja englanti must, ruotsi ja muut kielet plussaa). IZettlen osaamisesta plussaa.

PALKKAUS
on kaupan alan työehtosopimuksen mukainen tai vaihtoehtoisesti B2B-laskutuksella tuntipalkkana.

HAKEMUKSESI
Vapaamuotoinen lyhyt hakemus sekä lyhyt CV jätetään kirjallisena mailiosoitteeseen kettukarkkishop(at)gmail.com viimeistään su 14.10. Puhelintiedusteluihin emme valitettavasi pysty vastamaan. Hakijalla tulisi olla mahdollisuus päästä käymään Helsingissä haastattelussa 15.-19.10.2018.

Toivoisimme myös, että laittaisit hakemukseen valmiiksi mahdolliset jo kalenterissasi olevat estopäivät pop up -myymälän aukioloajalle.
Hakemukseen otsikoksi: MUJI pop up 2 työhakemus / osa-aikainen

Ilmoitusta saa jakaa!

Ystävällisin terveisin,
Maire Haarla

MUJI pop up avataan Kamppiin 29.10.2018!

09.10.2018

MUJI tulee Helsinkiin taas! Avaamme Kampin kauppakeskuksen 4. kerroksessa upean MUJI pop up -myymälän 29.10.

Pop up on jo kolmas, sillä viime vuonna saimme nauttia ensitapaamisesta brändin kanssa Habitaressa, jouluna taas pop up löytyi keskustan Torikorttelista. Menestys oli valtava. Mujilaiset totaalisesti rakastuivat Suomeen ja päin vastoin.

Toimin itse jälleen MUJIn myymäläpäällikkönä ja Suomen pään projektipäällikkönä (yritykseni Haarla Consulting & Design Oy), ja lehdistöasioista vastaa Mellakka Helsinki. En voi kuvailla miten innoissani olen tämä brändin kanssa työskentelystä – rakastan jokaista minuuttia. Olen itse myös mukana myymälän suunnittelussa ja siitä tulee ihana.

Viimeistään viime vuonna kodistamme tuli oikea MUJI-koti, ja tuotteita löytyy meiltä kotoa lähes joka huoneesta: kylppäristä, lastenhuoneesta, makkarista, toimistosta, keittiöstä, siivouskomerosta (todella paljon) ja eteisestä. Aionkin tehdä useamman postauksen omista MUJI-suosikeistani täällä meillä kotona, ja samalla vinkata mitä kannattaa tulla myymälästämme hakemaan. Seuratkaa siis Kettukarkkia, laitan myös tänne infoa mahdollisista täydennyksistä ja tärpeistä.

Yllä oleva kuva jo vähän paljastaa mitä meillä tulee olemaan tarjolla. Mm. ikoninen Naoto Fukasawan suunnittelema CD-soitin. Myös tuoksudiffuuseri tulee jälleen valikoimaan, sitä on odotettu. Ja vaatteita, paljon!

MUJI-fanit ja designin ystävät, toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi pop upiin, nähdään pian! / Maire Haarla

Miltä oman firman pyörittäminen tuntuu?

05.09.2018

Suhtaudun yritykseeni sillä viisiin, että se on väline, jonka avulla voin toteuttaa oikeastaan ihan mitä vaan. Näin simppelisti tiivistettynä.

Itse yrityshän on vain koodia kaupparekisterissä, ja se on väline laskuttamiseen, veroasioihin, tilastointiin ja ylipäätään kaupan käyntiin oli sitten asiakkaani kuluttaja-asiakas tai B2B-asiakas. Moni tuntuu vähän pelkäävän yrityksen perustamista, mutta ei se nyt oikeastaan niin iso tai monimutkainen juttu ole.

Miltä yrittäjyys tuntuu?

Oman firman pyörittäminen varmaan enemmän elämäntapa kuin työ. Näkisin tämän niin, että yrittäjyys antaa vapauden uusille ajatuksille, uusille tavoille tehdä asioita, valita työt oman motivaation mukaan.

Olen vähän sellainen tyyppi, että kun innostun jostain asiasta, teen sitä ihan täysillä – hetken aikaa. Ja kun huomaan, että joku asia kiinnostaa, sille täytyy antaa tilaa ja se täytyy hyödyntää yritystoiminnassa. Esimerkiksi kun innostuin hamampyyhkeistä, syntyi siinä sivussa verkkokauppa ja nyt on tämä liikekin. Joskus vaan tulee niin voimakas tunne jostain, että intuitiota on pakko kuunnella. Ja kun innostun asuntosijoittamisesta, tiedän, että ihan kohta ostan sijoitusasunnon. Kun maistan ihan sairaan hyvää teetä Norjassa, on sitä pakko saada omaan kauppaan myyntiin, että muutkin Helsingissä pääsevät maistamaan.

Tykkään myös päättää itse omista asioistani. Ahdistuisin, jos joku muu määräisi työaikani tai tapani tehdä. Joskus jos vaan väsyttää, voi vaan pitää vähän vapaata. Tai jos haluaa lähteä design-messuille Tukholmaan, sen kun lähtee vaan.

Yhden asian haluan opettaa lapsilleni työntekemisestä. Sen, että voit itse vaikuttaa siihen mitä teet – rajat asetat vain itse. Haluan, että tytöt näkevät millaista arkeni on, ja he saavat siihen aina osallistua. Kettukarkki SHOPiin saa tulla notkumaan, auttelemaan, ja nuuhkimaan uusia huulirasvoja. Samalla vaivihkaa opetan heille yhtä sun toista. Haluan näyttää, että varsinkin tyttönä tai naisena pystyy isoihin asioihin ja saa olla kunnianhimoinen. Itse asiassa lasten onkin vähän vaikea hahmottaa mitä teen. 5-vuotiaan mielestä ”paras äitin työpaikka on se, jossa on se karkkilaatikko ja aina herkkuja keittiössä” (terkut Banijay Finlandille).

Mitä firmani tekee?

Moni kysyy, mitä teen työkseni tai mikä on yritykseni toimiala. Paha kysymys, johon on vain liian pitkä vastaus, mutta yritän vastata.

Tähän asti yrityksiä on ollut vain yksi, mutta perustin juuri uuden. Vuonna 2007 aloitettu yritykseni, joka tunnetaan nykyään nimellä Kettukarkki SHOP tulee olemaan jatkossa vain sisustusliike Käpylässä Helsingissä ja verkkokauppa, ilman muita toimialoja. Näin saan myynnin tilastoinnin helpommin hallintaan.

Uusi osakeyhtiöni (nimi paljastetaan myöhemmin) palvelee vain yritysasiakkaita. Sen kautta teen sisustustoimittajan työtä, sisustussuunnittelua yritysasiakkaille, konsultointia ja eri kokoisia projekteja oli asiakas sitten sisustuslehti, suuri kansainvälinen vähittäiskaupan konserni, tv-tuotantoyhtiö tai tuotteiden valmistaja.

Erityisosaamistani on visuaalisen alan ja retail-businekseen liittyvien projektien vetäminen ja niiden kokonaisvaltainen hoitaminen viimeistä yksityiskohtaa myöten. Vaikea selittää, mutta tästä esimerkkinä case MUJI, jonka kanssa aloin työskennellä jo vuonna 2017 hoitaen heidän kanssaan Habitaressa tapahtuneen Suomeen tulon ja useamman hengen työllistäneen pop up shopin. Edelleen teen töitä heidän kanssaan.

Olen myös asuntosijoittaja (se asunto sitten tuli ostettua), mutta toistaiseksi haluan pitää nämä hommat erillään yrityksen toiminnasta, sillä haluan pitää yksityisomistuksessa nämä. Mielenkiintoinen muuten tämä sijoitushommakin, siitäkin täytyy kirjoittaa vielä lisää… ja pohdinnassa yritystoimintaa tämänkin alueen ympärille.

Työkavereita on satoja

Yrittäjällä täytyy olla iso verkosto, sillä työskentely tapahtuu muualla kuin vain yhden organisaation sisällä. Tässä yli kymmenen vuoden aikana on ammattilaisverkostoni jo ihan kohtuullisen kokoinen, ja monesti toimimmekin keskenämme muiden yrittäjien kanssa B2B-laskutuksella, ilman mitään työsopimusta tietenkään. Helppoa, joustavaa, tämän päivän tapa tehdä töitä.

Kollegoiden kanssa jaetaan tietoa, kuulutaan samoihin yhdistykiin (esim. Sisustustoimittajat ry), annetaan toisillemme työkeikkoja joita ei itse ehditä tai pystytä tekemään. Vertaistuki on myös ihan parasta, ja monesti keskusteluista tulee varsin hedelmällisiä.

Näen myös monesti jostain ihmisestä, että tämän tyypin pitäisi laittaa firma pystyyn. Joistakin ihmisistä tulee vaan heti se fiilis, että tämän ihmisen kanssa olisi todella antoisaa tehdä töitä yhdessä. Ja se ettei hänellä ole omaa firmaa, on vain henkilökohtainen jarru. Ja sitten kun tämä ihminen saa firman perustettua, hän puhkeaa kukkaan.
Millaista on yrittäjänaisen arki?

Päivät ovat kovin erilaisia. Tässäpä tämä viikkoni maanantaista perjantaihin.

MAANANTAI: Koko päivän valokuvaukset sisustusjuttua varten ihanassa kodissa Pinjaisissa. Ajelimme kuvaajan kanssa maalaismaisemissa ja päivä kuvauksiin keskittyen oli todella kiva.

TIISTAI: Vetäydyin täysin kirjoitushommiin, ja en edes vastannut maileihin. Suomen kaunein koti -ohjelman kaksi tulevaa jaksoa odotti voice-over-tekstejäni, ja teinkin kaksi jaksoa valmiiksi yhden päivän aikana. Katson jakson ensin monta kertaa, ja täydennän jakson materiaaleja sitten niillä tiedoilla, jotka eivät päädy leikkaajan käsistä mukaan ohjelmaan. Tässä tuotannossa olen mukana nimikkeellä sisustusasiantuntija/toimittaja.

KESKIVIIKKO: Aamu alkoi PR-toimistossa kotimaisen ABL-laattafirman uuden trendikuvaston lanseerauksessa. Tämä firma kiinnostaa, ja laattatrendit ovat heillä erinomaisesti hallussa. Lisäksi oli mahtava tilaisuus nähdä useita sisustustoimittajakollegoita. Sitten lounas kotona ja sikana maileja. Loppupäivän työskentelen Kettukarkki SHOPilla, ja viimeistään mukavat asiakkaat tartuttavat minuunkin hyvät fiilikset (ehkä sen pitäisi olla toisin päin, mutta tänään olikin erityisen ihania asiakkaita). Vaatteiden alla kuvissa on muuten treenivaatteet, sillä hyppään suoraan kaupan suljettua outdoor crosstrainingia harrastamaan, ja tämä on onneksi täällä Käpylässä.

TORSTAI: Kalenterissa on varattu aamupäivä työhaastatteluille, jotka pidän Käpylässä. On palkattava n. 9 uutta ihmistä työprojektiin. Iltapäivällä on tapaaminen Lontoosta tulevien asiakkaiden kanssa keskustassa.

PERJANTAI: Tämä päivä on varattu kokonaan haastatteluihin, paitsi että välissä on pitkä lounas muiden naisyrittäjien kanssa, jotka tapasin toukokuussa Ranskan maaseudulla retriitissä.

Arvostan ihan älyttömästi muita yrittäjiä ja onhan tämä tällainen oma klaaninsa. Oikeastaan yksi syy siihen, miksi tämän jutun halusin kirjoittaa on se, että mun mielestäni menee monesti paljon potentiaalia hukkaan, jos yrittäjähenkinen taitava tyyppi jostain syystä ei sitä omaa firmaa saa pystyyn. Mielelläni voin tässä neuvoa, ja aina saa tulla aiheesta juttelemaan. Kuten aina muutenkin. :)

Tänään vietetään Yrittäjän päivää muuten, terkkuja teille kaikille kanssayrittäjille!