Browsing Tag

Yläkerta

Yläkerta valmiiksi jouluun mennessä…

20.08.2018

…sanotaan koko ajan lapsille, muttei olla vielä kerrottu, että minä vuonna. Tytöt odottavat omia huoneitaan kuin kuuta nousevaa.

Täältä tukihirsistä on löytynyt mm. teksti ”RAKENNETTU V. 1925”, ja hirsi on ollut ihan tuoreen puun oloista. Harmi vaan juuri se pätkä piti poistaa uuden huonejaon tieltä. Mutta tallessa on.

Katto siis uusittiin kesällä, ja nyt upouuden peltikaton alla tehdään sitten näitä sisähommia.

Yläkerrassa on nyt hyvällä mallilla tulossa uudet puurakenteet, ja huoneiden muodot alkaa pikku hiljaa näkyä. Yhteensähän täältä on tätä vaihetta ennen viety kymmeniä peräkärryllisiä purkujätettä kierrätykseen, eli ihan helpolla ei tähän pisteeseen päästy. Minähän olen itse ollut lähinnä koko kesän poissa (työreissuissa kuvaamassa pitkin Suomea), joten pieni hatunnosto Aaveelle tästä urakasta. On se kyllä melkoinen. Ihmettelen, että jaksaa, kun kuitenkin itsekin ihan työssäkäyvä ihminen ja pitkiä päiviä tekee.

Pakko sanoa tässä välissä, että ihailen ihan hirveästi sitä kun Aavee tarttuu tällaiseen hommaan jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Se opiskelee, tutkii, kokeilee, tekee uusiksi jos menee pieleen, hikoilee (jopa kesälomalla 8-tuntisia päiviä 37 asteen lämmössä yläkerrassa), on rauhallinen, ja jälki on aina tosi hyvää.

Jätkä kuitenkin tekee siistiä sisätyötä palkkatyönään. Mutta pakko meidän on tehdä. Kaikkea työtä ei pysty ostamaan, eikä nyt sukulaisiakaan ole jonoksi asti ovella.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy tila päädystä päätyyn. Olen selin koko tilan toisen pään nurkassa, ja vastapäätä näkyy 14-vuotiaan tytön huoneen takaseinä.

Seuraavassa kuvassa seison aulatilassa ja edessä portaikko alakertaan, oikealle tulee pikkuvessa (viemäri- ja vesiputket näkyvät lattiassa), vasemmalla 5-vuotiaan huone.

Tässä näkyy jo, miten uusi tila alkaa hahmottua. Olkkarin muoto jo näkyy kivasti, ja tulevan huoneen koko tila alkaa hahmottua. Hormi houkuttaa takan laittoon… josko sellainen? Mitenköhän sen kanssa täytyisi toimia?

14-vuotiaan huone on vähän isompi kuin pikkusiskon. Tästä tulee nukkumanurkka, eli ikkunat tulee huoneen toiseen päätyyn.

Tähän tulee tuo kolmionmallinen ikkkuna kattolyhtyyn ja alaikkuna myös lattianrajaan. Sieltä näkee sitten lattialla makoillen suoraan puutarhaan.
5-vuotiaan huone on tässä. Matalaan tilaan tulee samanlaiset ikkunat kuin toiseenkin makkariin, ja tuonne laitetaan varmasti sänky sitten. Huone on suurin piirtein 15 neliötä, ja paljon isompi mitä oletettiin siitä saavan. Näissä viimeisissä kuvissa näkyy tätä pienempää makkaria vähän eri kulmista.

Peltikaton uusiminen käynnissä

08.07.2018

Yläkerran remontissa – tai oikeastaan täyssaneerauksessa – oleellista oli saada peltikatto kuntoon ja tiiviiksi. Vanhat n. 70-luvulta peräisin olevat kattoikkunat vuotivat ja katon iästäkään ei ollut ihan tarkkaa haisua.

Helsingin rakennusvalvonnan Käpylän alueen lupa-arkkitehdin konsultoimana arkkitehtimme suunnitteli meille uudenmalliset kattolyhdyt sisäpihan puolelle. Myös kylmässä tilassa aiemmin olleet pienet ikkunat otetaan nyt mukaan huonetilaan. Nämä seuraavat  3 kuvaa ovat uudet piirustukset.

Yläkerrassa tulee olemaan seuraavat tilat ikkunoineen:
– 1. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– 2. MH kattolyhty, jossa kolmionmallinen ikkuna + alaikkuna lattian rajassa
– Aulatila, jossa katossa lapeikkuna kadun puolelle (tästä ollaan erittäin kiitollisia, että saadaan tämän lapeikkunan paikka säästää ennallaan, vaikka suojelukaavan mukaan kadun puolelle ei saisi kattoikkunoita laittaa. Ikkuna tietysti uusitaan.)
– Pieni ikkunaton wc
– Pieni ikkunaton suihkutila


Tässä seuraavassa kuvassa näkee sen, miltä kattolyhdyt näyttivät ennen remonttia. Eli tuollaiset lootat. Lootien päällä oli myöskin lapeikkunat (vuotivat), jotka jäävät nyt kokonaan pois.

Peltikatto oli tarkoitus uusia ainoastaan muutoskohtien osalta, mutta päätimme uusia kerralla koko katon. Kun peltiä sitten purettiin, tämä päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä pelti oli lähes läpi ruostunut alhaalta päin (seuraavassa kuvassa). Museoviraston suojelukaavan mukaan meidän talon katto saa olla vain konesaumattua peltikattoa – väri musta – joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä minkälaista laitetaan. Konesaumattu peltikatto tehdään käsin, ja on ollut ilo katsoa taitavien peltiseppien työskentelyä. Urakka on sujunut moitteetta tähän asti.

Tässä kuva vanhasta peltikatosta, jota nostetaan suoraan auton kyytiin katolta. Hyvin pieneen nippuun tuntui menevän!

Uusi peltikatto kiiltelee niin upeasti, ja kattolyhtyjen muotokin alkaa jo hahmottua hienosti. Katto siis maalataan kolmen vuoden pääst, kun pinta on ensin tarpeeksi hapettunut. Nyt tosiaan vain odottelemme ikkunoiden saapumista, ja sitten vasta asennellaan. Nekin tietysti täytyy teettää mittatilaustyönä. Onhan tämä tosiaan koko ajan kaiken opettelemista, mutta mielenkiintoista puuhaa.

Yläkerta näyttää vielä niin kaoottiselta, että sieltä en nyt tähän hätään kuvia laita. Huonejako on jo selvillä, ja uusia tukipuita parhaillaan asennellaan paikoilleen. Työn tekee meillä Aavee ihan itse, ja ammattitaitoinen kaveri on apuna kiperimmissä kohdissa. Remonttielämää siis tämäkin kesä aivan puhtaasti, mutta onneksi välillä ehditään vähän muurikkalettuja pihassa paistelemaan. Parempi ottaa lunkisti vaan, ettei iske remonttiahdistus. Onneksi ei ole niin kova kiire tällä kertaa kuten viime kesänä… kun piti saada tarpeeksi valmista ennen muuttoa. Sorry kuvat on ihan hirveätä scheisseä, mutta eiköhän tästä asiat jotenkuten näy.

Yläkerran purku täydessä tohinassa

15.06.2018

No niin, vihdoinkin päästään käsiksi yläkertaan täällä meillä. Täällä tapahtuu tällä hetkellä kovalla rytinällä, enkä meinaa itse pysyä mukana työkiireiden takia. Parhaillaan meillä on kattourakoitsijat katolla, kun itse seikkailen ympäri maata tekemässä yhtä IHANAA telkkariohjelmaa. Kiitos WhatsAppin, tiedän päivittäin missä mennään remontin kanssa.

Yläkerrassa meillä on siis n. 60 neliötä tilaa, joka on tällä hetkellä purettu kokonaan pois ja huoneet rakennetaan nyt uudestaan (kököt eristeet, vuotavat vanhat kattoikkunat jne.). Muutamme vähän huoneiden muotoja, kolmen kattoikkunan malleja ja lisäksi sinne tulee pari märkätilaa. Yläkerta on ollut koko meidän asumisen ajan suljettuna pois käytöstä, sillä sieltä otettiin jo viime syksynä kaikki patterit sun muut pois.

Tällä hetkellä meidän tytöt jakaa alakerrasta n. 15-neliöisen makkarin ja kaikki osapuolet tässä (minä mukaan lukien) odotetaan kuumeisesti, että yläkertaan saadaan teinille oma musankuunteluhuone, 5-vuotiaalle toivomansa möksötysnurkka ja alakertaan mulle vapautuva oma työhuone. Tämä kaikki edellä näkyvä on purettu pois, ja näissä seuraavissa kuvissa näkyy purkuvaiheita. Purkaminen on toteutettu kokonaan itse, paitsi oli ihan mahtis kaveri yhden päivän riuhtomassa apuna. Joteskaan mua ei ollenkaan kauhistuta saati stressaa tuo yläkerran homma, vaikka lähes kaikki tuntuu kauhistuvan, kun näkee näitä kuvia. Meillä on niin toimiva tiimi tekemässä, ja asiat rullaa eteenpäin. Ja kun vastoinkäymisiä tulee, ne selvitetään eikä jäädä vatvomaan. Mutta ompas vaan hauskaa nähdä millainen tuosta sotkusta vielä tulee!

Ekomaali Biofarben testauksessa

10.01.2014

Aula_ennen_loresYläkerran aulatilan remonttimme sai kivasti puhtia, kun pääsin blogiyhteistyön myötä testaamaan Biofarben Savimaalia. Suomessa on vielä kovin vähän käytössä luonnonmukaisia pintakäsittelytuotteita, vaikka ne esimerkiksi Keski-Euroopassa ovat erittäin suosittuja ja pitkään käytettyjä. Oli todella mukava päästä käytännössä testaamaan Biofarbenin ekologista maalia, joka on vasta tullut Suomen markkinoille Saksasta. Meidän käyttökokemuksemme olivat erittäin positiivisia, vaikka oman värisävyn sekoittaminen väritiivisteellä jännittikin etukäteen. Sävy siis sekoitetaan itse, ja värin voi valita joko valmiista värikartasta tai kokeilla itse eri yhdistelmiä. Yllätyimme myös maalin edullisuudesta verrattuna tavallisiin lateksimaaleihin, esimerkiksi 10 litraa matta valkoista Biofarben savimaalia maksaa Taloon.comissa 97 euroa.

Lapsiperheenä arvostamme myös maalin myrkyttömyyttä ja hajuttomuutta (purkista ei todellakaan tullut mitään tuoksuja ja maalin VOC-päästöt ovat 0g/l). Savimaali sopii erinomaisesti vanhaan taloomme, jonka kuuluukin hengittää. Talossamme on modernisoitu talotekniikkaa ja varmistettu ilman kiertävyys myös koneellisesti, mutta ilman muuta valitsemme mieluummin aina ympäristöystävällisiä ja hengittäviä materiaaleja aina kun se on mahdollista.

Yllä olevassa kuvassa näkyy aulatilan lähtötilanne. Seinissä oli tapetit, jotka irroitimme tapetinpoistoaineella. Tapetin alla ollut gyproc-levy oli asianmukaisesti maalattu, mutta hioimme maalipinnan varulta rikki hengittävyyden ja maalin tarttuvuuden varmistamiseksi. Huonetta ei oltu listoitettu aiemmin, joten niiden purkamista ei tarvinnut tehdä etukäteen. Pisto- ja sähkörasiat irrotettiin maalaamisen ajaksi. Portaikko nousee aulatilaan, jossa on ovet kolmeen makuuhuoneeseen sekä kylpyhuoneeseen. Tilasta haluttiin mukavan valoisa ja neutraali, koska haluamme mieluummin makuuhuoneiden seinien kanssa kikkailla väreillä ja tapeteilla. On hyvä, ettei aulatilan väritys riitele vierekkäisten huoneiden kanssa.

Savimaalipurkki_loresmaalinsekoitus_kollaasi1. Laskimme, että 10 litran purkista tarvitsisimme maksimissaan 6 litraa, joten sävytimme vain sen määrän. Kaadoimme 10 litran maaliämpäristä toiseen astiaan 6 litraa. Vinkki: Erillistä astiaa maalin mittaamisen ei tarvita, kun kaataa ämpäriin oikean määrän vettä (esim. litrakannulla) ja merkkaa viivan sille kohdalle, sitten kaataa veden pois. Maali oli tuoksutonta ja miellyttävän paksun tuntuista.

2. Tavoitteena oli saada seiniin pehmeän vaaleanharmaa sävy, joka ei olisi liian valkoinen eikä liian harmaa, eikä sävyttyisi liikaa minkään värin suuntaan. Käytössämme oli varulta useampi väritiivistepurkki, mutta saimme lopulta sekoitettua pelkällä mustalla sopivan sävyn, jota voisi käyttää talossa myöhemminkin.

3. Väritiivistettä sekoitettiin kuuteen maalilitraan n. 8 teelusikallista. Varsinaista tarkkaa mittaa meillä ei ollut, mutta käytimme leivontaan tarkoitettua teelusikkamittaa. Homma oli itse asiassa aika hauskaa.

4. Väritiiviste on paksuhkoa, mutta sekoittui erittäin helposti. Vinkki: Paras väline sekoittamiseen on taipumaton, jämäkkä tikku tai vispilä.

5. Testasimme valmista sekoitusta ensin pieneen kohtaan. Väri vaaleni hieman kuivuessaan. Savimaali käyttäytyi mallikelpoisesti; paksuhkoa maalia oli helppo levittää eikä se roiskunut. Kaksi maalikerrosta teki sopivan peittävyyden, tummempaan sävyyn saattaa tarvita kolme. Testimaalauksessa lyijykynän jälki seinässä näkyi hyvin yhden maalikerroksen läpi, kaksi kerrosta peitti sen juuri ja juuri. Vinkki: Valmista maalisekoitusta kannattaa säilyttää esim. pilttipurkissa tulevia paikkamaalauksia varten.

lobby_corner_biofarben_lores soft_letters_lores aula_biofarben_loresLoppukokemus meillä oli hyvä. Sävy osui justiinsa nappiin ja aulatilasta tuli selkeä ja valoisa. Maalattu seinäpinta on tasainen ja kauniin himmeäpintainen. Erityisen hyvä mieli meille jäi seinäpinnan ekologisuudesta ja myrkyttömyydestä. Savimaalia käytämme varmasti jatkossakin ja sisustussuunnittelijana on mukava saada oma käyttökokemus tuotteesta, jota voi jatkossa suositella myös asiakkaillekin.

promokuvaolliTässä on Biofarbenin Olli, joka kävi meillä tuomassa maalit ja antamassa käytännön infoa. Kannattaa ottaa Olliin yhteyttä Biofarbenin sivujen kautta, hän antaa mielellään lisätietoja sävyistä ja tekniikoista. Myös minulta saa ilman muuta kysellä lisää käytännön juttuja.

Yhteistyössä: Biofarben

We got a chance to test Biofarben clay paint at our home as part of blog cooperation. The experience and final result were very positive, and left us a good feeling after using non-toxic and ecological product on the wall of our 1940’s house. Our hall room in the upstairs got a soft light gray tone after taking of all the old wallpapers.